Onkohan mulla kohtalotovereita, jotka voisivat antaa vinkkejä "paranemiseen".
Ongelmani on se, että pelkään aika kovaa, että mua petetään tms. ja että tulee avioero. Hauskinta on, että olen vielä ihan sinkku kolmekymppinen nainen. Pelkoni johtuvat vanhempieni karmeasta avioliitosta (ovat eronneet 15v sitten n. 15v kestävästä liitosta). Olin siis lapsi, kun meille lapsille selvisi että äitimme petti isää useatta vuotta. Isän mukaan hän ei aavistanut mitään äidin vispilänkaupoista. Olen käsitellyt eron asiat mielessäni mielestäni aika hyvin. Vielä on jäljellä pelko siitä, että jonakin päivänä "teen isät" ja löydän itseni kusetettuna aviosta tai avoliitosta. Jotenkin olen ajatellut, että koska tulen isääni monissa luoteenpiirteissä kuten hiljaisuudessa ja rauhallisuudessa, niin olisin jotenkin "riskiryhmässä" :D Äitini pettäminen ja itseasiassa koko avioliiton ongelmat tulivat täysin puuntakaa yllätyksenä. Yhteinen koti oli hajoitettu jo parin kuukauden kuluttua pettämisen selviämisestäja äiti oli sitä mieltä, että isällä ei ole takaisin tulemista ja ero heti ensi tilassa, vaikka isäni olisi ollut valmis yrittämään uudelleen (typerää isältä). Joo, tiedän, että tämä pelkoni saattaa kuulostaa hullulta mutta se on valitettavasti totta ainakin vielä nyt. Pelkoani vahvistaa myös se, että omien kokemusten mukaan avioeron kokeneiden lasten omat aviolittot ovat olleet "vähän mitä sattuu" :( Olisi vaikeaa ajatella olevansa tässä tilanteessa joku poikkeus muiden joukossa. Lapsia toisaalta haluan ja toisaalta en halua tämän pelkoni takia. Pidän lapsista, mutta en tiedä olisiko minun parempi ehkä olla hankkimatta lapsia, jos perhe hajoaa. Olen kuullut, että voi erota siksi, että toteuttaisi vanhaa kaavaa.
Epäilen, että äitini pettää tällä hetkellä nykyistä miesystäväänsä...vanhat merkit ilmassa äitin tuntien.
Kuvittelisin, etten ole ainoa joka ajattelee tälläläilla.
Sitäkin mietin, onko nämä pelkoni "vain" jotain viimeisimpiä rippeitä käsittelemättömistä asioistani ja se tulee esiin pelkona, jotta käsittelisin sen pois tässä elämänvaiheessa?
Teki hyvää kirjoittaa asia ylös paperille. Sain etäisyyttä asiaan.
Ongelmani on se, että pelkään aika kovaa, että mua petetään tms. ja että tulee avioero. Hauskinta on, että olen vielä ihan sinkku kolmekymppinen nainen. Pelkoni johtuvat vanhempieni karmeasta avioliitosta (ovat eronneet 15v sitten n. 15v kestävästä liitosta). Olin siis lapsi, kun meille lapsille selvisi että äitimme petti isää useatta vuotta. Isän mukaan hän ei aavistanut mitään äidin vispilänkaupoista. Olen käsitellyt eron asiat mielessäni mielestäni aika hyvin. Vielä on jäljellä pelko siitä, että jonakin päivänä "teen isät" ja löydän itseni kusetettuna aviosta tai avoliitosta. Jotenkin olen ajatellut, että koska tulen isääni monissa luoteenpiirteissä kuten hiljaisuudessa ja rauhallisuudessa, niin olisin jotenkin "riskiryhmässä" :D Äitini pettäminen ja itseasiassa koko avioliiton ongelmat tulivat täysin puuntakaa yllätyksenä. Yhteinen koti oli hajoitettu jo parin kuukauden kuluttua pettämisen selviämisestäja äiti oli sitä mieltä, että isällä ei ole takaisin tulemista ja ero heti ensi tilassa, vaikka isäni olisi ollut valmis yrittämään uudelleen (typerää isältä). Joo, tiedän, että tämä pelkoni saattaa kuulostaa hullulta mutta se on valitettavasti totta ainakin vielä nyt. Pelkoani vahvistaa myös se, että omien kokemusten mukaan avioeron kokeneiden lasten omat aviolittot ovat olleet "vähän mitä sattuu" :( Olisi vaikeaa ajatella olevansa tässä tilanteessa joku poikkeus muiden joukossa. Lapsia toisaalta haluan ja toisaalta en halua tämän pelkoni takia. Pidän lapsista, mutta en tiedä olisiko minun parempi ehkä olla hankkimatta lapsia, jos perhe hajoaa. Olen kuullut, että voi erota siksi, että toteuttaisi vanhaa kaavaa.
