Laitetaan tännekin, jos löytyis edes kohtalotovereita, joiden kanssa jakaa... Eli siis:
Naimisissa ollaan oltu joku vuosi. Rakkautta riittää, arki sujuu ja suhde toimii kaikin puolin loistavasti. Hellyyttä ja välittämistä on riittämiin ja läheisyyttä. Seksikin on hyvää ja monipuolista (ei siis aina vaan makuuhuoneessa pimeässä peiton alla).
Mutta mutta... Mitäs kun mies haluaa sitä seksiä paljon harvemmin kuin minä?
Eli onko reilua, että joudun olemaan jatkuvasti puutteessa, kun miestä ei huvita seksi? Sanoo kyllä että olen kaunis/seksikäs/haluttava. Ja hellii ja hyväilee (josta kiihotun kovin) mutta itse seksi (= yhdyntä) ei innosta. Mies ei itse osaa sanoa miksei. Eikä vika ole siinäkään, ettei hänellä seisoisi. Seisoo kyllä. Ja nauttii kun otan esim. suihin.
En usko myöskään, että hänellä olisi toista naista.
Mikä siis neuvoksi? Jos teen kovasti aloitteita (eli aina kun minua haluttaa) hän ahdistuu kun kokee että painostan. Itse on siis sanonut näin. Mutta ei halua kuitenkaan, että lopetan aloitteiden teon. No, kompromissina yritän sitten vähän katsoa, et milloin voisi olla edes teoreettiset mahkut. Mut siltikin saan ehkä kerran viidestä yrityksestä. :(
Toisaalta välillä on kausia, että useamman kerran viikonlopussa mies tekee aloitteita. :) Mut liian harvoin silti mun makuun.
Muutaman kerran olen jo erehtynyt vieraan syliin, tuntui niin mukavalle, kun joku halusi minua todella kovasti ja ilman että mun tartti tehdä mitään kommervenkkeja. Olla vaan olemassa... Mut ei pettäminen kivaa oo eikä ratkaisu.
Muita saman ongelman kanssa painivia naisia? Tai miehiä jotka haluaa naistaan harvemmin? Olis kiva kuulla kommentteja ja ratkaisuja.
Rakastan miestäni ja haluan elää hänen kanssaan, mutta tämä asia vaivaa.
Naimisissa ollaan oltu joku vuosi. Rakkautta riittää, arki sujuu ja suhde toimii kaikin puolin loistavasti. Hellyyttä ja välittämistä on riittämiin ja läheisyyttä. Seksikin on hyvää ja monipuolista (ei siis aina vaan makuuhuoneessa pimeässä peiton alla).
Mutta mutta... Mitäs kun mies haluaa sitä seksiä paljon harvemmin kuin minä?
Eli onko reilua, että joudun olemaan jatkuvasti puutteessa, kun miestä ei huvita seksi? Sanoo kyllä että olen kaunis/seksikäs/haluttava. Ja hellii ja hyväilee (josta kiihotun kovin) mutta itse seksi (= yhdyntä) ei innosta. Mies ei itse osaa sanoa miksei. Eikä vika ole siinäkään, ettei hänellä seisoisi. Seisoo kyllä. Ja nauttii kun otan esim. suihin.
En usko myöskään, että hänellä olisi toista naista.
Mikä siis neuvoksi? Jos teen kovasti aloitteita (eli aina kun minua haluttaa) hän ahdistuu kun kokee että painostan. Itse on siis sanonut näin. Mutta ei halua kuitenkaan, että lopetan aloitteiden teon. No, kompromissina yritän sitten vähän katsoa, et milloin voisi olla edes teoreettiset mahkut. Mut siltikin saan ehkä kerran viidestä yrityksestä. :(
Toisaalta välillä on kausia, että useamman kerran viikonlopussa mies tekee aloitteita. :) Mut liian harvoin silti mun makuun.
