saman pettymyksen kokeneita,kun kumppani sanoo hellyyden ja kosketuksen puutteen syyksi että "se on normaalia arkea"?Se sattuu minuun,kun hän sanoo,ettei halua olla "aina kiinni toisessa",vaikkei kyse ole siitä.Onko epänormaalia haluta pientä päivittäistä hellyyden-ja huomionosoitusta-suukkoa,halausta tai vaikka pientä sormella hipaisua,lämpimän tunteen osoituksena?Epäilen mieheni rakkautta minua kohtaan,vaikka hän sanoo minua rakastavansa.Voi mennä päiväkausia,etten saa edes kosketusta jota kaipaan-muusta puhumattakaan(teen aloitteen useimmiten itse,saamatta vastakaikua)..Tilanne masentaa ja tuntuu jopa,että ero häämöttää edessä..Vaikea ajatus sekin,vaikka vasta reilu puoli vuotta oltu yhdessä.
Onko täällä
muita
91513
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Valitettavasti löytyy.. itselläni sama ongelma ja juuripa eilen illalla riideltiin aiheesta ja tänään sitten puhutaan että jatketaanko.. kaikkein naurettavinta on se että ehkä puolivuotta sitten oltiin täysin samassa tilanteessa ja nyt taas.. eli mitään ei opittu. Ei tullut rakkauden osotuksia.. aloitteesta puhumattakaa! no eilen sitten tuli ilmi se että miks mies ei ole tehnyt aloitetta niin en ole tarpeeksi kiinnostava enään! sanoi vaan do something!! Että näin.. ja sitä samaa luritusta kuulee hänenkii suusta, että tämä on sitä tappavaa arkee! voi helvetti.. meillä seurustelua takana kohta 6 vuotta! Nytten kysynkin teiltä viisaammilta että miten hoituu semmonen asia että kun on yhteinen oma kämppä, niin miten jos lähden tästä suhteesta pois, miten järjestyy laina-asiat? jos ukko jäisi tähän vaikka asumaan ostaisinko se mut ulos tästä vai miten silloin menetellään? kenellään vastaavaa tilannetta ollut?
Nuo kysymäsi käytännön asunto- ja laina-asiat nyt ovat niitä yksinkertaisempiä järjesteltäviä, kunhan ensin tunnepuoli jotenkin hoidetaan.
Jos asunto on 50/50% omistuksessa ja lainakin yhteinen? Vai. No, joka tapauksessa kämppä menee myyntiin ja jaatte rahat tasan ja hoitelette velat.
Tai sitten kämppään jäävä yksinkertaisesti ostaa toisen puolikkaan käypään markkinahintaan (siitä menee sitten leimaverot).
sen tyyppinen, että hänellä ei ole tapana osoittaa hellyyttä kuvaamallasi tavalla, niin tilanne tuskin muuttuu miksikään. Suhteenne on niin nuori, että tuossa vaiheessa yleensä eletään vielä "kuherruskuukausivaihetta", ja jos miehesi on jo nyt tuollainen, niin se tuskin hyvää lupaa sinulle, kun itse olet erilainen ja kärsit tilanteesta.
En itse kaipaa jatkuvia hellyydenosoituksia, mutta toisaalta on tärkeää, että kumppani osoittaa jollain tavalla rakkauttaan. Kylmyyttä en voisi hyväksyä. Onko miehesi myös kylmä ja tunteeton, vai onko ongelmasi vai tämä riittävien hellyyden osoitusten määrä?
jatkuvasti kylmä ja välinpitämätön.Ihmettelen kuinka ihminen voi yhtäkkiä(tätä tapahtuu jaksoittain toistuvasti)muuttua aivan kuin eri ihmiseksi..puheliaisuus ja iloisuus muuttuu etäisyydeksi ja tunnekylmyydeksi,hän ei välitä minusta millään tasolla.Sen tiedän ainakin,ettei toista naista ole kuvioissa.Viime aikoina nämä "vaihtelut" on olleet jotenkin voimakkaampia;mitään riitaa esim. ei ole ollut-yhtäkkiä hän on tunteeton ja torjuva minua kohtaan..Jostain syvemmästä täytyy olla kysymys kuin että se "on normaalia arkea".Hänen käytöksensä loukkaa ja satuttaa minua ja eron ajatukset on olleet nyt useammin mielessäni(ehkä hänenkin),vaikka minulla on vielä tunteita häntä kohtaan.
