Asiani ei ole kovin vakava eikä suhdetta musertava, mutta ihmetyttää mieltäni.
Voiko ihminen oppia antamaan lahjoja tai järjestämään yllätyksiä? Itse tykkään tuoda poikaystävälleni esim. sydänkarkkeja kaupasta, yhden kukan tai järjestää pienen retken luontoon. Poikaystäväni tuntuu tykkäävän näistä pienistä yllätyksistä, mutta hän itse ei juuri ikinä tee mitään vastaavaa.
En odota mitään romanttista yllätysviikonloppua Ranskassa vaan jotain ihan pientä vaikka kerran kuussa. Hän ei järjestä yllätyksiä arkena eikä hän muistanut ystävänpäivänäkään, eikä naistenpäivänä eikä nimipäivänä. Synttäreistä ja joulusta hän kuitenkin suoriutui kunnialla. ;) Olisin ollut tyytyväinen, jos olisin kuullut edes "hyvää ystävänpäivää" tai vastaavaa.
Olen joskus sanonut poikaystävälleni, että tykkään yllätyksistä, ja hän on ollut ymmärtävinään sen. Mutta käytännön toimiin hän ei ole ryhtynyt...ja ikääkin mieheltä löytyy jo 28v eli taitaa olla ihan luonteenpiirre tuo huomioimattomuus!?
Odotanko siis liikoja poikaystävältäni? Lapsellisia odotuksia? Pitäisikö minun hillitä itseäni ja olla ostamatta/tekemättä yllätyksiä?
Voiko ihminen oppia antamaan lahjoja tai järjestämään yllätyksiä? Itse tykkään tuoda poikaystävälleni esim. sydänkarkkeja kaupasta, yhden kukan tai järjestää pienen retken luontoon. Poikaystäväni tuntuu tykkäävän näistä pienistä yllätyksistä, mutta hän itse ei juuri ikinä tee mitään vastaavaa.
En odota mitään romanttista yllätysviikonloppua Ranskassa vaan jotain ihan pientä vaikka kerran kuussa. Hän ei järjestä yllätyksiä arkena eikä hän muistanut ystävänpäivänäkään, eikä naistenpäivänä eikä nimipäivänä. Synttäreistä ja joulusta hän kuitenkin suoriutui kunnialla. ;) Olisin ollut tyytyväinen, jos olisin kuullut edes "hyvää ystävänpäivää" tai vastaavaa.
Olen joskus sanonut poikaystävälleni, että tykkään yllätyksistä, ja hän on ollut ymmärtävinään sen. Mutta käytännön toimiin hän ei ole ryhtynyt...ja ikääkin mieheltä löytyy jo 28v eli taitaa olla ihan luonteenpiirre tuo huomioimattomuus!?
Odotanko siis liikoja poikaystävältäni? Lapsellisia odotuksia? Pitäisikö minun hillitä itseäni ja olla ostamatta/tekemättä yllätyksiä?
Vastaukset 13
Vanhimmat
olla joku ihme yllättäjä? Ok, sä tykkäät yllättää siippaas, mut miks sen jampan pitäis olla samanlaisesta touhusta innostunut?
Sanotaan et sun boyfrendi diggaa vaik kuviokellunnasta, ni pitäiskö sunkin olla siit automaattisesti kiinnostunut?
Piis.
eihän sitä pakko ookkaan.
Eikö suhteessa kuitenkin voi joskus tehä asioita miellyyttääkseen toista? Kyllä mä ainaki oon valmis sillon tälln tekemään jotain, mitä poikaystävä haluaa ja ite en oo nii innostunu ku tiiän, et se on poikaystävälle tärkeetä ja se tulee iloseks siitä.
Eikö esim. ystävänpäivä oo rakkauden päivä ja sillon on kohteliasta muistaa rakastaan? Kai mä oon nii herkkähipiäinen sitte, ku hiukka loukkaannun siitä, et ystävänpäivänä en saanu ees kauniita sanoja.
Lopeta jenkkileffojen katselu ja keskity ihan oikeaan elämään!
hallituksen salajuoni saada jengi ostaa uusiutumattomia luonnovaroja, kuten Steven Seagalin ja Chuck Norrisin Dvd:tä.
Varmaan sanoa sille suoraan. Se nimittäin luultavasti lähtee luontoretkillesi teeskennellen iloista luullen tekevänsä sinulle palveluksen.
Sydänkarkeista se ajattelee, että olipa huska lapsellinen vitsi, muttei ymmärrä, että ihan vakavissasi haluaisit sydänkarkkeja silloin kun niitä vähiten odotat. Eli sano sille suoraan ja siirry nuorisopalstalle käymään näitä teiniongelmiasi läpi.
sanottu.
On kyllä asia jo suoraan sanottu.
Jos miesten periaatteisiin kuuluu tuollane huijaus ("Se nimittäin luultavasti lähtee luontoretkillesi teeskennellen iloista luullen tekevänsä sinulle palveluksen.") ni sekö on sit järkitouhua?
Ehkä se mun taktiikka et kerron jos joku asia ei kiinnosta, mut silti teen sen, esim. lähen miehen kavereiden luona käymään vaikka ei kiinnosta ja tiiän et mies haluaa munki lähtevän.
Onko kaiken opetus se, et vitut tarvii välittää toisen tunteista? Huijata saa? Ja romanttisia hömpötyksiä ja huomionosotuksia ei voi keksiä ilman et kattelee amerikkailaisia elokuvia?
ei ollut tarkoitus pahoittaa mieltäsi.
