olen tässä miettinyt, miksi jotkut tykkää naljailla puolisoilleen.. tiedätte nämä ohimennen hymysuin lausutut loukkaukset, joista suuttuminen kuitataan "ei nyt noin vähästä voi suuttua" -tyyppisillä vähättelyillä.
miksi tällaista naljailua muka pitää sietää? jokaisessa on vikoja, mutta eiköhän niistä olla valmiiksi enemmän tai vähemmän tietoisia. ja miksi pitää sanoa toisen ulkonäöstä mitään, jos ei ole hyvää sanottavaa?
itse en ainakaan siedä ollenkaan ulkonäköäni koskevia negatiivisia kommentteja keneltäkään. tuttavapariskunnan mies taas on erikoistunut tähän naljailuun, ja tekisi mieli antaa ympäri korvia kun hän kommentoi puolisonsa ominaisuuksia julkisesti! todella ärsyttävää!!
miksi tällaista naljailua muka pitää sietää? jokaisessa on vikoja, mutta eiköhän niistä olla valmiiksi enemmän tai vähemmän tietoisia. ja miksi pitää sanoa toisen ulkonäöstä mitään, jos ei ole hyvää sanottavaa?
itse en ainakaan siedä ollenkaan ulkonäköäni koskevia negatiivisia kommentteja keneltäkään. tuttavapariskunnan mies taas on erikoistunut tähän naljailuun, ja tekisi mieli antaa ympäri korvia kun hän kommentoi puolisonsa ominaisuuksia julkisesti! todella ärsyttävää!!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Näinpä.
Tämän hetkisessä parisuhteessani on juuri tätä samaa. Tyttöseni naljailee jatkuvasti jostain, toisinaan jopa oikeasti sanoo rumasti, ja mikäli otan vähääkään itseeni, hän haukkuu minut hulluksi, sekopääksi ja raivotautiseksi, koska en kestä huumoria.
Huumori huumorina, mutta jatkuvana ja kun ei osata mitään positiivista sanoa, se alkaa vituttaa.
Jopa kotitöiden hoitamisesta saan naljailua ja vittuilua päinvastoin, kuin kiitosta. Nykyään en enää jaksakkaan tehdä mitään kotitöitä, edes hyvää hyvyyttäni, kun aina jokin on päin persettä.
Tämän ainaisen naljailun ja piruilun takia olen alkanut erittäin suuresti epäilemään jaksamistani tässä suhteessa. Rakastan puolisoani erittäin paljon, mutta kun minulta vaaditaan hellimistä, hyvää kohtelua ja ymmärtäväisyyttä, on suorastaan perseestä, että en saa vastalahjana muuta kuin negatiivista sanottavaa.
Kun asiasta hänelle huomauttaa, hän ottaa itseensä ja alkaa kaivelemaan kuukauden takaisia riitoja, jotka ovat mahdollisesti alkaneet minun mokastani.
Että ei me miehet pelkästään raskaita olla.
meillä toisinpäin se vaan että tässätapauksessa naljailija on mies. Häntä ärsyttää kun en osaa ottaa hänen loukkauksiaan huumorilla. Huumorin varjollahan on helppo loukata toista siten, että ei itse joudu vastuuseen pahoista sanoistaan. Minä mietin kans samaa, että jaksankohan enää kauaa tätä "huumori miestä". Hänelle varmaan sopisi kuvailemasi nainen, voisivat sitten yhdessä naljailla ja v*lla toisilleen illat pitkät.