Annetaan tarpeettomana paljon (43 vuotta) käytetty elämä, sille joka keksii jotain käyttöä.
Siis se loppu elämä - kuinka monta vuotta käyttöaikaa, sitähän ei kukaan tiedä - ei siis takuuta. Toiminut hyvin viime tammikuuhun asti, nyt vähän reistailee, mutta ehkä pienellä säädöllä vielä ihan käyttökelpoinen.
Itselleni tarpeeton, en keksi mitään käyttöä.
Mitäpä jos laittaisin tällaisen ilmoituksen lehteen?
Ihan kohta tulee puoli vuotta mieheni kuolemasta. Pää alkaa olla siinä mallissa, että pystyy jo miettimään tällaisia asioita.
Mitä minä teen tällä elämällä, en keksi mitään käyttöä? Miksi mennä töihin - no, saa rahaa - voi maksaa lainaa pois... No, mitä sitten?
Miksi puuhastelen puutarhassa - no, eipähän naapurit katso karsaasti siivotonta tonttia ja onhan se soman näköinen... NO, mitä sitten, kun minä vain yksin sitä katselen!
Mitähän järkeä tässä minun elämässäni on enää? Ehkä suru hellittää otettaan tai sen kanssa on vain oppinut elämään, mutta onko tämä elämistä, jos vain pysyttelee elossa?
Oletteko lesket (lapsettomat) keksineet mitään tarkoitusta elämälle? Kaikki toistelevat minulle, että elämä jatkuu. Mitähän sekin tarkoittaa?
Minulla ei ole mitään suuntaa elämälle, ei mitään odottamista, ei suunnitelmia, ei unelmia. Vain tyhjiä A-nelosia (tarkoitan paperiarkkeja), eikä mitään millä ne täyttäisi.
Siis se loppu elämä - kuinka monta vuotta käyttöaikaa, sitähän ei kukaan tiedä - ei siis takuuta. Toiminut hyvin viime tammikuuhun asti, nyt vähän reistailee, mutta ehkä pienellä säädöllä vielä ihan käyttökelpoinen.
Itselleni tarpeeton, en keksi mitään käyttöä.
Mitäpä jos laittaisin tällaisen ilmoituksen lehteen?
Ihan kohta tulee puoli vuotta mieheni kuolemasta. Pää alkaa olla siinä mallissa, että pystyy jo miettimään tällaisia asioita.
Mitä minä teen tällä elämällä, en keksi mitään käyttöä? Miksi mennä töihin - no, saa rahaa - voi maksaa lainaa pois... No, mitä sitten?
Miksi puuhastelen puutarhassa - no, eipähän naapurit katso karsaasti siivotonta tonttia ja onhan se soman näköinen... NO, mitä sitten, kun minä vain yksin sitä katselen!
Mitähän järkeä tässä minun elämässäni on enää? Ehkä suru hellittää otettaan tai sen kanssa on vain oppinut elämään, mutta onko tämä elämistä, jos vain pysyttelee elossa?
Oletteko lesket (lapsettomat) keksineet mitään tarkoitusta elämälle? Kaikki toistelevat minulle, että elämä jatkuu. Mitähän sekin tarkoittaa?
Minulla ei ole mitään suuntaa elämälle, ei mitään odottamista, ei suunnitelmia, ei unelmia. Vain tyhjiä A-nelosia (tarkoitan paperiarkkeja), eikä mitään millä ne täyttäisi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
12 v. sitten.Ensimmäisestä vuodesta en muista mitään.Siitä se lähti pikkuhiljaa sujumaan.Meni siinä vuosia ennenkuin pääsi arkeen kiinni,ja elämään.Sitten sairastuin vakavasti,nyt vaan toivon jos saisi jonkin aikaa elää.Kyllä elämälle aina suunta löytyy,ja tarkoitus.Älä luovuta,äläkä anna ajan kulua hukkaan.
puolisoni myös tämän vuoden puolella. Välillä ajattelen, että tätäkö tämä loppuelämä on. Sairastuinkin vielä hänen poismenon jälkeen. En oikein ole jaksanut huolehtia itsestäni. Käytännön asiat, joita minulla on paljon ja työ ovat pitäneet kiinni elämässä. Tarkoitusko sitten? En tiedä.
ei ole helppoa olla. Se rakas ihminen jonka kanssa on arjen ilot ja surut jakanut on ikuisesti pois.