Muutaman kerran olen jo erehtynyt vieraan syliin, tuntui niin mukavalle, kun joku halusi minua todella kovasti ja ilman että mun tartti tehdä mitään kommervenkkeja. Olla vaan olemassa... Mut ei pettäminen kivaa oo eikä ratkaisu.
Muita saman ongelman kanssa painivia naisia? Tai miehiä jotka haluaa naistaan harvemmin? Olis kiva kuulla kommentteja ja ratkaisuja.
Rakastan miestäni ja haluan elää hänen kanssaan, mutta tämä asia vaivaa.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Valitettavasti apua en osaa antaa, mutta saman ongelman edessä olen itsekin. Olisin hyvinkin aktiivinen itse ja haluaisin useinkin, mutta meilläkin on mies se jota yleensä väsyttää. Ja mitä vieraan syliin menemiseen tulee, antaahan se tilapäisen avun, mutta loppujen lopuksi siitä ei jää kun paha mieli. Eikä se mitään ratkaisekaan. Ehkä meitä joku osaisi auttaa :)
...lohduttaa, että kuulee jonkun painivan saman ongelman kimpussa. Kun helposti tulee tunne, et on jotenkin harvinaislaatuinen tapaus. Kun yleensä vaan puhutaan, että nainen ei anna. No, meillä kyllä antaa, joka kerta ja innolla kun vaan on tarjolla! ;)
Mut tosiaan, melkein aina kun itse teen aloitteita, miestä väsyttää/särkee selkää/nälättää/tulee uutiset/on kuuma/on kylmä/on kiire/ei muuten vaan huvita...
:( Kirjoitelkaa lisää kokemuksia - miesnäkökulmaakin olis kiva saada.
Vieraissa käyminen tosiaan hetkeksi helpottaa, mut sitten sitäkin vaan haluaa lisää... Enkä kuitenkaan oikeesti haluais ollenkaan loukata miestäni. :(
Itse olen myös saman ongelman kanssa paininut. Se on oikeesti tosi rasittavaa ja ahdistavaa...
... mitä itse olet tehnyt? Miten ratkaissut? Ollut vaan puutteessa, tyytynyt kohtaloosi? Vai mitä?
...että ei enää kelpakaan...ja kaikkee typerää ja joutavaa!
Aika jännittävää huomata,että meitä on enemmänkin.Ehkä naisista on tulossa määrätietoisempia ja päättäväisempiä oman elämänsä suhteen.
Minä painin myös tässä samassa asiassa.Olenkin purrut monesti hammasta yhteen,joskus jopa pillahtanut itkuun.Lopahtaako seksi sitten kutenkin naimisiin mentyä??
Kuinka tähän asiaan voi edes saada apua?Miehet pitävät varmasti yhtäköyttä...
Joskus,kun aktiivinen yritys ja innostus lyödään lyttyyn,niin sitä kipuaa mieleen kaikenlaisia inhottavia ajatuksia:en ole haluttava,kukaan ei halua minua.
Minun mielestäni vanha sananlasku "pidä vaimo tyytyväisenä,niin on joka päivä lämmintä leipää"pitäisi ottaa käyttöön kirjaimellisesti.Medät unohdetaan tai meitä ei enää nähdä sellaisin silmin kuin joskus..
Onko se sitten ihme että aktiivinen nainen menee vieraisiin?Se on varmasti vihon viimeinen ratkaisu,mutta jos se tuo elämän esiin uudelleen niin kuka muu sitä on tuomitsemaan kuin sinä itse!!!=)
Ongelma on ihmeelinen,enkä osaa siihen edes vastata,mutta et ole todellakaan yksin!Kun itsetunto nitistetään ja omat halut ja kaipuu tukahdutetaan niin keksi sitä sitten muuttuu,siksi räpättäväksi ja marisevaksi eukoksi,joka jätetään kotiin kaitsemaan lapsia vielä yhden tuopin ajaksi.
En ole feministi mutta kuitenkin;)
Kaikkea hyvää sinulle=)))
Shani puhut asiaa - toi kaikki oli voinnu olla mun kirjoittamaa!
