No terve. Mietin tässä, että onko ihan mahdoton juttu ihmisten tajuta, että elämä voi tarkoittaa joillekin muutakin kuin jatkuvaa ulkona juoksua ja sosiaalistumista?
Olen työssä, jossa 99% työntekijöistä on nuoria tai kolmekymppisiä. Kaikki käyvät porukassa ulkona viikonloppuisin ja usein viikollakin, pää-asiassa juovat tai muuten viettävät aikaa baareissa ja toistensa luona. Duuniporukka on aika iso, kymmeniä ihmisiä siis. Lähellä on myös toinen firma, jonka duunilaiset käy samoissa paikoissa hengailemassa ja porukka tuntee toisensa ja on hyvää pataa keskenään.
Juttu on se, että joskus olen mukana rullannut aika paljonkin, mutta koska viihdyn mielelläni yksin ja koirieni kanssa, en aina jaksa ja halua mennä. Lisäksi olen säästämässä rahaa suurempaa projektia varten, enkä haluaisi tuhlata baareihin. Tietty muutamalla voi joskus käydä, mutta pointti on enemmänkin se, etten oikeasti edes halua.
Olen 25-vuotias, sporttinen ja ihan hyvännäköinen nainen, mutta arvoni ovat koirieni kanssa olemisessa, ulkona yksin (siis elukoitten kanssa) liikkumisessa ja ihan vaan perusasioissa. Olen myös parisuhteessa, mutta puolisonikaan kanssa en halua jatkuvasti kiehnätä vaan koen yksinolon parhaimmaksi.
Onko tämä kovin luotaantyöntävää? Tuntuu tosi rasittavalta kun jatkuvasti saa selitellä miksi ei ja lähde mukaan. En voi raha-juttuihinkaan oikeasti vedota, koska palkka on mielettömän hyvä ja projekti hyvin henkilökohtainen. Aina kaverit painostavat menemään koska olen "loistavaa seuraa" ja hulppea joukonjatke", muttakun sanon että ennemmin olen koirineni pellolla tai metsässä niin se on kuin vitsi josta sitten kaikkea läppää heittävät.
Mitä te olette tästä mieltä?
Olen työssä, jossa 99% työntekijöistä on nuoria tai kolmekymppisiä. Kaikki käyvät porukassa ulkona viikonloppuisin ja usein viikollakin, pää-asiassa juovat tai muuten viettävät aikaa baareissa ja toistensa luona. Duuniporukka on aika iso, kymmeniä ihmisiä siis. Lähellä on myös toinen firma, jonka duunilaiset käy samoissa paikoissa hengailemassa ja porukka tuntee toisensa ja on hyvää pataa keskenään.
Juttu on se, että joskus olen mukana rullannut aika paljonkin, mutta koska viihdyn mielelläni yksin ja koirieni kanssa, en aina jaksa ja halua mennä. Lisäksi olen säästämässä rahaa suurempaa projektia varten, enkä haluaisi tuhlata baareihin. Tietty muutamalla voi joskus käydä, mutta pointti on enemmänkin se, etten oikeasti edes halua.
Olen 25-vuotias, sporttinen ja ihan hyvännäköinen nainen, mutta arvoni ovat koirieni kanssa olemisessa, ulkona yksin (siis elukoitten kanssa) liikkumisessa ja ihan vaan perusasioissa. Olen myös parisuhteessa, mutta puolisonikaan kanssa en halua jatkuvasti kiehnätä vaan koen yksinolon parhaimmaksi.
Onko tämä kovin luotaantyöntävää? Tuntuu tosi rasittavalta kun jatkuvasti saa selitellä miksi ei ja lähde mukaan. En voi raha-juttuihinkaan oikeasti vedota, koska palkka on mielettömän hyvä ja projekti hyvin henkilökohtainen. Aina kaverit painostavat menemään koska olen "loistavaa seuraa" ja hulppea joukonjatke", muttakun sanon että ennemmin olen koirineni pellolla tai metsässä niin se on kuin vitsi josta sitten kaikkea läppää heittävät.
Mitä te olette tästä mieltä?
Vastaukset 12
Vanhimmat
et ole niin pinnallinen ja laumasielu kuin he :)
No ei kai tuossa mistään pinnallisuudesta tai laumasieluisuudesta
ole kyse, vaan sosiaalisuudesta. Alkuperäinen kirjoittaja
ei vain ole yhtä sosiaalinen ihminen kuin ne työkaverit,
vaan hiukan erakkomaisempi luonteeltaan. Ei kai siinä mitään,
ihmiset ovat erilaisia.
En minäkään aina jaksaisi lähteä johonkin kyläilemään tyttöystävän
kanssa, vaikka hän olisi koko ajan kovasti menossa. Välillä (aika useinkin)
sitä olisi ennemmin rauhassa kotona.
Sosiaalisuus tarkoittaa kiinnostusta ihmisiä kohtaan. Tässähän tapauksessa muut ovat varmaankin kiinnostuneita juuri siitä juomisesta ja rällästämisestä, ei niinkään ihmisistä. Monet bilehileet ovat hyvin itsekeskeisiä ihmisiä eli eivät ole sosiaalisia.
Kuullostaa, että ongelma on sinulla eikä työlkavereillasi. On reilua pyytää kaikkia mukaan kun ollaan yhdessä jonnekin menossa. Vaikka kieltäytymisestäsi heitetäänkin läppää, se on siis vain läpäheittoa. Älä ota asiaa liian tosissasi. Tuskin kieltytymistäsi kukaan sen kummemmin edes ajattelee, saatikka pohtii sen tyitä.
