Mun ongelma on tämä: olen seurustellu n. puolitoista vuotta, ja jo nyt tuntuu että olen kyllästynyt ja rakkaus loppuu. Rakastuimme vauhdilla ja muutimme yhteen jo neljän kuukauden jälkeen. Mies on kaikkea mitä ikinä voisin toivoa, ellei enemmänkin, enkä siksi osaa selittää miksi tuntuu tältä. Haluaisin tuntea niinkuin ennenkin, mutta eihän tunteita voi pakottaa. Ero on nyt ilmeisesti edessä, sillä väärinhän se olisi jatkaa vain sen takia etten halua miestäni loukata tai olla yksin.
Vaikeinta on selittää tätä miehelleni, kun en itsekään tiedä syitä tunteisiini... En ole edes tavannut muita miehiä, jotka kiinnostaisivat tms. Tunnen olevani hukassa, kun antaisin kuitenkin mitä vain jos voisin miehen kanssa jatkaa, ja olla täysin onnellinen ja luottavainen tulevaisuuden suhteen. Olen miettinyt muuttavani ystävien luo jotta saisin vähän etäisyyttä tilanteeseen, mutta en tiedä onko siitä apua?
Kiitos kaikille jotka jaksoivat lukea, olisi kiva kuulla muista samanlaisista tapauksista...
Vaikeinta on selittää tätä miehelleni, kun en itsekään tiedä syitä tunteisiini... En ole edes tavannut muita miehiä, jotka kiinnostaisivat tms. Tunnen olevani hukassa, kun antaisin kuitenkin mitä vain jos voisin miehen kanssa jatkaa, ja olla täysin onnellinen ja luottavainen tulevaisuuden suhteen. Olen miettinyt muuttavani ystävien luo jotta saisin vähän etäisyyttä tilanteeseen, mutta en tiedä onko siitä apua?
Kiitos kaikille jotka jaksoivat lukea, olisi kiva kuulla muista samanlaisista tapauksista...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mulla on aivan sama tilanne. Vauhdilla edettiin ja nyt olen aivan umpikujassa. Ahdistaa aivan mielettömästi.. en tajua miten voisin saada entiset tunteeni takaisin, alan kallistumaan eroa kohti ja sekin surettaa mielettömästi. Lähdin jo pois kotoa muualle miettimään asiaa, mutta en saa mitään ajatuksia kasaan, soutaan ja huopaan. Kun olen poissa kotoa, tuntuu että ero ei ehkä olekaan tarpeellinen, mutta kun nään miehen, en kuitenkaan halua häntä. En tiedä mitä teen, toivon jopa että mies ilmoittaisi että hänelle riittää, erotaan...
Itsekin rakastuin päätä pahkaa ja kaikki oli mahtavaa.Mutta vuoden jälkeen alkoi ahdistaa, enkä enää tiennyt yhtään mitä tunnen miestäni kohtaan. Suunnittelin koko ajan sanovani hänelle että haluan erota, mutta se vaan pitkittyi milloin mistäkin syystä(huono ajoitus,yhteinen lomamatka joka oli varattu,ym..)Tätä kesti aika kauan, en tarkalleen muista..joitakin kuukausia,alle puoli vuotta.
Sitten ilman mitään erityistä syytä tilanne alkoi muuttua. Ahdistus loppui ja tunteet palasivat. Taisin rakastua uudelleen:) Siitä lähtien suhteemme on toiminut loistavasti ja monet kerrat olen kauhulla miettinyt että mitä jos olisin luovuttanut liian aikaisin.
Nyt olen niin onnellinen miehestäni ja elämästäni ja kaikesta..kihloissa ollaan ja varma tunne siitä että yhdessä ollaan loppu elämä
Miten selvisit tuon ajan milloin ajattelit eroa? Itse en pysty olemaan kotona, en halua, mutta en voi kyllä pitkään olla muidenkaan nurkissa. Otitko jotenkin etäisyyttä, puhuitteko? Itselläni on tällä hetkellä sellainen tunne, että kumppanista ei löydy enää mitään "hyvää", kaikki piirteet ym. asiat vain ärsyttävät. Voiko tästä enää palata entiseen..
Välttelin häntä ja olin illat äidin luona..Viivyttelin siellä monesti myöhään, ettei tarvi kotona nähdä häntä kauan ennen nukkumaan menoa.
Sanoin, että ahdistaa ja tarvin omaa rauhaa sekä tilaa.
Läheisyyttä en kestänyt juuri ollenkaan ja tuntui pahalta katsoa kun mies kärsi. Kärsin itsekin,aika oli tuskallista. En vain raskinut lopettaa koska mies oli niin hyvä,lähes täydellinen ja tiesin että hän olisi murtunut täysin jos olisin hänet jättänyt.
Onneksi annoin ajan kulua!=) Sillä nyt tiedän, että hän on tarkoitettu juuri minua varten
Yleisesti filosofoin, että jossain taustalla on sittenkin konkreettinen syy siihen, miksi rakkaus loppuu. Ei tunteet tule ihan summamutikassa, mutta ne syyt voi olla itseltä aika tiukkaan piilossa. On hirveän vaikea nähdä selkeästi ja katsoa asioita rehellisesti silmiin, mutta jos tässä onnistuu, niin tajuaa että on ihan konkreettisia tilanteita, jotka on muuttanu sitä omaa tuntemusta vähitellen. On vaikka odotuksia ja toiveita kumppania kohtaan, ja itsekään ei tajua, että on alitajuisesti olettanut ja toivonut ja suunnitellut asioita. Ja sitten kumppani aiheuttaa pettymyksen eikä toteutakaan niitä. On mahdollista vielä yrittää selvittää, mistä kriisissä oikeastaan onkaan kyse itselle, ja katsoa, voiko niitä perimmäisiä syitä käsitellä ilman että joutuu eroamaan partneristaan. Tärkeää olis tajuta aina tällasessa käännekohdassa, että mitä todella haluua itse elämässään. Juuri tätä koitan itsekin selvittää itselleni, ja on tuo sama tunne, että mieluusti haluaisin lomaa miehestä, jotta voisin ottaa etäisyyttä ja miettiä paremmin. Nähdä selkeämmin.
tunnin sitä nykyistä/aikaisemmin käyttämääsi aliastasi ynpäri palstaa.
ei vaan löydy; liikaa tavaraa, liian vähän käytetty nicki.
laita mailia allekirjoittaneelle, niin saat paluupostissa vastauksen siihen 'miksi' kysymykseen.
lähetetty.
selventävä myöhemmin.
Kannattaa yrittää muuttaa esim. kuukaudeksi jonkun ystävän luokse - itse tein näin, ja sain aikaa ajatella pääni selväksi. Kun joutuu - tai saa olla hetken yksin omien ajatustensa kanssa, tietää mitä haluaa. Toisen läsnäolo ei myöskään häiritse ja vaikuta päätökseen. Itse tiesin kolmen viikon erilläänolon jälkeen, että on aika olla yksin. Erosimme, ja nyt kaikki on hyvin. Tsemppiä sinulle!