Epäilen, että äitini pettää tällä hetkellä nykyistä miesystäväänsä...vanhat merkit ilmassa äitin tuntien.
Kuvittelisin, etten ole ainoa joka ajattelee tälläläilla.
Sitäkin mietin, onko nämä pelkoni "vain" jotain viimeisimpiä rippeitä käsittelemättömistä asioistani ja se tulee esiin pelkona, jotta käsittelisin sen pois tässä elämänvaiheessa?
Teki hyvää kirjoittaa asia ylös paperille. Sain etäisyyttä asiaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Elämässä voi peläta monia asioita ihan turhaan ja monet asiat jäävät tekemättä. Ikävää, että olet joutunut nuorena keskelle vanhempiesi parisuhteen selvittelyä, senhän ei pitäisi lapsille kuulua. Älä nytkään mieti mitä äitisi tekee, se on hänen ja hänen uuden miesystävänsä asia.
Elämässä voi pettyä monella tavalla, mutta sinä suorastaan odotat tulevasi petetyksi.. Et ehkä pety odotuksissasi. Älä syytä vanhempiasi siitä kuitenkaan.
Yritä luottaa elämään ja ihmisiin. Ajattele että olet hyvän suhteen arvoinen, luottamuksen arvonen. Lakkaa miettimästä epäonnistumisien tilastollista todennäköisyyttä. Kenenkään kohtalo ei ole vanhempien tekemisien predestinoimaa.
Mikä siis olisi pahinta mitä voisi tapahtua? Olisiko se pitkä yksinäinen epäluuloinen elämä vaiko se että uskaltaa luoda suhteen jossa mahdollisesti joskus voi pettyä? Ei siihen kuole, jos joku pettää. Jotkut voivat katkeroitua tosi pahasti, niin kuin ilmeisesti isäsi (jos on lastenkin mielet noin myrkyttänyt). Avioerokaan ei ole kuolemaksi.
Ei kannattaisi pelätä..helppo sanoa. Pelkäänhän minäkin hämähäkkejä, vaikka tuskin mitään tapahtuisi jos sellainen istahtaisi päähäni..iik
Tuo pisti miettimään, että odottaisin tulevani petetyksi. Aivan, tavallaan ehkä odotankin, koska se vaihtoehto on mielessäni :) Pitää siis yrittää miettiä asia toisin.
Totta puhut siinäkin, että isäni on hankala tapaus. Äitini ei ole ottanut eroasiaa esille kuin pyynnöstäni. Jos olen kysynyt jotain.