Tota miä just pelkään, että muutun nalkuttavaksi akaksi, joka luona kotona ei mies halukaan olla... Mut minkäs teet kun tosiaan välillä tuntee itsensä niin torjutuksi että itkettää. Ja itkenkin. Mut sitten tulee siitäkin sellainen olo, et itkulla syyllistän miestä lisää. :(
Ja mulle ainakin vieraissa käyminen nimenomaan palautti itsetunnon ja uskon omaan haluttavuuteen uskomattomalla tavalla takasin. Ja se kyllä vaikutti sitten myös meidän seksiin parantavasti. Kunnes mies sai tietää. Ei ymmärtänyt oikein...
Ihanaa kuulla tosiaan, etten olekaan ainoa! Vaikka ikävähän tämä tilanne on meille kaikille. Tsemppiä Shanille ja Keltaiselle Kuulle!
niin tapahtuuhan tuota myös toistekkin päin... että nainen on haluton. Edellisessä suhteessa saattoi mennä kuukausia ettei parempaa puoliskoa huvittanut, eikä osannut sanoa syytä. Nykyisin ei ole ongelmaa... yleensä molemmat syttyvät samaan aikaan.
>Mutta mutta... Mitäs kun mies haluaa sitä
>seksiä paljon harvemmin kuin minä?
Niin... No minä elin avoliitossa reilu viisi vuotta sellaisen naisen kanssa, joka ei tosiaan pihdannut parisuhteessa millään tapaa. :D Seksiä harrastettiin koko suhteen ajan keskimäärin kerran päivässä (poislukien jotkut työmatkat yms. mutta tilanne kyllä korjattiin taas seuraavana viikonloppuna. :) Ja samaa touhua jatkui vielä pitkään eron jälkeenkin.
Kieltämättä joskus rankan työpäivän jälkeen tuntui, että pieni lomapäivä olisi välillä ollut tarpeen, mutta eipä silti ikinä tullut mieleenikään 'valittaa päänsärkyä' tai mitään muuta. Päinvastoin. :)
No, lopulta sitten erottiin, mutta ihan muista syistä. Nyt olen tapaillut toista naista, jonka suhtautuminen seksiin on aivan päinvastaista... Joka ikinen kerta 'saaminen' on hirveetä vääntöä ja esilämmittelyä... Siis tyyliin 'kynttilöitä ja illallista', pitää olla valot pois makuuhuoneesta ja muutenkin 'oikea tunnelma'. Torjumiset tapahtuvat sellaisilla pikku näpäytyksillä, että suhteessa on tärkeämpiäkin asioita kuin seksi tai 'ollaan vaan lähekkäin...' :) Okei, ihan kivaa sekin, mutta ei se riitä sellaiselle ihmiselle joka oikeasti nauttii seksistä ja kaipailisi monipuolista seksiä... kaikkea aina pitkistä sessioista pikapanoihin. :)
Silleen se kait on, että joillekin ihmisille seksistä nauttiminen tulee luonnostaan ja jotkut tekevät siitä itselleen pakkopullaa. Asiasta on kyllä meillä puhuttu, mutta vastaus on vaan että 'ei huvita'.. Yritä siinä nyt ratkoa ongelmia. Taustalla voi tietysti olla hormonaalisia ongelmia (niitä voi olla miehelläkin), mutta miten siinä kumppania voi auttaa, kun hän itse kokee tilanteen normaalina eikä edes halua muutosta?
