Itse haluaisin pitää yhteyttä sukulaisiini mutta jostain syystä minut jo lapsena opetettiin siihen kuinka huono ja ruma ihminen olen ja varsinkin sukulaisten kyläilyaikaan mollattiin. Kun vieraat oli lähteneet niin haukuttiin miten huonosti oli milloinkin mennyt ja miten hävettiin rumaa lasta.Isäni sukuun en edes tutustunut..liekö suututtanut sukunsa jo aikaisemmin. Mummoni oli samaa maata ja en koskaan tuntenut olevani tarpeeksi hyvä ihminen hänelle. Minut pakotettiin vielä teini-iässä ilkeän mummoni luo kylään.
Olen väleissä vanhempiini mutta en yhteenkään suvun jäseneen ole pitänyt yhteyttä eivätkä he minuun.Olisikin outoa jos vuosikymmenten jälkeen ottaisin yhteyden sukulaisiin ..varmaan eivät edes muista kuka olen.
Olen väleissä vanhempiini mutta en yhteenkään suvun jäseneen ole pitänyt yhteyttä eivätkä he minuun.Olisikin outoa jos vuosikymmenten jälkeen ottaisin yhteyden sukulaisiin ..varmaan eivät edes muista kuka olen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kiinnostakkaan,vieraiksi ovat jääneet.
meillä sama juttu, en tunne ketään,en tiedä mitään,kukaan ei ole koskaan ottanut minuun minkäänlaista yhteyyttä.
nimi ja numero taatusti saatavissa,mutta vaikka täällä kaupungissa käyvät,ehei, ei mitään,eivät soita...ei käy.
Olkoot!
nimet tiedossa.
Miksi et ottaisi itse yhteyttä?
Jos vaan molemmat osapuolet odottaa ihmettä tapahtuvaksi, niin mitään ei tapahdu!
mutta....ei vastavuoroisuutta. Ei edes joulukorttia laiteta!Aikanaan laitoin,mut kun en saanut itte takasin,niin aattelin,miksi vaivautua!
Jos soitan,"piti just mennä...ruoka on lautasella,katotaan just rallia..."
ei sitä sitten viittiny enää!
Eikä kukaan ole soittanut itse,silloin kun olisi olllut aikaa...se siitä!
No sitten...tuossa tapauksessa ei ole paljon tehtävissä.
Heillä ei näytä olevan halua yhteydenpitoon .
Lohduttaakseni sinua kerron, että olen melkein koko ikäni asunut täällä etelä suomessa ja muu suku pohjoisessa. Jos vanhmpani eivät olisi siellä käyneet joka kesä kun olin pieni, niin empä usko että minunkaan sukuliseni olisi käyneet täällä. Tännehän on niin pitkä matka ja kallista kulkea ... kas kummmaa!!! Olen näin aikuisena ymmärätnyt, että miksi sukulaiset ja esim. kummit, jotka nekin sukulaisia ovat ... eivät ole olleet juuri minusta kiinnotunut,..syy siihen on se että äitini on maailman täydellisin ja kaikkivoipaisin ihminen ollut ja ei takulla anna periksi siinä, että hän olisi itse tehnyt mitään väärää muille ihmisille. Hänen luonteensa takia minä olen ns. 'suvuton' eihän minusta pidetä koska onhan minussa joitakin samoja piirteitä kuin äidissäni... kukaan ei vain ole vaivautunut juurikaan minuuun tutustumaan edelleenkään josko en olisikaan ihan samanlainen?? Minua se ei ole juuri haitannut, olenhan tottunut jo selviämään maalmasta yksin tai yhteiskunnan avulla olen myös sen verran sosiaalista tyyyppiä että löydät helposti juttukavereita jos niitä haluan. Tukea en ole saanut vanhemmiltani, sisareltani enkä sukulaisiltani , joten on turvauduttava vain helvetin hyvään tuuriin, että joku enkeli kullonkin sattuisi matkalle ... niinkuin on monta kertaa sattunutki, mutta olen saanut paljon vihamiehiäkin (mieheni sisar) siitä hyvästä että jostain kumman syystä en ole valmis pitämään onnettomia perhekulisseja pystyssä