Aupair ja seurustelu

Noo, en ehkä sinänsä vastaa toivomuksiasi sillä en ole vielä ollut aupairina mutta olen samassa tilanteessa kuin sinä :) Olemme seurustelleet reilu kaksi vuotta, suhde kukoistaa ja minä lähden Ruotsiin 7kk:ksi.

Poikaystävä on armeijassa tämän ajan, joten koin tilaisuuteni tulleen, nyt on paras mahdollinen aika lähteä ja kokea. En pelkää suhteemme puolesta, emme kumpikaan pelkää. Tilanteemme on hyvin vakaa ja tiedämme mitä haluamme, enkä näe sitä mahdollisuutta että rakastuisin Ruotsissa tai poika rakastuisi armeijalomillansa :) Aiomme pitää yhteyttä sähköpostin, kirjeiden, puhelimen, webbikameran ja skypen avulla. Tuun myös käymään kotona jouluna ja ehkä kerran/pari pariksi päiväksi, tosin siitä en ole vielä varma, nimittäin lähteminen on sitten taas tosi kurjaa kun ikävä tulee :(

Luulen että pitää pitää vaan tosi paljon yhteyttä, niin paljo ku mahdollista että tietää mitä toisen elämässä tapahtuu jne :) Jos tahtoa on niin kaikesta selviää, ja me aiomme selvitä ainakin! Poikaystävä saattaa tulla myös käymään siellä päin oleskeluni aikana. Luulen että tiheä yhteydenpitäminen on kaiken A ja O, pitää toisen ajan tasalla, mitä tapahtuu ja millaista on ja miltä tuntuu.

Olen sitä mieltä että omista haaveista (ainakaan tällaisesta aupair-/ulkomaa-asumishaaveista ei tule luopua seurustelusuhteen takia, itse katuisin loppuikäni jos en lähtisi! Rohkeutta vain, ikävään ei kuole onneksi, ja nykyään on monia keinoja pitää yhteyttä :)

itsellänikin olisi hirveä hinku ulkomaille töihin vuodeksi, vaikka sitten au pairin hommiin, joista mulla on jo kokemusta parin vuoden takaa. mutta... minäkin olen seurustellut poikaystäväni kanssa nyt jo pari vuotta ja yhdessä on asuttu melkein yhtä pitkään, ja tuntuu vaan siltä että minun olisi valittava joko ulkomaat tai poikaystävä. suhde kun ei hänen mielestään voi jatkua enää siinä tapauksessa jos minä lähden vähänkin pitemmäksi aikaa ulkomaille. en tiedä olisiko vähän luottamuspulaa poikaystävän puolelta, mutta minulla ei olisi aikomustakaan lähteä uutta suhdetta etsimään, ja haluaisin todellakin jatkaa suhdetta. Poikaystävällä tuntuu olevan jo perheen perustaminen mielessä kun minä taas olen aina halunnut nähdä maailmaa ja kokea elämää kotikaupungin ulkopuolella.. valitsenpa kummin tahansa joudun luopumaan jostakin minulle tärkeästä. mutta hienoa jos poikaystäväsi on niin joustava ja ymmärtää ettei pienen välimatkan tarvitse merkitä eroa.

ma lahdin usaan au pairiksi viime vuonna ja poikaystava jai suomeen armeijaan. pian on kotiinlahdon aika mulla ja voin sanoa etta en voisi olla onnellisempi!! tama vuosi oli ihan mahtava kokemus, eika sita haitannut yhtaan etta oli poikaystsava kotona odottamassa. koko vuoden kaikki on mennyt ihan sairaan hyvin meidan suhteen kannalta, ei oo ollut minkaanlaisia kriiseja eika mitaan muutakaan. paljon ollaan pidetty yhteytta koko ajan ja pidetty toisemme ajantasalla(sahkopostin, puhelimen, skypen, mesen ja webkameran avulla), joten ei ole ollut mitaan ongelmaa.
poikaystavani kannusti mua lahtemaan tanne, koska tiesi etta kuinka paljon mua huvitti lahtea. ja voin sanoa etta tama oli yks mun elamani parhaista asioista mita oon ikina kokenut! todella katuisin jos poikaystavan takia olisin jattanyt lahtematta. kylla se suhde kestaa jos molemmat vaan sitoutuu siihen ja uskoa riittaa. asenne pitaa olla kohdillaan molemmilla ja luottamus pitaa olla 100%!!!! voin sanoa etta mulla ja mun poikaystavalla ei oo luottamuksen kanssa ollut mitaan ongelmaa, luotetaan toisiimme ihan taysilla ja uskon sen olevan se voima joka kantoi meidat taman vuoden lapi.
tottakai erossa oleminen on rankkaa, mutta jos pidatte vaan paljon yhteytta etteka anna toisienne vieraantua toisitanne, niin kaiken pitaisi menna hyvin.
taalla amerikassa on paljon ihania poikia ja voin sanoa etta nama pojat taalla on ihan hulluina skandinaavialaisiin vaaleisiin tyttoihin, mutta voin ainakin omalta osaltani sanoa etta ei tamankaan kanssa ole ollut mitaan ongelmaa. on ollut mukava tehda uusia tuttavuuksia myos pojista, mutta se on aina jaanyt vaan sille tuttavuusasteelle mun puolelta.
ma en vuoden aikana voinut suomeen tulla kaymassa koska olis tullut ihan liian kalliiksi mulle, mutta mun poikaystava vieraili taalla mun luona kerran. aluksi oli tietysti ihan outoa olla yhdessa mutta jo ihan pienen ajan jalkeen tuntui niin kuin ei koskaan erossa edes oltais oltu.
nyt kun kotiinpaluu suomeen koittaa pian niin en vois olla onnellisempi. mua ei pelota yhtaan et kuinka asiat menee nyt mun poikaystavan kanssa, koska tiedan etta kaikki tulee olemaan niin kuin enne ja olemme vielakin rakastuneempia. :)
tassa siis mun tarina tasta asiasta.. toivotan teille kaikille ihanaa au pair-vuotta ja todella kannustan teita lahtemaan poikaystavasta huolimatta. kylla se suhde kestaa jos on kestaakseen, sittenpahan ainakin tiedat jos han on se oikea. paljon yhteydenpitoa, luottamus 100% ja asenne kohdallaan, nama ovat mun neuvot jotka varmasti toimivat:) tsemppia kaikille!!!!

Kiitoksia vastanneille =) huojentavaa lukea hyvistä kokemuksista :) Lähtö Belgiaan on aika lailla varmaa jo, perhe on löytynyt ja työsopimus olisi tarkoitus allekirjoittaa tällä viikolla. Sain kuulla että tulevassa perheessäni saan vapaasti käyttää meseä ja skypeä, mikä oli aika lailla helpotus :) Joten eiköhän tästä selviä hengissä. Ja poikakaveri on kuulema tervetullut vieras loma-aikoinani :) Toivottavasti vuodestani tulee ihana =))

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=104&conference=4500000000000721&posting=22000000027901201