Niinpä niin, on myös paljon miehiä jotka toivoisivat että oman pihtarin tilalla olisi sinunlaisesi nainen.Itse olen vuosien mittaan tullut siihen tulokseen ettei muita vaihtoehtoja ole kuin joko sopeudut, eroat tai haet seksiä muualta (ja eroat).Minusta vaan haluton osapuoli ei todella ymmärrä mitä toiselle tekee.Useimmiten haluttomat ei osaa tai välitä tehdä mitään kompromisseja.Kun ei huvita niin ei huvita, olen tälläinen, ei voi mitään.Seurusteluaika lupaa hyvää mutta häiden jälkeen kaikki muuttuu.Mihin ne halut voi hävitä.En nyt tarkoita odotusaikaa ja sitä aikaa kun lapset on aivan pieniä.Ainoa lohtu on se että et todellakaan ole ainoa, kohtalotovereita sulla on paljon, niin miehiä kuin naisia.
Niin no meillä on sitten taas niinpäin, että itse haluaisin, mutta avo ei.
Olen siihen sopeutunut omalla tavallani. En todellakaan käy vieraissa, koska se on yhtä moraalitonta kuin riskialtistakin, mutta hoitelen sitten itseäni pornografian kera. Suhde toimii hyvin, vaikkei avoni tiedäkkään, että paikkaan hänen mielenkiinnottomuuttaan sitten omilla konsteilla. Mielestäni ratkaisu on hyvä, koska rakastan avoani ja vaikkeivat halumme aivan määrässä kohtaakkaan, niin se ei ole mikään syy jättää toista.
Mä oon ihan samassa tilanteessa, mies ei halua. En tiedä mitä sitä pitäisi tehdä, olen miettinyt että pitäisikö vain odottaa ja katsoa millon mieheni seuravaan kerran tekee aloitteen ja todeta siihen vai että olen nyt niin väsynyt että en jaksa (tai keksiä joku muu tekosyy).
Mutta jaksamisia kaikille... :)
Ensinnäkin, jos _todella_ rakastaisit ja arvostaisit miestäsi, et olisi ajautunut vieraan syliin. Niin se vain on. Pettäminen on aina itsekäs ja toista osapuolta loukkaava ratkaisu! Jos siis aiot jatkossakin pysyä miehesi rinnalla, niin sinun todellakin kannattaisi olla hänelle myös rehellinen ja kertoa, mitä olet mennyt tekemään ja miksi. Toivottavasti miehesi ymmärtää..mutta toisaalta, jos minä olisin se mies, en pystyisi enää jatkamaan ihmisen kanssa, joka on luottamukseni pettänyt. Mutta rehellinen on oltava, silläkin uhalla että se satuttaa.
Toiset haluaa useammin, toiset harvemmin. Sama pätee myös miehiin. Ei ne halut aina voi kohdata juuri samaan aikaan. Eihän seksi - tai ainakaan yhdyntä - saa olla se pääasia suhteessa, eikös se rakkaus ja toisen välittäminen ole tärkeintä? Pitäisi ainakin olla. Miehesi kuitenkin haluaa sinua ja on sen tehnyt selväksi, joten jos häntä rakastat, niin silloin sinun täytyy siihen "tyytyä", hyväksyä se. Sitäpaitsi jos halut on kamalan kovat, niin ainahan voit käyttää omaa kättäsi?
Minullakin on mies, joka ei halua seksiä ihan niin usein kuin minä, mutta en tee siitä todellakaan mitään ongelmaa, ei se edes tunnu siltä. Sitäpaitsi se on myös asennekysymys, tekeekö jostain asiasta ongelman, vai ei. Rakastelemme kuitenkin ihan riittävän usein ja hellyyttä riittää muutenkin todella paljon. Joten miksi valittaisin? Voin kyllä kovien halujen yllättäessä todellakin käyttää sitä omaa kättä, ilman että painostaisin miestäni, aiheuttaisin hänelle ahdistavan olon, tai mikä pahinta - ryntäisin vieraan syliin. Ikinä en petä ja se on varma!
Tsemppiä sulle ja teille!
Huomasinkin, että oot kertonut miehellesi pettäneesi..no se on hyvä!
"Rakastelemme kuitenkin ihan riittävän usein ja hellyyttä riittää muutenkin todella paljon. Joten miksi valittaisin?"