Relax ja anna toisten elää, sitähän toivot itsellesikin!
Siis jos vain kaikkia kerralla pyydetään niin kiva, mutta kun jatkuvaa ruinaamista! Esimerkki ->
- Mitä teet viikonloppuna?
- Meinasin käydä miehen kanssa siinä uudessa ravintolassa ja sitten kotosalla ja koirien kanssa treenaamassa.
-Lähtisit paikkaan X porukalla?
- Ei oikein jaksa, menee niin paljon energiaa treenatessa ja kotona pitää laittaa paikat kuosiin kun ei viikolla oikeen kerkee...
- No sama se on muillakin, olisit tullut, edes yhdelle.
- No kun ei jaksa oikeesti koko ajan sinkoilla ja jotenkin haluaa olla rauhassakin joskus.
- Ainahan sä olet rauhassa, joka ilta...
- Niin mutta arkisin on duunia ja kaikkea, oikeasti nin kiva vaan olla ja kuljeskella ulkona kun ei tartte miettiä mitään..
- No ainahan semmosta kerkee tehdä, kaikki haluaisi että tulisit... Ihan vaan käymään..?
Ja Niin Edelleen ......
Jos menen yhdelle, niin poislähtö ei onnistu kuin salaa, koska muuten haloo on hirveä ja vinkuminen mahdotonta.
Käyn parin viikon välein nykyään ulkona tuossa sakissa, usein on ihan kivaakin. Mutta on vaan niin epäreilua tuo ettei suostuta ymmärtämään kun on harrastuksia (parhaillaan koko viikonloppu voi mennä vaelluksella tai kisareissulla koirien kanssa). Koiraporukka on ainoa, joka jotenkin tajuaa asian tärkeyden ja sen, kuinka paljon aikaa se vie.
No jos et asuisi parisuhteessa niin voisin sanoa, että tuollainen ei olisi tylsää. Kaikkihan päättää itse mikä on tylsää ja mikä ei. Parisuhteessa asuvan pitää kumminkin ajatella toistakin ja tehdä asiat niin, että kummallakin on mukavaa.
Jos kysyttäis ihmisiltä onko minun elämäni tylsää niin varmasti 99% ihmisistä sanoisi, että on. Urheilen, käytän nettiä, luen kirjoja, en ole juonut koskaan alkoholia ja viihdyn yksinään. Kaikki nuo on mielestäni erittäin mukavaa eikä todellakaan tylsää...
Miten parisuhde liittyy tähän? Olin sinkkuna ollessani aivan samanlainen! Mieheni ei käy ulkona sekään, mutta matkustaa työnsä puolesta ulkomailla joka toinen viikko, tai kuukaudessa tekee esim. kolmen viikon reissun. Eli ei olla yhdessä niin paljon, kuin mitä erikseen.
Miehen kanssa yhdessä ollessamme kokataan tai käydään ravintoloissa (siis syömässä), tehdään yölenkkejä pari olusta repussa ja koirat mukana, reissataan yhdessä kun voidaan jne. Mutta molemmilla on hyvin oma elämänsä, mieheni on aika samanlainen kuin minäkin eikä sosiaalistu juurikaan, paitsi vanhojen kavereidensa kanssa kun tulevat käymään.
et tiedä mitä "arvo" tarkoittaa.
"Vapaus, veljeys, tasa-arvo" ovat arvoja. "Koirien kanssa oleminen" ei ole.
Sori, meni asian vierestä, mutta jäi ärsyttämään, joten...
Jopas olet turha.
Minulle ainakin arvo tarkoittaa ihan muuta kuin sinulle, kaiva vaan se sanakirjasi ja wikipediasi ja muut esiin. Asiaa se ei muuta silti.
Aloittajalle, olen itte ihan samanlainen ja koirani kanssa kyhnääjä. Sanot vaan suoraan että kaverit hei, sovitaanko että mä tulen sitten ihan itte ilmoittautumaan kun haluun mennä, niin ei tartte kysyä joka kerta, jookoskookos?
mitäs kummallista tossa on. 25-vuotiaana ei jaksa mennä enää, niinkuin 20-vuotiaana. Musta Suomalaiset on keskivertoisesti epäsosiaalisempia, kun esim.muualla euroopassa ja viihtyvät useimmin yksin tai sitten yhdessä iltaelämässä juoden.
Itse tykkäisin tehä kesällä ja mennä, muualle just kun baariin, mutta valitettavasti ihmisten päämielenkiinto just painottuu useimmiten sinne. Tulee oltua paljon ittekseen ja tehtyä kaikkea muuta mistä tykkään..
"25-vuotiaana ei jaksa mennä enää, niinkuin 20-vuotiaana"
Ihan ku 25-vuotiaana olis jo ikäloppu kääkkä...
...työnlaadusta.
Kotihiirukka kirjoitit, että työpaikallasi on kymmeniä työntekijöitä. Itselläni pyörähtää työpäivän aikana ympärillä toistasataa eri ihmistä ja heidän kanssaan vain pitää jaksaa tehdä yhteistyötä. Ei siinä illalla enää viitsi paljon ihmisiä nähdä. Viikonloppukin menee mielummin hiljaisuudessa tai urheilun parissa.
Vastaavasti "erakkotyötä" tekevät haluavat varmasti ihmisten ilmoille.