Miksi elämästäni tuli tälläinen? En varmaan koskaan rakastanut aviomistäni niin kuin olisi pitänyt, mutta ihana lapsi siitä liitosta syntyi. Eron jälkeen tapasiin miehen johon todelllakin rakastuin, mutta luultavasti mies oli luonnevikainen tai muuten vain todellakin vaikea, muuta vaihtoehtoa ei ollut kuin jättää, koska olisin murtunut henkiseti hänen kanssaan.
Nyt tuntuu vieläkin kahden vuodenkin jälkeen ettei ole voimia mihinkään, välillä menee paremmin ja välillä heikommin, järkikin sanoo että pitäisi lähteä ihmisten ilmoille, mutta kun ei jaksa.
Jotenkin ajattelen että voisi ehkä helposti löytää uuden miehen, mutta ei välttämättä rakkauden koska minusta tuntuu, että minulla olisi todellakin vaikeata rakastua, tiedostan että olen jopa kaunis (ei aina), mutta pelkään että mies ihastuu siihen mitä minun ympärilläni on (luksusluokan omakotitalo, hieno auto, mökki, muu omaisuus). Tämä pelko tulee siitä että ex miesystäväni muisti aina mainita etten ole tavallinen yksinhuoltaja, ilmeisesti olisin pitänyt olla köyhä, että hän olisi saanut tuntea olevansa minun yläpuolella.
Kuitenkin varallisuus ei tee minusta onnellisen, mietin tosiaankin usein miten minulle kävi näin? Kun oli kaikki edellytkset.
Ilmeisesti viihdyn hyvin itsekseni, koska on aikoja, kun en edes kaipaa ketään vierelleni,
mutta sitten taas iskee masennus (niin kuin nyt)
kun ajattelen etten ikinä enään rakastu.
En enään kaipaa menneitä, mutta en uskalla elää tulevaisuudessa,
Nyt tuntuu vieläkin kahden vuodenkin jälkeen ettei ole voimia mihinkään, välillä menee paremmin ja välillä heikommin, järkikin sanoo että pitäisi lähteä ihmisten ilmoille, mutta kun ei jaksa.
Jotenkin ajattelen että voisi ehkä helposti löytää uuden miehen, mutta ei välttämättä rakkauden koska minusta tuntuu, että minulla olisi todellakin vaikeata rakastua, tiedostan että olen jopa kaunis (ei aina), mutta pelkään että mies ihastuu siihen mitä minun ympärilläni on (luksusluokan omakotitalo, hieno auto, mökki, muu omaisuus). Tämä pelko tulee siitä että ex miesystäväni muisti aina mainita etten ole tavallinen yksinhuoltaja, ilmeisesti olisin pitänyt olla köyhä, että hän olisi saanut tuntea olevansa minun yläpuolella.
Kuitenkin varallisuus ei tee minusta onnellisen, mietin tosiaankin usein miten minulle kävi näin? Kun oli kaikki edellytkset.
Ilmeisesti viihdyn hyvin itsekseni, koska on aikoja, kun en edes kaipaa ketään vierelleni,
mutta sitten taas iskee masennus (niin kuin nyt)
kun ajattelen etten ikinä enään rakastu.
En enään kaipaa menneitä, mutta en uskalla elää tulevaisuudessa,
Vastaukset 2
Vanhimmat
ei tee ketään onnelliseksi jos kaikki muut asiat rempallaan.Vähälläkin voi olla onnellinen kun rakkaus riittää.Kaikki antaisin pois jos rakkautta olis edes vähän.Mun onnettomuus on kestänyt jo 20vuotta.
juu juu ei tee raha onnelliseksi ei ei ei. heh, senkun pistät menemään ja painut hurstin jonoon, kyllä varmaan masennuskin paranee ja senkun koklaat löytää sitä rakkautta rutikoyhänä, on muuten ovet kiinni aika vi*** pian. no joo tuota kukaan usko (tai itseasiassa uskoo mut ei halua tunnustaa) taas kuitenkaan kun pitää yrittää olla jotenkin moraalisesti tyylikäs vaikka tosiasiat on ihan toisinpäin.