Tykkään Schubertin musiikista, erityisesti liedeistä. Minulla on Winterreise Fischer-Dieskaun laulamana sekä yksi kokoomalevy, jossa on mm. Erlköning, mistä pidän paljon. En pidä naisäänistä liedeissä, liian kimakkaa.
Osaako joku suositella, mitä levyjä kannattaisi lähteä ostamaan? Mielelläni löytäisin hyvän version esim. Schubertin Ständchenistä "Zögernd Leise".
Osaako joku suositella, mitä levyjä kannattaisi lähteä ostamaan? Mielelläni löytäisin hyvän version esim. Schubertin Ständchenistä "Zögernd Leise".
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ständchen on sävelletty altolle joten itse poimisin jonkun seuraavista:
- Christa Ludwig
- Janet Baker
- Brigitte Fassbaender
- Sarah Walker
Yleensä Schubertin liedejä ovat levyttäneet niin monet mies- ja naislaulajat että mielipiteitä on varmaan yhtä paljon kuin suosittelijoita. (Sama pätee Mozartin oopperoitten levytyksiin = parasta ei ole olemassakaan)
vastauksesta. Mitkä muuten ovat omia suosikkejasi Schubertin liedeistä? Jos vaikka saisin jotain uusia lemppareita :)
Winterreise -laulusarjasta ja kannattaa kuunnella mm. Hynnisen ja Gothonin versio siitä. Se on sykähdyttävä esitys joka löytyy DVD:llä filmattuna versiona.
Ja jos pidät pehmyen täyteläisistä matalista äänistä ja nerokkaasta tulkinnasta, joka on paljon enemmän kuin pelkkää sievää kaunolaulua, kuuntele sarja Brigitte Fassbaenderin esittämänä.
on myös suosittu mutta siinä ei samaa järisyttävää syvyyttä kuin Winterreisessa. Tarina ainakin mulle liian etäinen.
http://www.hyperion-records.co.uk/details/hyp200.asp
Esim. volumet 8 ja 11 voisivat kiinnostaa. ;) Laulut on jaettu löyhästi tematiikan mukaan.
että unohdat koko Schubertin, mokoman kahjon. Mikset yhtä hyvin etsi Repe Helismaata.
oitis lähden tästä etsimään Repe Helismaata. Hänellä on niin kaunis etunimikin. Toisaalta, Reissumiehen ja kissan osaan laulaa itsekin, joten turha tässä oikeastaan on mitään levytystä siihen hakea *alkaa laulamaan*.
Suosittelen koko Scbertin tuotantoon tutustumista oopperoiden muassa jotka avaavat tien toisenlaiseen säveltäjään, jonka kaltaista musiikkia emme aivan tarkkaan ottaen tapaa missään muualla hänen tuotannossaan, kuten on sanottu. Sääli vain että niin kovin monet vaikuttavat alkusoitotkin, jotka voisivat olla sinfoniakonserttien suolana ovat jääneet unholaan syyttä. nissä riittää sielunravintoa ja hengenruokaa Schubertin orkesterimusiikkiin kyllästymättömille.
Syynä Schubertin tuotannon tämän osan laiminlyöntiin lienee siinä yksinkertaisessa selityksessä, että jonkin kriitikoiden arvioiman teoksen menestyksen avain ja edellytys riippuu pitkälti sen kansanomaista taidetta lähentelevän kansantajuisuuden, viihdyttvyyden yleisöön menevyden sekä helppotajuisuuden ja tradition jatkuvuuden ja eksistenssin asteesta sekä mukaansatempaavuuudesta ilman intellektuaalisen painiskelun ja syvällisen pohdinnan ja vaikeasti sulatettavan pureskelun vaatimusta, vaikeatajuisten kompleksisten musiikillisten rakenteiden, muotojen ja kielen hallintaa, jotka saattavat tuntua nykykuulijasta säveltäjälleen mainetta ja kuuluisuutta tuoneen pääaktiviteetin ja-genreenä puidetyn ja sellaiseksi mielletyn musiikillisen lajityypin näkökulmasta vierailta, liian kaavamaisilta ja sovinnailta arkaaisessa muotokielessään, jotka evät täytä enää ajan vaatimuksia muotoihinsa kangistuneena puhuttelevana säveltaiteena pelkästä lahjakkuudesta kertova plagioinnin maku suussa sävelissä jotka eivät enää ilahduta meitä, joista puutuu pyrkimys tulkintaan, joka antaa säveltäjän teoksille niiden arvon ja elävyyden, kuten on laita mozartin Tituksen Lempeys opera serian tapauksessa, jonka rankkaisin kaikki Haydnin ja Schubertikin oopperat huomioon ottaen varsin alahaiselle kvalitatiiviselle tasolle kaikkein korkeimmalla laatutasolla olevista vertailusta kiistellessämme emme yksinomaan vain näiden asteiden olemassaolosta kuten hildesheimerin näkökanta olisi kuulunut.
Haydniin kuten Schubertiinkin pätee yhtälailla se toteamus, että missään heidän muussa tuotannossaan ei tapaa täsmälleen samantyylistä sävelkieltä kuin heidän oopperoissaan, vaikka ainakin Haydn käytti jossain määrin ooperoidensa musiikkia, Mozart vielä vähemmän, 3. viulukonsertto/ Il re Pastore, Zerlina/ 4-kätinen pianosonaattin KV 521 andante, sen temaattis-motiivista ainesta alitajuisina muistumina soitinteoksissaan. Voisipa vielä väittää, kuten Wagner on sanonut Mozartin oopperoista, että säveltaide ei missään liene kehittynyt hänen tuotannossaan nin pitkälle kuin oopperoissa, ja Scchubertillakin orkesteritekniikka, kunnes hän luopui niiden säveltämisestä soitimusiikin hyväksi.