Koska saat riittävästi. Entäs jos ei saa edes lähelle riittävää?
Entisessä suhteessani sain just silloin kun miestä huvitti, enkä muulloin. Seksistä ei juteltu, koska siitä tuli kuulemma vaivaantunut olo. Eikä etenkään tehdä aloitetta, silloin jäi ainakin ilman. No, juttu kaatui sittemmin, eikä pelkästään seksin puutteeseen.
Nykyään saan seksiä suhteessani melko usein, mutta en vieläkään niin usein kun haluaisin. Mies on työnarkkis, joten päivän jälkeen AINA väsyttää. Että viikonlopuille painottuu meidän seksielämä. Lisäksi meidän päivärytmi on niin erilainen, että kun minä olen jo unten mailla, alkaa mies suunnitella iltapalan syömistä. Jos hän minut joskus herättää, niin silloin kyllä tapahtuu... Aloitteita tehdään molemmat, mutta minä masennun aika helposti jos toinen ei heti lähde leikkiin mukaan.
Olen yrittänyt olla tekemättä halukkuudestani ongelmaa, mutta kyllä joskus turhauttaa niin että on pakko lähteä lenkille! Murrr!
...että miehesi sitten kuitenkin antoi anteeksi ja pystyit kertomaan rehellisesti, mitä oot tehnyt. Onnea teille molemmille, toivottavasti saatte keskusteltua asioista ja haluatte edelleen olla yhdessä. =)
Ja vielä semmoinen vinkki, että mitä ilmeisemmin sulla saattaa olla taipumus hieman "paisutella" asioita mielessäsi..oletko miettinyt tuota? Että jospa teetkin suurempia ongelmia asioista, joissa ei välttämättä ehkä olekaan juurikaan ongelmaa? Itselläni on nimittäin tapana useinkin sortua tuohon, mutta oon huomannut, ettei siitä oo mitään hyötyä, pikemminkin haittaa ja turhaa pahaa oloa.
Yritä ottaa rennosti ja nauttia siitä, mitä sulla on, koska ilmeisesti sulla on helvetin hyvä mies - antoihan se anteeksi sun syrjähyppysikin! Älä päästä sitä ihmistä menemään!
Entisessä suhteessani sain just silloin kun miestä huvitti, enkä muulloin. Seksistä ei juteltu, koska siitä tuli kuulemma vaivaantunut olo. Eikä etenkään tehdä aloitetta, silloin jäi ainakin ilman. No, juttu kaatui sittemmin, eikä pelkästään seksin puutteeseen.
Nykyään saan seksiä suhteessani melko usein, mutta en vieläkään niin usein kun haluaisin. Mies on työnarkkis, joten päivän jälkeen AINA väsyttää. Että viikonlopuille painottuu meidän seksielämä. Lisäksi meidän päivärytmi on niin erilainen, että kun minä olen jo unten mailla, alkaa mies suunnitella iltapalan syömistä. Jos hän minut joskus herättää, niin silloin kyllä tapahtuu... Aloitteita tehdään molemmat, mutta minä masennun aika helposti jos toinen ei heti lähde leikkiin mukaan.
Olen yrittänyt olla tekemättä halukkuudestani ongelmaa, mutta kyllä joskus turhauttaa niin että on pakko lähteä lenkille! Murrr!
..sillä erotuksella, että meillä ei ole edes tuota hellyyttä ilman seksiä. Kolme viikkoa taas mennyt edellisestä suukosta/kosketuksesta. Hajoan tähän vielä joskus..
Entisessä suhteessani sain just silloin kun miestä huvitti, enkä muulloin. Seksistä ei juteltu, koska siitä tuli kuulemma vaivaantunut olo. Eikä etenkään tehdä aloitetta, silloin jäi ainakin ilman. No, juttu kaatui sittemmin, eikä pelkästään seksin puutteeseen.