Miehesi vaikuttaa sulkeutuneelta ihmiseltä. Hän ei kerro, mitä hänen mielessään liikkuu. Jos jokin asia häiritsee häntä, hän käsittelee asiaa yksin. Olen samaa mieltä, että tällaiseen käytökseen ei tarvitse liittyä toista naista.
Voisitko yrittää jutella hänelle, kun hänellä on seuraavan kerran on tällä tavalla "omituinen"? Kysyle häneltä ihan suoria kysymyksiä, mutta ystävällisesti, ja niin, ettet vaadi häneltä muuta siinä tilanteessa. Eli istutte vaikka pöydän ääreen vastatusten. Pyydä häntä vähän valaisemaan, mitä hänen päässään liikkuu. Tämäkään ei välttämättä tuo toivottua tulosta, mutta kannattaa yrittää.
Minusta parisuhteen kumpikin osapuoli on velvollinen tekemään aina silloin tällöin "tiliä" siitä, mitä omassa päässä kulloinkin liikkuu - ei sitä toinen ihminen voi arvata, eikä pidä lähteäkään arvailemaan. Tsemppiä!
yritin saada keskustelua aikaiseksi,tuloksetta.On mennyt muutama yö itkiessä ja valvoessa tuon kylmäkallen takia,mutta minkäs teet.Kaikki on kuulema "ok" ja "tämä on normiarkea",kun on työtä ja kiirettä.Sanat ja teot ovat ristiriidassa.Ei pelkkä työ ja kiire riitä syyksi siihen,etteikö voisi osoittaa vaikka pienellä eleellä että toinen on tärkeä.Läheisyys on loppu tästä suhteesta.Minäkö olen epänormaali nainen,kun kaipaan kosketusta?
Itse olen aivan samaa pohtinut jo jonkin aikaa.. silloin tällöin saan kylläkin halauksen tai pienen pusun kun sitä erikseen pyydän.. sillointällöin saatan jopa päästä muutamaksi minuutiksi kainaloon ennen nukahtamista.. seksiä harrastamme päivittäin mutta sekin on täysin "pelkkää seksiä" ei minkäänlaista hellyyttä ennen eikä jälkeen.. tunti sitten mies tuli kotia humalassa valittaen ettei kenkiä saa pois, minä sitten autoin ja riisuin miehen, peittelin sänkyyn ja sain "kiitokseksi" valitusta kun peitto ei ollutkaan oikein päällä..
kestätte tuollaista kun voitte saada paljon parempaa tilalle? itse en tunnekylmässä suhteessa viihtyisi päivääkään: mieluummin yksin kun huonossa suhteessa.
Meidän historia on pitkähkö ja tarina aika monimutkainen, eli melkei 4 vuotta josta 3 asuttiin yhdessä. Mulla oli siis nainen jolle oli vaikeeta käsitellä/puhua tunteistaan. Hän on todella upea, ihana, ajattelevainen, kaunis, älykäs ja aikaansaava, enkä koskaan lopettanut rakastamasta häntä. Kuitenkin näin suhteessamme ongelmia jo ennen yhteenmuuttoa, eli en saanut tarpeeksi seksiä ja sitten muukin läheisyys väheni.
Kaipaan läheisyyttä oikeastaan erittäin paljon ja tykkään myös itse osoittaa sitä kumppanilleni. Lisäksi olen seksuaalisesti aikast aktiivinen, eli pisin aika minkä oon kykeny olee ilman orgasmia 'sukukypsänä' on jotai 10 vrk ja viimeiset päivät oli ihan hirveitä... Olo oli kuin nistillä vieroituksessa. En oo todellakaan kuitenkaa mikään ympäriinsä paneskelija vaan masturbointi on riittänyt tuon yhden rakastettuni lisäks tähän mennessä, vaik toisinaan kyl mieli tekis.. ainaki nyt ku 3 kk selibaattia takana ja ero tuli..