Isäni taas kertoili kaikenlaiset asian eron tiimoilta. Haukkui äidin siinä samalla. Arvaten isä on yhä vihainen ja muistelee eroaan. Olenkin sanonut hänelle, että come on siitä on 15v. aikaa. Uutta suhdetta hän ei ole aloittanut sen avioliiton jälkeen. Hänestä uhkuu muutenkin "suhdevastainen" mieliala. Siinä mielessä yhä ikävää, ettei isä oikein katso hyvällä suhteita muutenkaan, meidän lasten tai muiden. Ei niin, että isän mielipide painaisi miesasioissani, päinvastoin. Luulen, että hän on kertakaikkisen surkea naisasioissa...eihän hän ole viitsinyt tai uskaltanut tehdä mitään eronsa jälkeen. Ehkä hän viettää ihan rehellisesti mieluummin poikamieselämää kuin eläisi naisen kanssa. Ei liennyt herra itsekkään mikään unelmien aviomies aikanaan vaikka tekeytyykin marttyyriksi ;)
Olen tuore aviovaimo ja mietin myös välillä kaikenlaisia kauhuskenaarioita, miten menetän mieheni jonkin onnettomuuden tähden tai suhteemme tulee kaatumaan. Avioeroista ja onnettomista suhteista kirjoitetaan nykyään niin paljon, että välillä huoli hiipii mieleen, vaikka suhde olisi mitä ihanin ja kumpikin olisi päättänyt panostaa siihen tosissaan. Huonon onnen odotuksissa ei minusta kuitenkaan kannata jäädä piehtaroimaan vaan ottaa ne siltä kannalta, että huomaa minkälainen onni on omalle kohdalleen osunut ja osaa vaalia onneaan. Jos liitto kuitenkin joskus kaatuu (mihin en siis oikeasti usko) tai muuten elämä murjoo, niin minulle jää monet onnelliset muistot. Elän nyt elämäni onnellisimpia vuosia, eikä niitä voi kukaan riistää minulta pois. Itse sen onnen voi tuhota murehtimalla tai harmittelemalla sellaisia asioita, joille ei mitään voi.
Elämätön elämä on pahinta mitä ihmiselle voi käydä. Niin sanovat monet asiantuntijat, että katkerimmat ja onnettomimmat vanhukset löytyvät niiden joukosta, jotka epäonnistumisen pelossa eivät uskaltaneet elää ja kokeilla asioita.
Hienoa, että jo tunteittesi kirjoittaminen ylös on hieman auttanut. =)
On todella harmi, että äitisi petti, vanhempasi erosivat ja isäsi on yhä negatiivinen parisuhteiden suhteen.
Mutta sinä et ole äitisi, et ole isäsi eikä sinun parisuhteesi tule olemaan samanlainen kuin vanhemmillasi.
On totta, että monet parit eroavat. On aivan totta, että jotkut pettävät. On aivan totta, että jotkut valitsevat kumppanin, jonka kanssa uusintavat lapsuuden malleja. Mutta mikään niistä ei silti kerro mitään siitä, miltä sinun tulevaisuudessasi näyttää.
Hyvä ystäväni kävi läpi sen, mitä pelkäät: hänen kihlattunsa petti. Erosta toipuessaan hän luki, että monet naiset, jotka päätyvät yhteen pettäjän kanssa, tulevat perheistä, joissa isän on lähtenyt lapsuudessa. En valitettavasti muista kirjailijan nimeä mutta teos oli Kaikki rakkaus joka sinulle kuuluu (tai sinnepäin). Minusta sinun taustasi ei siltä kuullosta.
Olen aivan samaa mieltä siitä, että sinun ei kannata elää elämääsi peläten asioita, jotka eivät ole vielä tapahtuneet. Olen aivan varma, että löydät rakastavan, uskollisen kumppanin, jonka kanssa voit perustaa ehjän, toimivan perheen. Sinä saat mitä haluat! Tässä maassa on paljon mukavia, rehellisiä, kunnollisia miehiä, joille ei tulisi mieleenkään pettää kumppaniaan. Kun olet siihen valmis, löydät kumppanin, jos sellaisen haluat.
Muista myös, ettet tarvitse avioliittoa voidaksesi tulla äidiksi. =) Älä anna vanhempiesi tarinan estää sinua toteuttamasta omia unelmiasi - oli kyse avoliitosta, avioliitosta tai äitiydestä. Päästä menemään yksi kerrallaan kaikki pelkosi, sillä pelko on rakkauden vastakohta - pelko ja rakkaus eivät voi asua samassa sydämessä (niin hassulta kuin se kuullostaakin).
En tiedä, että olisi apua, jos ennen parisuhteeseen astumista hankkisit miespuolisia kavereita ja opettelisit tuntemaan neutraalilla tavalla heidän ajatusmaailmaansa.