Nykyään saan seksiä suhteessani melko usein, mutta en vieläkään niin usein kun haluaisin. Mies on työnarkkis, joten päivän jälkeen AINA väsyttää. Että viikonlopuille painottuu meidän seksielämä. Lisäksi meidän päivärytmi on niin erilainen, että kun minä olen jo unten mailla, alkaa mies suunnitella iltapalan syömistä. Jos hän minut joskus herättää, niin silloin kyllä tapahtuu... Aloitteita tehdään molemmat, mutta minä masennun aika helposti jos toinen ei heti lähde leikkiin mukaan.
Olen yrittänyt olla tekemättä halukkuudestani ongelmaa, mutta kyllä joskus turhauttaa niin että on pakko lähteä lenkille! Murrr!
Entisessä suhteessani sain just silloin kun miestä huvitti, enkä muulloin. Seksistä ei juteltu, koska siitä tuli kuulemma vaivaantunut olo. Eikä etenkään tehdä aloitetta, silloin jäi ainakin ilman. No, juttu kaatui sittemmin, eikä pelkästään seksin puutteeseen.
Nykyään saan seksiä suhteessani melko usein, mutta en vieläkään niin usein kun haluaisin. Mies on työnarkkis, joten päivän jälkeen AINA väsyttää. Että viikonlopuille painottuu meidän seksielämä. Lisäksi meidän päivärytmi on niin erilainen, että kun minä olen jo unten mailla, alkaa mies suunnitella iltapalan syömistä. Jos hän minut joskus herättää, niin silloin kyllä tapahtuu... Aloitteita tehdään molemmat, mutta minä masennun aika helposti jos toinen ei heti lähde leikkiin mukaan.
Olen yrittänyt olla tekemättä halukkuudestani ongelmaa, mutta kyllä joskus turhauttaa niin että on pakko lähteä lenkille! Murrr!
Entisessä suhteessani sain just silloin kun miestä huvitti, enkä muulloin. Seksistä ei juteltu, koska siitä tuli kuulemma vaivaantunut olo. Eikä etenkään tehdä aloitetta, silloin jäi ainakin ilman. No, juttu kaatui sittemmin, eikä pelkästään seksin puutteeseen.
Nykyään saan seksiä suhteessani melko usein, mutta en vieläkään niin usein kun haluaisin. Mies on työnarkkis, joten päivän jälkeen AINA väsyttää. Että viikonlopuille painottuu meidän seksielämä. Lisäksi meidän päivärytmi on niin erilainen, että kun minä olen jo unten mailla, alkaa mies suunnitella iltapalan syömistä. Jos hän minut joskus herättää, niin silloin kyllä tapahtuu... Aloitteita tehdään molemmat, mutta minä masennun aika helposti jos toinen ei heti lähde leikkiin mukaan.
Olen yrittänyt olla tekemättä halukkuudestani ongelmaa, mutta kyllä joskus turhauttaa niin että on pakko lähteä lenkille! Murrr!
Entisessä suhteessani sain just silloin kun miestä huvitti, enkä muulloin. Seksistä ei juteltu, koska siitä tuli kuulemma vaivaantunut olo. Eikä etenkään tehdä aloitetta, silloin jäi ainakin ilman. No, juttu kaatui sittemmin, eikä pelkästään seksin puutteeseen.
Nykyään saan seksiä suhteessani melko usein, mutta en vieläkään niin usein kun haluaisin. Mies on työnarkkis, joten päivän jälkeen AINA väsyttää. Että viikonlopuille painottuu meidän seksielämä. Lisäksi meidän päivärytmi on niin erilainen, että kun minä olen jo unten mailla, alkaa mies suunnitella iltapalan syömistä. Jos hän minut joskus herättää, niin silloin kyllä tapahtuu... Aloitteita tehdään molemmat, mutta minä masennun aika helposti jos toinen ei heti lähde leikkiin mukaan.
Olen yrittänyt olla tekemättä halukkuudestani ongelmaa, mutta kyllä joskus turhauttaa niin että on pakko lähteä lenkille! Murrr!
