Olen mies, 27 v. Olen kerran elämässäni seurustellut tositarkoituksella, 4 vuotta kestänyt suhde päättyi yli vuosi sitten.
Alkoholia käytän hyvin satunnaisesti, tupakoin joskus sosiaalisissa tilanteissa. Harrastan kuntoilua ja pidän muutenkin huolta itsestäni.
Ulkonäöltäni en ole paras mahdollinen, mutta
normaali. Opiskelen ylempää korkeakoulututkintoa
ja käyn osa-aikaisesti töissä.
Olen luonteeltani syvällinen ja otan asiat yleensä niille sopivalla vakavuudella. Ymmärrän kuitenkin huumorin päälle. Olen yleensä tekemisilleni sitoutuva, oli sitten kyse esim.työstä tai parisuhteesta.
Kysymys kuuluukin; miksi naiset eivät noteeraa.
eivät halua noteerata, kukaan ei kiinnostu. Aina
kun uskallan lähestyä ja yrittää keskustella niin nainen kääntyy pois ja lähtee. Näin on, uskokaa tai älkää, joka ikinen kerta.
Tuntemani naiset suhtautuvat minuun ikään kuin
ivallisesti. Pitävät minua jotenkin kummajaisena
ja naureskelevat selän takana sille, että en ole löytänyt ketään ja pitävät kaiketi huolen, että
en vastaisuudessakaan löydä.
Olen väsynyt tähän meininkiin.
En tarvitse enää yhtään epäonnistumista tässä asiassa. Kuitenkin epäonnistun joka ikinen kerta kun yritän antaa jollekin tietylle naiselle huomiota. On vaikea kuvailla tässä tilannettani ja kaikkea en tohdi edes tänne laittaa.
Minä yritän toivoa teille, arvon naiset että löydätte kelpo miehet itsellenne. (äskeinen oli vaikea kirjoittaa). Minä olen yrittänyt kanssanne ja en enää jaksa.
Hyväksyn sen että en kelpaa kenellekään. Tätä
kirjoittaessa masentaa aika kovasti, koko vuoden on itse asiassa masentanut kun seurustelu loppui.
Minä en jaksa enää teidän kanssanne, lopetan tähän iltaan.
Nainen, jos olet jaksanut lukea tänne saakka, niin kiitos.
Olisi ollut kiinnostavaa nähdä millaista perheen perustaminen olisi ollut. onneksi minulla on hyvät vanhemmat ja terveys tallella.
Alkoholia käytän hyvin satunnaisesti, tupakoin joskus sosiaalisissa tilanteissa. Harrastan kuntoilua ja pidän muutenkin huolta itsestäni.
Ulkonäöltäni en ole paras mahdollinen, mutta
normaali. Opiskelen ylempää korkeakoulututkintoa
ja käyn osa-aikaisesti töissä.
Olen luonteeltani syvällinen ja otan asiat yleensä niille sopivalla vakavuudella. Ymmärrän kuitenkin huumorin päälle. Olen yleensä tekemisilleni sitoutuva, oli sitten kyse esim.työstä tai parisuhteesta.
Kysymys kuuluukin; miksi naiset eivät noteeraa.
eivät halua noteerata, kukaan ei kiinnostu. Aina
kun uskallan lähestyä ja yrittää keskustella niin nainen kääntyy pois ja lähtee. Näin on, uskokaa tai älkää, joka ikinen kerta.
Tuntemani naiset suhtautuvat minuun ikään kuin
ivallisesti. Pitävät minua jotenkin kummajaisena
ja naureskelevat selän takana sille, että en ole löytänyt ketään ja pitävät kaiketi huolen, että
en vastaisuudessakaan löydä.
Olen väsynyt tähän meininkiin.
En tarvitse enää yhtään epäonnistumista tässä asiassa. Kuitenkin epäonnistun joka ikinen kerta kun yritän antaa jollekin tietylle naiselle huomiota. On vaikea kuvailla tässä tilannettani ja kaikkea en tohdi edes tänne laittaa.
Minä yritän toivoa teille, arvon naiset että löydätte kelpo miehet itsellenne. (äskeinen oli vaikea kirjoittaa). Minä olen yrittänyt kanssanne ja en enää jaksa.
Hyväksyn sen että en kelpaa kenellekään. Tätä
kirjoittaessa masentaa aika kovasti, koko vuoden on itse asiassa masentanut kun seurustelu loppui.
Minä en jaksa enää teidän kanssanne, lopetan tähän iltaan.
Nainen, jos olet jaksanut lukea tänne saakka, niin kiitos.
Olisi ollut kiinnostavaa nähdä millaista perheen perustaminen olisi ollut. onneksi minulla on hyvät vanhemmat ja terveys tallella.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei se ole niin nöpönuukaa
Katos, listasit paljon asioita joista voisin olla kateellinen ja voivotella etten itse ole saavuttanut moisia p***umagneetteja, korkeakoulutus, kykenee pitkään parisuhteeseen (jollekin jo kelvannut), terveys ja työ. Esim. minulla ei ole tällä hetkellä mitään noista ja tätäkin kirjoitan "säälittävästi" vanhempien lainanetin turvin.
Mut voi hitto miten pursuan välillä elämäniloa muutamien ystävien ja ehkä ennenkaikkea omassa rauhassa ajatellessani ja kuvitellessani tämän maailman ihmeitä ja kuinka palanen kerrallaan opin sitä tuntemaan.
Lopeta yrittämästä ja vihellä pelipoikki sellaisena kuin sen itse miellät. Toteuta ja tutustu itseesi kunnolla, itsevarmana kokonaisuutena sytytät takuulla ennenpitkää jonkun sinuakin kiinnostavan henkilön mielenkiinnon.
Opettele olemaan välittämättä p*skaakaan mitä muut susta ajattelee. Tai vaihda paikkakuntaa.
oikea ja fiksu vaihtoehto nykymiehelle, koska naiset eivät ole enää ihmisiä vaan eläimiä.
Suuressa karsinassa kasvaneita, vailla minkäänlaita häpyä tai menttaalista kehitystä.
Ei tähän ekokatastrofaaliseen ja avioeroja täynnä olevaan maailmaan kannata perhettä perustaa.
Viattomat kärsivät ja jos olet jo joutunut tuttavuutta tehdessäsi noin paljon kärsimään, niin miksi siihen avioliittohelvettiin kannattaa pyrkiä.
Minun yliopistossa tutkinnon suorittaneet, komeat sinkkumiehet, todella nuorekkaat, eivät huolisi nykylumpsukoita missään tapauksessa.
Pieni vinkki: jos todella haluat perheen perustaa, niin ulkomailta on haettava ja silloin yleensä kommunikointikieli aluksi on englanti ja
myöhemminhän nainen opiskelee tietysti myös suomenkielen.
Älä annan suomiakkojen millään tavalla omaa arvoasi polkea. He ovat suoranaista roskatavaraa ja panosuhteet, yhdenyönsuhteet ja muu täysin epämoraalinen toiminta on Suomen naikkosten ainoa osaamisalue.
Japanista saa kunnollisen, Sveitsi on hyvä maa, koska siellä todella äiti hoitaa lapsensa ja kasvatus on hyvä etc etc.
Toimi järkevällä tavalla ja sanoisin, että nykyelämässä sinkkuelämä on vertaansa vailla oleva vaihtoehto.