Puolitoista vuotta on kulunut erosta, silloin luulin että kuolisin suruun ja tuskaan. Mutta - tässä vaan olen, nyt voimissa ja valmiina uuteen, tulevaisuuteen!
Tämän haluan vaan sanoa kaikille teille lohdutukseksi, että todellakin kun aika kuluu niin onni sieltä vielä palaa. Sellanen ihminen joka teidät on jättänyt, ei ole arvostanut paskan vertaakaan! Ja sellaisen kanssa on turha haaveilla mistään.
Ensimmäinen askel toipumiseen on se, että hylkää kaikki turhat haaveet, että hän ottaisi sinut takaisin. Ja vaikka ottaisikin, olisi ero taas luvassa. Ihminen joka oikeasti rakastaa ei edes mieti olisiko parempi erossa! Eli siis hyväksy tosiseikat.
Toiseksi ala rakentaa uutta elämää ympärillesi: se käy yleensä itsestään. Uusi asunto (parhaimmillaan uusi kaupunki) ja sitä kautta uusi ympäristö ja kuviot. Kannattaa myös ottaa elämään uusia rutiineja. Voi kuulostaa hullulta, mutta itse koin saunomisen säännöllisesti erittäin rentouttavana ja sen jälkeen hyvää ruokaa vähintään kerran viikossa.
Ja kolmanneksi: ei edes tarvi selvitä yksin, vaan puhu läheisillesi (tai kuten itse tein, ammattiauttajalle kun ei helpotusta oloon näkynyt).
Tämän haluan vaan sanoa kaikille teille lohdutukseksi, että todellakin kun aika kuluu niin onni sieltä vielä palaa. Sellanen ihminen joka teidät on jättänyt, ei ole arvostanut paskan vertaakaan! Ja sellaisen kanssa on turha haaveilla mistään.
Ensimmäinen askel toipumiseen on se, että hylkää kaikki turhat haaveet, että hän ottaisi sinut takaisin. Ja vaikka ottaisikin, olisi ero taas luvassa. Ihminen joka oikeasti rakastaa ei edes mieti olisiko parempi erossa! Eli siis hyväksy tosiseikat.
Toiseksi ala rakentaa uutta elämää ympärillesi: se käy yleensä itsestään. Uusi asunto (parhaimmillaan uusi kaupunki) ja sitä kautta uusi ympäristö ja kuviot. Kannattaa myös ottaa elämään uusia rutiineja. Voi kuulostaa hullulta, mutta itse koin saunomisen säännöllisesti erittäin rentouttavana ja sen jälkeen hyvää ruokaa vähintään kerran viikossa.
Ja kolmanneksi: ei edes tarvi selvitä yksin, vaan puhu läheisillesi (tai kuten itse tein, ammattiauttajalle kun ei helpotusta oloon näkynyt).
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kiitos!! Ihanaa kuulla välillä jotain tällaista positiivista ja rohkaisevaa! Selviytymistarina erosta!! :)
Itsekin uskon ihan täysin siihen, että elämä voittaa lopulta, vaikka se viekin aikaa ja juuri erotessa tuntuu että kuolee... tai oikeastaan tuntuu että kituu!!! Tuska on kamala, mutta ennemmin tai myöhemmin se helpottaa! Tämän oottaminen on tietty kamalaa... mutta joskus se on edessä varmaan lähes kaikilla! :/ Se on vaan yks vaihe elämässä, missä on yritettävä pysyä vahvana! Ero on yks niistä hetkistä, kun on otettava ne piilossakin olevat voimavarat käyttöön ja yritettävä selvitä!!
Sitten joskus... ehkä vuosia myöhemmin... voi todellakin huomata selvinneensä!! Juuri niinkuin sä teit! Ja onneksi jaoit tämän ihanan uutisen nyt meidän muidenkin kans! Tuo antaa varmasti meille muillekin (vielä sydänsurujen kanssa taisteleville)toivoa!!
Kaikkea hyvää sinulle ja onneksi olkoon selviytymisestä!! :)
moi
minulla on purkauutunutui kihlaus ja petin kihlattuani ja olin kolme vuotta kihlossa ja olisi kivaa pitää sun kanssa yhteyttäkin eli ja mun numerot ovat eli 0407086780 ja 0405677619.t.satu mattila
Minulla päättyi myrkyisän tunteikas vuoden rakkausuhde reilu 1,5 vuotta sitten. Pahaa oloa ja haikeutta kesti nelisen kuukautta. En pystynyt ajattelemaan ketään muuta, en halunnut ikinä ketään koskaan. Tunsin itseni hyvin petetyksi, sillä minut jätettiin yllättäen yhteisen tulevaisuuden ym. suunnittelun jälkeen. Uusi nainen oli jo ilmeisestikin valmiiksi katsottuna uudella paikkakunnalla ja se onneksi selvisikin jolloin pystyin päästämään lopullisesti irti.
Jälkeenpäin tajusin kuinka moni pieni asia oli ollut väärin suhteessamme. Järjetön rakkaus oli ne minulta sulkenut näkökentästä pois. Helppo nähdä jälkeenpäin että olin vain laastari, ei hän ollut koskaan tosissaan suhteeni. Näin jälkikäteen olen iloinen, että suhde päättyi. Tiedän että en olisi koskaan tullut siinä suhteessa onnelliseksi, sillä hänessä oli aika paljon itsekkäitä (narsistisia) piirteitä.
Puoli vuotta suhteen päättymisen jälkeen aloitin seurustelun maailman mukavimman ja kilteimmän miehen kanssa. Hän ei ole täydellinen, mutta sitäkin inhimillisempi : ). En etsinyt häntä, vaan kohtasimme sattumalta ja huomasimme olevamme hyvin paljon sukulaissieluja. Tämä suhde on jotain hellää ja kestävää laatua, kuitenkin sellaista jossa pysyy jalat maassa. Sellaista, että tietää haluavansa jakaa vanhuudenkin aamut toisen kanssa.
Kun katson taaksepäin en haikaile, en kadu. Jäljelle jäi vain hyvät muistot ja onnellisuus siitä, että löysin nykyisen avokkini.
Kyllä elämä kantaa. Surut pitää surra ja niihin pitää sukeltaa, jotta ne voi jättää joskus taakseen lähtiessään kohti uutta onnea. Ajattele, että olet onnekas kun voit tuntea syvästi, surra syvästi. Jonain päivänä se onni tulee vastaan kun sitä vähiten odottaa.
Oli ihana lukea ja kuulla että muutkin ovat selvinneet..:) itse käyn eroamis prosessia juuri läpi. Miten voi päästä toisen yli jos rakastaa niin paljon? Rakastan poikaystävääni syvästi, vaikka hän päätyi siihen että ero on ehkä nyt paras ratkaisu.. Mutta onko mahdollista, että joskus kauan eron jälkeen voisi vielä palata yhteen, vanhempina ja viisaampina..? En vain halua päästää irti!
ehkä jos syyt miksi erotaan selvitetään hyvin ja jos myöhemmin selvitetään etteivät samat virheet toistu niin voi jatkua... mutta kaippa kun kerran ero tulee, se on myös lopullinen. hyvä keino pilata seuraavat vuotensa on roikkua vanhassa.