Mulla on kanssa kiva suku

Jos olen kipeänä, soitetaan ja kysytään onko ruokaa, tarvitseeko käydä kaupassa jne., ovat oikeasti kiinnostuneita/huolestuneita. Ja kaikki muutkin asiat, jos vaikka hakee opiskelupaikkaa, uutta työpaikkaa jne. tukevat ja ovat kiinnostuneita. Eivät kuitenkaan "tunge nokkaansa joka paikkaan". Viikottain pyydetään käymään. Syntymäpäivä muistetaan. Ja jokaisella on joku osa-alue, jonka osaa hyvin ja aina voi kysyä neuvoa/apua. Totta kai myös itse pyrin olemaan apuna ja tukena mahdollisimman paljon. Myös ei voi sanoa ja siitä ei loukkaannuta. Joskus tuntuu, että ovat liiankin kilttejä ja yritän välttää, etten käytä tätä kiltteyttä hyväkseni. Toki ihmisillä on ärsyttäviäkin piirteitä, mutta kun koko ikänsä näiden ihmisten kanssa elänyt niin nekin osaa hyväksyä. Isovanhemmat ovat jo kuolleet ja muut sukulaiset asuvat kaukana, mutta heidänkin seurassaan viihtyy silloin harvoin, kun tavataan.

Aika hurjalta kuulostavat nuo jutut tuolla suku on pahin puolella. Aika useasti tuntuu riidat johtuvan rahasta. Odottavatkohan ihmiset vähän liikaa? En minä ainakaan oleta, että sukulaiseni antaisivat minulle rahaa tai kallita lahjoja. Jokainen vastaa omasta toimeentulostaan itse ja myös päättää omasta rahankäytöstään itse. Kyllä välittäminen ja neuvominen ja esim. auttaminen muutossa, autokyyti joskus yms. (auttamisessakin on tietysti rajansa, automekaanikon ei tarvitse ilmaiseksi aina korjata sukulaisen autoa tai remonttimiehen remontoida asuntoja)ovat paljon tärkeämpiä.