Poikaystävä asuu kaukana

kuule sen verran haluan sanoa että kun taidat olla aika nuori että mieti suhteenne hyvät ja huonot puolet ja että rakastatko poikaystävääsi niin paljon että oot valmis kestämään ikävää. Itse elän nyt kaukosuhteessa kultani on tuhannen kilometrin päässä. mutta koska tiedän että hän on minulle se oikea niin sen vuoksi kestän raastavan ikävän vaikka ei se helppoa ole . mutta kultani on odottamisen arvoinen.joten punnitse asiat ja päätä sitten mitä teet rauhassa. hyvää kesää sinulle.

Se on vain ja ainoastaan kiinni siitä, että rakastatko juuri häntä, jos et oikeasti rakasta häntä siitä ei tule mitään.
Sinun täytyy olla valmis kokemaan ikävää ja sitä ettette välttämättä puhu viikkoihin.
Itselläni asuu poikaystävä parin tunnin matkan päässä, mutta matkaamme aina välillä toistemme luo, rakastamme toisimme niin, että emme voi erota. ♥

no, oot 13 joten mitä tästä voi olettaa lopputulokseks.. mutta vähä vanhempana ku tietää elämästä ja muusta vähä enemmän, ja miettiä asioita eri kannalta, ja ottaa vielä järjenki mukaa hommaa, ni itellä ainaki toi 750km toimi. ikävä oli kova, mutta sillon ku nähtii ni mikään ei voinu olla paremmin

Seurustelen itse myös etäsuhteessa ja meillä on 512km välimatkaa. Näemme seuraavan kerran 3kk päästä. Kestääkö suhde vai ei?

Oma rakas asuu 9000km päässä. Koronan takia tapaamisemme siirtyy puolella vuodella.
Asialle ei voi mitään, Kaikesta huolimatta elän elämäni onnellisinta aikaa.
Eikä minun tarvitse miettiä, mitä pitäisi tehdä. Tiedän että odottaa täytyy. Oikeampi ilmaisu lienee, saa tai voi odottaa.

välimatka-suhteet eivät onnistu.

Se että asuu kaukana, ei tarkoita suinkaan etteikö voisi olla elämässä läsnä.
Tänä päivänä kun voi videopuheiluita tehdä käytännössä ilmaiseksi. Me ainakin puhumme ja juomme aamukahvit yhdessä. Töiden jälkeen puhumme, samoin nukkumaan mennessä.

Fyysinen kosketus puuttuu. Se tuo ainakin meillä tiettyä positiivista eroottista jännitettä. Yhdessä ollessa sitten otetaan kaikki fyysinen korkojen kera. Moni ukkomies ei kotonaan edes uskaltaisi moista fantasioida, saati sanoa ääneen.
Toisaalta vaikka sanoiskin, niin kuuntelisiko joku?

Itsellä on siitäkin 30v kokemus, kun toinen on paikalla mut ei läsnä, eikä kuuntele.

Einun tarvitse tehä yhtään mitään sen erikoisempaa. Voitte Skypata ja vaihtaa kuulumisia, ajatuksia nenä nenää vastaan. Se on mitä lapset muuallakin maailmassa tekevät; hejuttelevat ystäviensä kanssa niitä näitä. siis normaalia lasten kanssakäyntiä!

Netin välityksellä on aivan sama asuuko ystävät naapirissa vai satojen kilometrien päässä, yhteydenpito sujuu aivan yhtä hyvin.