Kansainvälinen tutkimus kertoo että kun nainen jää leskeksi. On hänellä 61% vaara itse myös kuolla kuukauden sisällä. Miehillä vastaava luku on 53%. Syy noihin lukuihin on että leskeksi jäänyt on kovan stressin alainen, suru, yksinäisyys, ja huoli tulevaisuudesta painaa. Kaikki nuo lisäävät sairastumis riskiä ja pahentavat jo olemassa olevia sairauksia.
Itse kuulun niihin jotka sairastuivat leskeydyttyään. Minulla puhkesi SLE reuma.
Kummasti sitä elämän intoa löytyi, siinä vaiheessa kun sairastuin keuhkokuumeeseen. Minulla heräsi valtava tarve palautua terveeksi. Jos silloin ei elämän halua olisi löytynyt ja olisin antanut periksi, en kirjoittelisi tässä niin huonossa kunnossa olin.
Valitettavasti ainakin minun kohdalla on niin että vielä 3v miehen kuoleman jälkeen hän on ajatuksissani ja kaikki yhteiset retket on kuin ne olisi eilen tehty.
Loma on pahinta,kun aikaa on miettiä. Tuntuu kun elämä olisi keinotekoista, kun se toinen ei ole enää mukana. Tai sitten nyt käsittelen sitä luopumista siitä yhteisestä elämästä. Kyllä se tästä kunhan loma loppuu ja palaa töihin, Sitten ei ole aikaa miettiä ja vatvoa.
Tällaisia särkyviä ruokoja me lesket olemme.
tulee virallisesti vuosi,kun jäin yksin.
Silloin rakkaani kytkettiin koneista pois.
Eilen illalla,vuosi sitten hän sanoi minulle viimeiset sanat,ei mitään hätää mamma rakas..
Tänään menen haudalle,vien ruusun maljakkoon,olen kirjoittanut pienen viestin hänelle,Matin ja Tepon laulusta...Ensimmäinen...
-olet ajatukssisani..kaipaan sua niin
-rutistaisin sut kainaloon....
Helppoa ei tietenkään ole ollut,mutta unelma siitä mitä yhdessä suunnittelimme ja teemme..särkyi
Nyt yritän edes osan toteuttaa,yksin tietoisena siitä että näinhän me oltais tehty yhdessäkin.
Sitä ,kun on yhteistä taivalta yli 30v. taivaltanut,mielestäni lukee jo puolisoaan kuin avointa kirjaa,tietää hänenkin ajatuksistaan ....näin hänkin olisi tehnyt...
Samanlaiset ajatukset pyörivät mielessäni. Tosin olen sinua paljon vanhempi ja elämäni on ollut ihan erilaista kuin sinulla, mutta yhtäläisyyksiäkin on ja suurin niistä on läheisimmän ihmisen menettäminen. Olen tänä kesänä ollut yhteensä yli kuukauden pois kotoa, mutta ikävää ei pääse karkuun eikä ole tarviskaan. Puolisen vuotta on kulunut, mutta kaipaus ja ikävän tuska tuntuu vain kasvavan. Ehkä tämä kesä ja viimekesän läheiset muistot saavat sen aikaan. Elämä tuntuu todella tyhjältä ja turhalta, vaikka niinkuin sanotaan, kaikella on tarkoituksensa. Mikähän se on meille? Sinulla on nuoruus puolellasi, mutta tiedän, ettei sillä tällä hetkellä ole sinulle lohtua. Minä elän jo elämänkaareni loppupuolella, enkä enää odota enkä halua mitään. Minulla on hyvät lapset ja lastenlapset, mutta he elävät omaa elämäänsä, minun elämäni meni tammikuussa ja nyt vain olen. Tunnen hyvin sinun tunteesi, varmaan moni muukin saman kokenut. Mikä meitä auttaa, aikako? Rakkaimpamme oli ja on meille tärkeintä.
Voi, kun kuitenkin pääsisi surua karkuun edes hetkeksi. Olisi edes tunti päivässä tai päivä kuukaudessa, ettei aina olisi tämä tuskainen olo. Minusta tuntuu, että tämä vie minulta voimat kokonaan.
Jos lähtisin vähäksi aikaa pois kotoa, mutta ei ole mitään minne menisin. Yksin en halua mihinkään mennäkään. Tästä kesälomasta ei olisi nyt ollut niin väliksi.