On se turhauttavaa, mutta ei ihan näin turhauttavaa! Kone väitti ettei viesti mennyt perille, mutta tais sittenkin mennä muutama kerta liikaa...
...sama juttu, mutta toisinpäin. Vaimoani ei huvita seksi ja vain joka kymmennes aloite johti tulokseen. Milloin tulosta ei tullut, niin vaimoni moitti että minulla on aina seksi mielessä.
Ja kun en ole pettäjätyyppi, niin sopeuduin tilanteeseen. Kaikkein pahinta on että olen sopeutunut siihen niin hyvin, etten tee enää aloitteita, eikä seksikään vaimon kanssa maistu kuin harvoin.
Ainut hyvä puoli tässä on, että himot eivät aja syrjähyppyyn. Se vain harmittaa, että oma aktiivisuus seksissä on kadonnut.
Kaikki muu toimii parisuhteessa hyvin ja elämä on tasapainossa.
Seksistä tietää jo sen verran ettei yhden illan suhteet anna mitään ja taas rinnakkaissuhteet saattaisivat vetää mukanaan.
Elämässä kaikkea ei voi saada, mutta on hyvä silti pitää silmät auki : ).
Kiitos kaikille vastanneille - tässä tuntuis olevan keskustelunaihetta enemmänkin. Joten jatketaan juttua!
Sen verran vielä haluan sanoa, että en todellakaan ole ylpeä siitä, että petin, mutta en voi kyllä sitäkään kieltää, ettenkö olis siitä nauttinut. Mutta silti rakastan ja arvostan miestäni, enkä olisi häntä halunnut loukata. Ikävä kyllä niin kuitenkin tapahtui. Onneksi hän antoi anteeksi.
Juteltu on aiheesta, ja olen yrittänyt lähestyä asiaa niin, etten vaatisi/ahdistelisi/syyttäisi, vaan kyselemällä mikä voisi olla vialla (jos mikään) ja kertomalla omista tunteistani. Ehkä tätä seksin vähyyttä suurempi ongelma onkin, ettei hän oikein halua puhua asiasta. Ei ilmeisesti näe ongelmaa tai pysty oikein ymmärtämään mun kantaa.
Eikä tästä tietenkään ongelmaa tarvikaan tehdä, kuten joku jo sanoikin on elämässä ja parisuhteessa paljon muuta ihanaa ja tärkeämpää. Mutta joskus turhauttaa... Eikä silloin välttämättä se oma käsi oikein auta, mun ainakin alkaa usein siitä vaan tehdä enemmän mieli. Mut onneksi turhaa energyä voi purkaa työhön ja liikuntaharrastuksiin! ;)
Nii, eikä munkaan mielestä seksin vähyys todellakaan ole mikään syy jättää (tai pettää) etenkin kun suhde muuten toimii loistavasti ja hellyyttä, rakkautta ja läheisyyttä riitää. Eli jatkan kyllä rakkaani rinnalla - niin kauan kun hän vaan jaksaa minun rinnallani! ;)
Lisää vaan keskustelua! :) Ja tsemiä kaikille omiin ratkaisuihin ja valintoihin!
On olemassa naisia jotka haluavat olla määräiltävissä ja tukahduttavat omat viettinsä siinä haavemaailmanssansa...
On olemassa naisia,jotka tuomitsevat kokemuksettomina sillä heille toiset asiat merkkaavat enemmän kuin toiset..
On olemassa naisia,kuten minä,jotka oikeasti eivät jaksa ymmärtää kuukaudesta toiseen ja miettiä päivästä päivään...
Muutamat naiset ne menevät vieraisiin...
Keskustelun kulkua seuratessani kiinnostuin kovasti siitä,kuinka kärkkäät nämä mielipiteet ovat.Lukeudun myös tähän kategoriaan itsekin:)
On todella vaikeaa lähteä esittämään asiaansa niin hellävaraisesti,että kaikki sen ymmärtävät.