Kävin kullan kanssa syksyllä poimimassa jotain prkl. sieniä, ja hauskaahan se oli temmeltää kengät märkinä märässä metsikössä. Tais hupsahataa joku vääräkin sieni joukkoon, kun tuli ruokamyrkytys, mutta kivaa oli silti. Otetaan varmaan taas syksyllä uusiksi.
Kuten näistä vastauksista huomaat, puuttuu monelta suomalaiselta mieheltä täysin käsitys romantiikasta tai intohimoisesta suhteesta. Heille riittää, että kotona on joku, joka lämmittää sen Saarioisen pitsan ja avaa jalkansa lauantaina saunan jälkeen noin viideksi minuutiksi.
Jostain syystä näille miekkosille on täysin outoa ja käsittämätöntä se, että toista ihmistä ja etenkin omaa rakastaan voisi ilahduttaa ihan noin vain pyyteettömästi. Heille on turha selittää, kuinka hyvältä tuntuu, kun joku haluaa ilahduttaa sinua pienellä yllätyksellä.
Toivottavasti miehesi ei ole tällainen, ja jos ei, niin kerro hänelle jossain sopivassa välissä, että sinusta olisi mukavaa jos hän joskus vaikkapa toisi kukkia mukanaan. Aina kyse ei välttämättä ole miehen tökeröstä luonteesta, vaan kyse voi olla siitä, että hänellä ei vain ole tarpeeksi mielikuvitusta, jotta keksisi jotain jännää. Tällaisessa tapauksessa kannattaa sanoa suoraan esim. ennen nimipäivää, että "järjestä sinä nimppareilleni kakkua ja jotain kivaa yllätystä... ja jos ei suora pyyntökään auta, niin sitten kannattaa yllättää itse itsensä, ja poiketa miehenhaku-reissulle esim. ranskaan tai muualle keski-eurooppaan, josta takuuvarmasti löydät huomaavaisempia miehiä.
Eikö se ole hiukan muovisen oloista kantaa noita mainosmiesten romanttisiksi mainitsemia juttuja naiselle. Kohta ne keksivät että yllätyssohvan hankkiminen on romanttisin teko mitä naiselle voi tehdä.
Naiset eivät ymmärrä romantiikkaa ja miesten mielestä se voi olla vaikka niin yksinkertainen juttu kuin kaupassa käynti yhdessä. Eihän se tietysti naisille kelpaa, vaan pitää olla jotain turhaa ja teennäistä.
Miksi sitten naiset yleensä kaipaavat noita juttuja. Vastaus on tietysti epävarmuus suhteesta ja sen laadusta. Vain saamalla mies tekemään romanttisiksi leimattuja tekoja, voi nainen olla mielestään varma siitä että mies yhä rakastaa. Mitä enemmän noita on, niin sitä turvallisempi olo naisella on.
Naisten kommunikointikykyjen mainostetaan jatkuvasti olevan niin erinomaisen hyviä ja erityisesti sanattoman viestinnän pitäisi olla niin kovin selvää. Miksi sitten naiset kaipaavat jatkuvia vakuutteluita siitä että suhde on kunnossa.
Entä jos mies tekeekin noita tekoja vain koska nainen on niitä toivonut, eivätkä ne näin ole aitoja ja itseasiassa nuo vaatimukset saattavat olla eräs niistä asioista joka tuhoaa suhteen.
Syntymäpäivien ja muiden merkkipäivien muistaminen on monelle suhteelle suuri rasitus. Nainen kuvittelee että merkkipäivät muistamalla mies osoittaa yhä välittävänsä, mutta todellisuudessa miehelle noilla päivillä ei ole muuta merkitystä kuin se että jos niitä ei muista, niin sitten tulee huutoa. Miehet osoittavat tunteensa selvästi ja peittelemättä, mutta silti naisilla on lähes aina vaikeuksia tulkita asiaa oikein.
Pitäisikö nyt miestenkin alkaa vaatia naisilta jotain vastaavia tekoja suhteen kunnossaolon varmistamiseksi?
Ps.
Ette te muuten niiden ranskalaisten miesten kanssa niin helposti toimeen tule. Niillä on ihan omat kommervenkit (tunnen pari) ja romantiikkakin voi olla vain hämäystä.
Aika hyvän provon väänsit. Voin kuvitella tilanteen jossa aapee sanoo miehelleen että otan sinusta eron koska et osaa kaipaamiani pikku ylläreitä järjestää ;D
poikkeuksellinen nainen, kun minusta juuri nuo arkipäivään lomiutuvat teot ovat juuri niitä ihanimpia. Myönnän kyllä sen, että joskus ymmärrän kaiken hiukan viiveellä, mutta silloin hymyilyttää kun yhtäkkiä oivaltaakin mikä se ajatus siellä teon takana olikaan ollut. Onhan ne kukatkin kivoja sekä luksussuklaat, mutta ei niitä enää parin vuoden päästä muista, sen sijaan jonkin yhdessä jaetun hetken tai viimeinkin korjautuneen asian muistaa.
Ei kannata yrittää muuttaa ihmistä, ei se muutu kummiskaan. Ei se vaan muutu, uskohan.
Mäkin olen yllätyksien järjestäjä, ostelen mielelläni jotain kivaa miehelle jos loydän ja tuntuu että varmasti pitäisi. En odota mieheltä samaa, vaikka onhan se kiva kun joskus tulee kukkasia ja muuta. Synttäreiksi mies ei osta mitään eikä muiksi juhliksikaan jos ei satu jotain juuri sopivaa löytämään, ostaa sitten kun silmään sattuu jokin "oikeanlainen" juttu.
Mutta jos ei ole kekseliäs ja innoissaan tuommoista kehittämään niin sitten ei ole. Näitähän on miehissä ja naisissa molemmissa..