Olen nyt tuntenut erään miehen 6kk vain kavereina harrastuksen merkeissä ja nyt hän on tunnustanut olevansa ihastunut minuun.Ollaan treffailtu pari kertaa. Minulla on tunteita häntä kohtaa, nautin hänen seurassaan olosta mutta...en koe intohimoa häntä kohtaan....Pitäisikö huolestua? Onko teillä ollut samanlaista tilannnetta? Löysittekö intohimoa? Kestikö suhde kauan? Yleensä suhteeni ovat alkaneet molemminpuolisesta intohimosta... ja se on mulle tärkeä asia... ja nyt kun se puuttuu, vaikka on muuten todella ihanaa olla yhdessä...
Tunteita mutta ei intohimoa..
Emmylouise
233649
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
ne intohimosta alkaneet suhteet ovat kestäneet? Usein kun ne loppuvat yhtä nopeasti kuin ovat alkaneetkin.
Poikkeuksia tietysti voi olla, mutta uskon että ne kaikkein pisimmät ja loppuelämän pituiset suhteet eivät ala sillä intohimolla.
Kiitti vastauksesta Nainen, no, vaihdellen ovat kestäneet 1-4v.... Tämä on todella uusi kokemus, siis alkaa kaverisuhteen pohjalta.Ehkä se on vahvempi pohja ja meillä yhteinen harrastus ja sitä kautta olemme tutustuneet =)
vahvempi pohja tuo kaveruus/ystävyys on kuin mikään muu. Onnea teille.:)
Kuinka tärkeää intohimo on sinulle itsellesi? Intohimoa joko on tai ei ole, se ei syty ajan myötä, näin ainakin itse olen huomannut. Ja jos intohimo puuttuu, niin siitä voi muodostua todellinen ongelma (varsinkin jos tämä mies kuitenkin tuntee himoa sinua kohtaan).
Miksi ette voisi olla "vain" hyviä ystäviä?
Kiitos =-) Aika näyttää miten käy.... =-)
syttyä ajan myötä. Omakohtaisia kokemuksia on.
se syttyy vasta sitten kun toista rakastaa. En minä ainakaan pysty tuntemaan intohimoa ilman rakkautta. Ne liittyvät niin vahvasti toisiinsa.
, että intohimoa on heti suhteen alussa, koska sitten suhteen edetessä ja luonnollisesti himojen hiipuessa niin on aina kiva muistella sitä suhteen alkuaikaa jolloin vielä intohimoa oli aamusta iltaan ja se vaikutti myös sitten niihin petipuuhiinkin. Ja sitten jaksaa taas seuraavat kymmenen vuotta sen saman kainalossa=)
Nainennro2, joo tässä kyllä mietiskelen voisiko sitä intohimoa löytyä...vaikuttaa ettei...En koe häntä haluttavaksi, kuten hän kokee minut... Sanoinkin kyllä hänelle, ehkä huono enteisesti, että "katsotaan mitä tulee" ja hän oli samaa mieltä, mutta ettei silti unohdeta tanssia meidän väliltä vaikka ei nappaiskaan. Eli hänkin hyvin varovaisesti alkaa.Kerroin, että hänalua hitaasti edetä.Ja sitä todella olemme tehneet. Hmmm, no aika näyttää mitä tulee tapahtumaan, jäädäänkö enemmän keveripohjalle vai löydänkö intohimoa häntä kohtaan...
häneltä löytyy.Hän on kyllä hyvin romanttinen ja hellä ja huomaavainen.Siksi haluan kyllä katsoa mihin tämä voi johtaa.Outoa todellakin, kun sitä intohimoa ei ole....vieras kokemus.Hyvä, että hän ei ole "hyökkäävä" vaan hyvin kohtelias ja huomioonottava. Eli ei ole vaatimassa heti sänkyyn ;-) Se onkin sit uusi tarina....Miten siellä..... Kiitos teille kommenteista =)
Ollaan tapailtu aika tiiviisti n.1vk, siis sen jälkeen kun hän tunnusti, että on ihastunut.Ehkä minulla itselläni on ainakin kaveritasolla kiinnostusta tai kaipasin miehen huomiota ;-) Kun olin vaistonnut että hän on kiinnostunut, niin "painostin" häntä kertomaan asian. Mutta en kertakaikkiaan pysty kuvittelemaan meitä sänkyyn. Olen ollut aika tiukkana siinä, ettei julkisia huomionosoituksia, ettei kukaan älyäisi, että ollaan yhdessä...Säälittävää ;-)... No ehkä ens viikolla nähdään seuraavan kerran.Niin on aikaa tässä miettiä miten tästä eteenpäin.