Minä en ole esimerkiksi käynyt vieraissa kuin ajatuksissani,mutta en silti lähtisi tuomitsemaan ketään siitä ja aiheuttamaan jälkiviisaana pahaa mieltä.Jos pitää ymmärtää miestä niin ymmärtäkää myös tätä naista ja tätä asiaa jonka hän teille avoimesti kertoo.
Mielipiteitä on kiva kuulla,mutta ei nöyryytettyä ihmistä saa liikaa rasittaa.
Yritän ymmärtää myös toista osapuolta.Tottamooses hän tunsi itsensä petetyksi,kirjaimellisesti,mutta siinä loukkaantuvuudessaan hän ei tietenkään edes ajatellut sitä hiljaa mieliin syöpynyttä pikku ongelmaa ja kuinka ratkaisevassa osassa hän olisi siinä voinut toimia!
Toiselle hyvän mielen tuottaminen ei maksa mitään!
Miksi ihmeessä ei vain esim.voisi ottaa syliin ja kertoa:miksi ei?
Puhut asiaa. Ja ilmaiset todella hyvin sen, mitä minäkin ajattelen ja tunnen. Noinhan se just on. Mutta kuitenkin niin vaikeaa. Eikä kukaan jaksa aina yrittää ymmärtää. Välilä väsytään puolin ja toisin, mutta se on sitten vaan kestettävä ja toivottava, ettei väsyminen satu yhtäaikaa.
Mutta ei se varmaan ole helppoa vain ottaa syliin ja kertoa miksi ei? -jos ei itsekään tiedä ja ymmärrä... :(
Sitähän se kaikki on,rakkautaa rakkautta vaan....
Pieni valopilkku tässä sekaisessa maailmassa on se,että tuntee jonkun jokseenkin niin hyvin,että osaa aavistaa milloin toinen ei voi hyvin.
Ihmis-suhteet ovat maailman vanhimpia ja mutkikkaimpia asioita.Mutta kenelle sinä tätä elämää elät ellet pääasiassa itsellesi?Kun sinä voit hyvin,miehesikin voi hyvin...eikös se niin mene:)
Joskus pitää ajatella tunteella ja joskus puhuu järki.Pitää toki toista ihmistä kunnioittaa ja arvostaa,en sitä kiellä.
Tee itsesi onnelliseksi ja toimi niinkuin sinusta hyvältä tuntuu.Minäkin tulisin siitä iloiseksi=)
Ollaan yhteydessä=)
...yhteydessä. :) Tunnut ajattelevan paljolti samalla lailla kun minä.
Olen kanssasi samaa mieltä, että elämää eletään itseä varten ensisijaisesti (kuulostaa itsekkäälle). Lähinnä siksi, että jos ei itse ole onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä, ei voi olla iloksi kenellekään toisellekaan.
Ongelmana tässä tilanteessa vaan on, että jotkut asiat, jotka minut tekisivät onnelliseksi samalla ahdistavat/kiusaavat/häiritsevät ja pahimmassa tapauksessa jopa loukkaavat rakastani.
Ja kun sama asiakin voi tuntua toisaalta ihanalle ja toisaalta aiheuttaa ahdistusta ihan jo itsessäkin... ;) Kas kun elämä ei ole helppoa ollenkaan.
Jos haluut kirjotella spostia, osoite on [email protected] :)
sama homma meillä. En vaan halua vieraisiin mennä, koska yhden illan jutut eivät anna minulle mitään ja kotiin en kehtaisi sen jälkeen enää mennä, joten olen tietyillä apuvälineillä auttanut itseäni.
Meillä toi seksin saaminen on toiste päin niin kun tänne kirjoittavat miehet on kertoneet.
Tekee hommat miten tahansa niin aina tökkii,"ei nyt syty" tai vastaavaa.Lasten tulon jälkeen hiljeni kuin vanhainkodissa, vaikka olenkin vaimoani muistanut kehua,että silleen täällä.