Lyhyesti me oltiin molemmat ensikertalaisia yhdynnän osalta, ekat pari kertaa oli onnetonta räpeltämistä ja sen perusteella oisin voinu vaik jättää yhdynnät sikseen. Muutoin olimme olleet koko ajan hyvinkin kiihkeitä ja toisissamme kiinni. Jollai 3 kerral taisin jo saadakin ja se paneminen alkoi maistua ainaki mul oikei toden teolla ja hetken pääst itseäni parivuot vanhemmalle exällenikin. Rakasteltiin aina kun nähtiin, eli viikonloput vietettiin usein sängyssä, suihkussa, lattialla... Tätä ihanuutta kesti vielä pari kuukautta pillereiden aloittamisen jälkeen, vaikka kortsuki kuulemma alkoi kirvelee pidemmis sessioissa.
Sitten naisellani alkoi pahat yhdyntäkivut ja limakalvoille alkoi ilmestyä haavaumia. Mä yritin ymmärtää ja auttaa parhaani mukaan. Etsiä tietoa ja itsehoito-ohjeita, kehottaa käymään yhä uudestaan lääkäreillä ja vaatimaan apua, hillitä ja voittaa himoni ja läheisyyden kaipuuni tahdon voimalla. Koitin kertoa miten pahalta musta tuntui ilman seksiä ja pyysin naistani vaatimaan apua itsellee jos ei itsensä ni sit edes mun takia. Lopulta ehdotin eroakin, kun lähes kaikki läheisyys oli kadonnu ja tunsin vain puutteen ja viiltävän tyhjyyden sisälläni.
Sit alkoi viimein tapahtua. Ytäkkiä lääkärille alkoi saamaan aikoja ja erilaisten salvojen kokeilut alkoi kelvata exälle aiemman välttelyn sijaan. Se alkoi rakastellakin mua väittäen ettei sattunu enää yms. Jos oisin tienny paremmi en ois uskonu enkä antanu vielä sillo... 2 VUODEN aktiivisen lääkäreillä juoksemisen jälkeen ja varmaa kymmenien testien jälkee haavaumat saatiin viimein parannettua ja syy selville tänä keväänä. Tavallinen hiivasienitulehdus.
3 vuoden yhdessä asumisen aikana oli 2 vk jakso jolloin seksi luisti mun mieleisesti ja silloinki olin armeijas. Nainen mietti aktiivisesti häitä ja mä tunsi suhteen olevan viimein niin vakaan et uskalsin ehdottaa em. asian käsittelyä ennen häitä ja siitä alkoi mun nähdäkseni viimeinen alamäki. Seksiä ei enää tippunu juurikaan yms. Käsiteltiin sentään ekaa kertaa vakavasti meidän suhdetta ja uskon edelleen et nykyinen exäni ois mulle loistava puoliso ja vaimo jos toi seksi vaa lähtis luistaa. Pettymyksekseni mun täytyy myöntää etten pysty näkemään itseäni parisuhteessa jossa olen jatkuvasti puutteessa..
Tää kaikki tais olla vähä liikaa mun exäl tai sit se vaa avas silmänsä ekan kerran meiän suhteen aikana, mut se teki sen kesken mun loppusodan ja käytännös keksi ettei se rakastakaan mua oikealla tavalla eikä pysty olee mun lähellä enää. Siihen loppui hellät viestit, suukot, halaukset ja silmien tuike tavattaessa. Välil meni muka paremmin ja sitä paskaa kesti kaks kuukautta, jonka aikana nukuin ehkä 3 yönä yli 5 tuntia, useimpina 3. Sit kotiuduin, (koko tän ajan olin antanu tilaa, osoittanu helliä tunteita yms. välil toki vähä tiuskassutkin), suunnillee viikonpääst siit ex lähti porukoilleen nukkumaan ja parin yön päästä tuli kertomaan et oon ihana, eikä osaa kuvitella parempaa miestä ja sen mielestä meiän on parempi erota. Kyselin kaiken näköisiä eron syistä yms. ja kerroin et rakastan sua ja haluaisin yrittää viel, mut jos et pysty olee, etkä keksi mitään muutakaan ni erotaan sit vaan. Ollaan silti menos varaamaani parisuhdeterapiaan syksyllä.
Et ei oo ihmiset eikä ihmissuhteet helppoja. Tää kyllä laittaa ymmärtämään porno/peliaddikteja jonkin verran... Niil on kai helppo täyttää kaipuu ja yksinäisyys. Kaipaan naista. Kaipaan sua.. Mut ehtiipähän reenata ja nähä kavereita! ;)