Olen aloittajan kanssa samaa mieltä, että intohimo on tärkeää suhteessa.
Ja olen ollut sellaisessakin suhteessa, jossa ensimmäinen suudelma ei tuntunut miltään. En antanut sen häiritä, vaan jatkoin miehen tapailua. Hän oli kiva, kohtelias, kaikin puolin mulle sopiva, mutta intohimoa en koskaan kokenut häntä kohtaan, vaikka annoin ajan kulua kuukausitolkulla. Lopetin sitten suhteen, ja vaikka intohimottomuus ei ollut syy numero 1 eroon, kyllä se olisi voinutkin olla. Seksi jos on ensimmäisen puoli vuotta vain "ihan ok", tyydyttävää mutta ei mitään sen enempää niin ei se siitä muuksi muutu. Ja valitettavasti me ei voida päättää, ketä me himoitaan, ja ketä ei.
Aloittajalle sanoisin, että voithan antaa ajan kulua, mutta mun kokemus oli tää. Ja hiljattain tapasin uuden miehen, jonka kanssa on intohimoa vaikka kuinka, heti!!
Tarinasi on kuin kopio omasta jutustani. Eli olen nyt ollut ystävä eräälle työkaverilleni keväästä lähtien.
Olemme treffailleet ja vaihdamme ajatuksia päivittäin. Nyt tuli kesälomat väliin ja emme näe toisiamme kolmeen kuukauteen. Silti olemme tekstitelleet viimeksi tänään. Pari kertaa on ollut pientä hermostumista mutta, kun sanon, ettei muhun ole pakko pitää mitään yhteyttä, niin se ei käy. Olemme molemmat varattuja. Itselläni alkaa käydä jo vähän voimille tämä pelkkä ystävyys, kun se ei tunnu johtavan mihinkään. Silti hän haluaa olla yhteydessä minuun. Emme treffeillä ole tehneet muuta kuin jutelleet. Ei tunnu siltä, että tarinasta tulee koskaan mitään. Mutta yhteyttä pidetään päivittäin. Luulenko vain vai olenko oikeassa? Teistä naisista, kun ei aina voi olla varma. En pidä muihin ystäviini näin tiiviisti yhteyttä eikä mulla ole myöskään tämmöisiä tunteita muita ystäviäni kohtaan. Hän on myöntänyt, että olen hänelle merkittävä ihminen enkä ollenkaan vastenmielinen. Olen myös itse myöntänyt ihastuneeni häneen. Kertokaa, jos viisaampia olette, eteneekö tällainen mihinkään vakavampaan?
Niin tuohan kuulostaa siltä, että tykkäät miehestä joo, ja HALUAISIT tykätä enemmänkin, kun mieskin susta tykkää.
Vaan kun ei me voida valita sitä, kehen tykästytään....
Voit antaa ajan kulua ja ehkä oppia häntä rakastamaan, niinkuin monet tekevät järjestetyissä liitoissa esim Intiassa ja Pakistanissa vielä tänä päivänäkin.
Mutta en usko, että se intohimo miestä kohtaa syttyy vain toiveestasi että syttyispä. Olis niin hyvä mies, kaverisi jo ja ihastunut suhun. Niinpä. Mulla on ollut sellanenkin kokemus. Mies vieläkin aika ajoin kysyy, voisinko antaa toisen mahdollisuuden. Olen YRITTÄNYT ihastua, mutta vaikka hän saa mut nauramaan ja on kohtelias ja kiva ja kaikkea sitä mitä mieheltä haluan, hän ei sitten kuitenkaan ihan ole. Valitettavasti.
että mites, kun yritän sitten lopetella kaikessa ystävyydessä tätä yhteydenpitoa, niin heti tulee tekstari tyyliin, että mikäs sulla nyt on? Mutta silti en pääse puuta pidemmälle seurustelemaan. Onko vain oltava tyly ja sanoa, että opettele perusasiat??
Yrität lopetella yhteydenpitoa? Vai yrität päästä seurustelemaan?
Jos ei enää treffien jälkeen kiinnosta, niin parasta on sanoa suoraan, mutta ystävällisesti.
