Tilanne on tämä: appivanhempani ovat molemmat kaappijuoppoja, salailevat juomistaan, vaikka hyvin tietävät että tiedämme heidän olevan alkoholisteja ja masentuneita elämiinsä. He saivat vastikään ensimmäisen lapsenlapsensa, meidän lapsemme siis. Pari päivää sitten appiukko tuli meille aivan kännissä, alkoi v---uilemaan minulle (aiemmin välit olleet ihan hyvät molemmin puolin). Minä kun en v---uilua siedä, sanoin takaisin. Raivosi minulle ja haukkui minua mm. huonoksi äidiksi lapsellemme ja sääli miestäni, kun on "tuommoisen muijan saanut". Lopulta yritti käydä kimppuuni, kun pitelin vauvaamme sylissäni! Yritti siis ilmeisesti kuristaa minua, mutta mieheni onneksi pääsi väliin, sitten yritti vielä lyödä miestäni – omaa poikaansa! Lopulta häipyi matkoihinsa, kun uhkasin soittaa poliisit.
Mieheni soitti heti äidilleen ja kertoi tilanteesta, anoppi tuttuun tyyliin vain vähätteli taas heidän juomistaan ja ongelmiaan. Appiukolla on takana lasinen lapsuus ja väkivaltainen isäsuhde. Kännissä siis appiukkokin tulee aivan totaalisen väkivaltaiseksi, vaikka selvin päin ei tekisi pahaa kärpäsellekään, on hyvässä asemassa työssään, sosiaalinen, "kaikkien kaveri" jne...Tällä kertaa siis appiukolla tosiaan napsahti päässä kun yritti miniänsä kimppuun käydä!!
Nyt en siis tiedä mitä tehdä? Tekisi mieleni laittaa välit kokonaan poikki koko appiukkoon, kotiimme sillä ei ainakaan ole enää tulemista! Anteeksi en ainakaan tätä tapausta koskaan pysty antamaan. Onko muilla kokemusta väkivaltaisesta/humalaisesta appiukosta? Säälittää vain lapseni puolesta, että millainen suhde heillä tulee isovanhempien kanssa olemaan. Appivanhemmat siis palvovat lastamme, mutta valitettavasti alkoholi menee melkein aina tapaamisten edelle...
Mieheni soitti heti äidilleen ja kertoi tilanteesta, anoppi tuttuun tyyliin vain vähätteli taas heidän juomistaan ja ongelmiaan. Appiukolla on takana lasinen lapsuus ja väkivaltainen isäsuhde. Kännissä siis appiukkokin tulee aivan totaalisen väkivaltaiseksi, vaikka selvin päin ei tekisi pahaa kärpäsellekään, on hyvässä asemassa työssään, sosiaalinen, "kaikkien kaveri" jne...Tällä kertaa siis appiukolla tosiaan napsahti päässä kun yritti miniänsä kimppuun käydä!!
Nyt en siis tiedä mitä tehdä? Tekisi mieleni laittaa välit kokonaan poikki koko appiukkoon, kotiimme sillä ei ainakaan ole enää tulemista! Anteeksi en ainakaan tätä tapausta koskaan pysty antamaan. Onko muilla kokemusta väkivaltaisesta/humalaisesta appiukosta? Säälittää vain lapseni puolesta, että millainen suhde heillä tulee isovanhempien kanssa olemaan. Appivanhemmat siis palvovat lastamme, mutta valitettavasti alkoholi menee melkein aina tapaamisten edelle...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kuullostaa aivan kauhealta tilanteelta. On tietenkin selvää ettet ainakaan ton jälkeen voi antaa lastasi sinne hoitoon, jos on mitään riskiä, että siellä juodaan sinäaikana alkoholia.
Tuohon sinun päälle karkaamiselle/ karkaamisyritykselle et kertonut mitään syytä. Provosoituiko tilanne jostain vai suuttuuko appiukkosi vaan tyhjästä?
hoitoon en ole kyllä lastani heille aiemminkaan antanut, vaikka kyselleet ovat. En voisi luottaa heihin että olisivat juomatta.
Tuohon tilanteeseen "jouduttiin" siten, että appiukko ensin arvosteli minua huonoksi äidiksi, johon tietysti puolustauduin kovilla sanoilla. Appiukko kun ei ole tottunut siihen että hänelle sanotaan vastaan, kävi varmaan tilanne niin sietämättömäksi, että päätti ottaa väkivallan apuun, jotta saisi miniänsä "ymmärtämään" miten huono äiti olen lapselleni ja puoliso miehelleni. Onneksi mieheni puolusti minua viimeiseen saakka ja seisoo rinnallani vaikka mitä tulisi. Appiukkoni on aina ollut humalassa aika arvaamaton ja saattaa turvautua väkivaltaankin (ennenkin joskus yrittänyt hyökätä poikansa kimppuun ja vaimoansakin tiettävästi kuristanut).
Tässä tilanteessa vain tuntuu etten halua kohdata koko appiukkoa enää koskaan. Tunnen vain vihaa, häpeää ja pelkoa häntä kohtaan. Sääliksi käy taas toisaalta anopin kannalta - miten taas voin säilyttää suhteeni anoppiin, joka toisalta hänkin on alkoholisti?
Kalskahti mieleen tuo että "sääliksi käy anopin kannalta". Toki tuokin on totta, mutta vielä enemmän kyllä pitäisi käydä sääliksi miehesi kannalta. Tämä appisi on kuitenkin miehesi isä ja ihan varmasti se on miehellesi hankala tilanne että olette appiukon kanssa noin huonoissa väleissä. Se on hankala tilanne miehellesi, vaikka hän itse muuta sinulle lojaaliudessaan väittäisi. Nuo puolison sukulaiset ja lapsuuden perheet ovat muutenkin sellaisia asioita joiden kanssa tulisi olla hyvin varovaisia. Niitä ihmisiä ei tarvitsisi rakastaa, ei niistä edes tarvitsisi tykätä, mutta sietää tulisi.
Vaikka ei asiasta tiedä kuin yhdeltä kantilta kerrottuna, niin siltikin appesi teki sinua kohtaan tosi hankalasti. Miehesi takia kuitenkin sinun ja appiukon olisi syytä miettiä sotakirveiden hautaamista ja riitojen sopimista sekä anteeksi antamista ainakin niin paljon, että voitte toisianne sietää. Jutelkaa apen kanssa asiasta (vaikka anopin välistykselle, miestä ei pidä kiusata tällä hänelle ikävällä asialla) ja selvittäkää mistä tämä vihamieleinen asenne sinua kohtaan johtuu ja mitä sille olisi tehtävissä.