Jos taas haluat enemmän, pidä yhteyttä, pyydä uudestaan ulos, tekstareilla tai soittaen.
Kiitos vastauksestasi. Nyt mietin, että mitä haluan.
Tietenkin haluaisin edetä seurusteluun mutten niin, että painostaisin siihen. Se tuntuu minusta samalta kuin käskisi toista olemaan kanssani. Kysyit treffien jälkeisestä kiinnostuksesta. Sitä kyllä on. Mutta miehenä olen kiinnostunut tästä naisen ystävyyden kestosta. Hän ei ole loukannut minua mitenkään. Enkä minä häntä. Haluamme selvästi olla väleissä eikä se ole edes vaikeaa. Mutta mielestäni välillämme on selvästi tunteita, joita ei nyt käsitellä. Siis leikimme toistemme kanssa ja viihdytämme toisiamme muttei muuta. Mutta päivittäin. Nyt jo puoli vuotta. Onko tämä ihan viisasta? Ehkä tyhmä kysymys, koska tällaistahan tutustuminen on mutta kuitenkin. Haluaakohan hän tosiaan vain ystävyyttä vai mihin hän tarvitsee minua? Eli miksi minusta tuntuu, että tämä ei muuksi muutu?
Hei ja kiitokset vastuksista. Olen viikonlopun pähkäillyt ja tullut siihen tulokseen, että parempi meidän kavereina, vaikka kuinka mies haluaisi enemmän. Hän on todella mukava kaverina. Olen alanut näkemään jo painajaisia, koska olin tekemässä jotain sellaista mitä en halunnut tehdä. Nyt olokin jo parempi kun päätin asian. Nyt vaan tavattava mies ja kerrottava asia.Eipä hänkään ole pitänyt yhteyttä ja on varmasti vaistonnut asian laidan.....Parempi yksin kuin huonossa suhteessa ja miksi pilata hyvä kaveruussuhde =) Kaikkea hyvää teidän kesään =)
Nykyään vallalla oleva ajattelutapa, jossa intohimo on parisuhteen a ja o, tekee ihmisistä hölmöläisiä. Intohimo ei ole pitkän suhteen perusta, se on korkeintaan suhteen lähtölaukaus. Jokaisen ajattelevan ihmisen pitäisi voida ymmärtää tämä, mutta näin ei valitettavasti ole. Ihmiset haluavat jotain, mitä ei voi koskaan saada: ikuisen intohimoisen romanssin.
Miksi romanttiset elokuvat loppuvat siihen, kun mies ja nainen saavat toisensa? Koska elokuva latistuisi, jos se jatkuisi pitkän parisuhteen kuvauksena. Se ei olisi enää myytävä unelma.
Voisi ajatella niinkin, että järjestetty liitto pakottaa näkemään rakkauden avarammin. Erottamaan eläimen ja ihmisen. Eroottinen intohimo on eläin ihmisessä.
Olen kokenut erittäin intohimoisen suhteen. Rakastuin korviani myöten siihen tunteeseen mitä intohimo toi tullessaa, erehtyen luulemaan sitä rakkaudeksi miestä kohtaan. Vaikka intohimo ei kadonnut mihinkään, suhteesta puuttui kaikki muu ja se päättyi valtavaan riitaan ja eroon alle vuodessa. Tänä päivänä ei olla edes ystäviä :( Opin sen, ettei intohimolla ratsasteta pitkälle!
Riippuu ihan suhteen osapuolista. Mun tapauksessa suhde ei onnistuisi PITKÄLLÄ TÄHTÄIMELLÄ, jollekin toiselle se voisi olla ok ratkaisu.
Tähän voisi vastaisenkin varalle todeta sen yksinkertaisen totuuden, että intohimo ei kestä koskaan. Poikkeuksia ei ole. Se ei edes voi kestää.
Älä unohda sitä siinä vaiheessa, kun olet aikeissa perustaa perhettä.
Intohimo pahimmillaan/parhaimmillaan loppuu kyllä jossain vaiheessa. Siinä vaiheessa loppuu suhdekin jos se on pelkästään intohimon varaan rakennettu. Tottakai täytyy tuntea fyysistä kiinnostusta toista kohtaan jotta suhde voi onnistua mutta sillä pelkästään ei kovin pitkälle päästä, se kannattaa myöskin muistaa.