mitä tehdä? Millain saa itsensä loipettamaan...? EN tiedä onko tää oikea paikka tälle keskustelulle...mitä lueskelin muita ketjuja oli paljon vastauksista "keskenkasvuisten" kirjoittamii...
Ollaan nyt oltu kihlatun kanssa n. 2v yhdessä. Ensimmäinen kerta oli viime syyskuus...harmittaa tuokin vielä niin vietävästi...vietettiin mukavaa iltaa ensin koton kihlattuni siskon, ysvävien kanssa. Odotettin taksia. Siinä tuli sit jokunen paukku tod näk juotua liikaa ja kun menin katsoon, joko taksi oli tullut kaaduin talonkulmalla ja peukalo sijoiltaan...siitä mua sit lähdettiin viemään tk:seen mikä oli siinä tilantees täysin vasten mun tahtoa... Siel ei hoidosta tullut mtn ja sit pihassa alkoi yhteenotto. Mulla vain joku päässä kiehahti, joka kadotti muistinkin. Huudettiin toisillemme ja olin...lyönyt häntä kerran...kaikkea en osaa kertoa koska muisti tosiaa hävis...lopputuloksena putkareissu... Paik. psykogolin kanssa mietittiin ja keskusteltiin asiasta... Siin meni aikaa että sai taas elämää raiteilleen mutta haluttiin jatkaa, nyt reilun 1v vanhan tyttömmekin takia, joka on oikea rakkauden kuva...
Nyt sit pe yönä kävi taas jotain...oltiin saunaehtoos tulin sieltä kotio ja sain kuulla hieman siitä kunniaani että olin aikas tukevas maistis...sit sängyl puhuttii...taidettii halatakin, mut sit kuulin jotain väärin ja taas puuska valtas kehon. työnsin hänet alas sängyltä ja käskin painua h...vettiin. Huusin kuin puolijauhonen...hän yritti soittaa apua mut tosifiksuna mä otin puhelimen ja seinään... Sit hän koitti pääst ulos makkarist mut pidin kii, koska puoli musta ois halunnu saada tilanteen poikki mutta toien puoli vain jatkoi. Kihlattu lähti hysteerisenä juokseen ulos ja minä vähän matkaa peräs mut kun tajus sitte siinä vaihees että pelotan toistani vain lisää käytökselläni palasin sisään vessaan nyyhkyttään omaa surkeuttani...ja sieltä sit taas pahnoille pieneen yksiöö. Oman lisäpelkonsa toi varmasti tietoisuus n. vuodentakaisesta.
Mitenkä saan itseäni niskasta kii näissä tilanteissa?
Tää on hyvin pyöristelty kertomus, koska molemmil kerroil niin suuri puuska on kulkenu mun läpi että muisti lähtee...en ala tähän nyt sen enempää syitä kirjoittelemaan, koska mikään syy ei ole syy siihen että käy toiseen käsiks...ei yhtään mikään. Mua jäi suuresti kalvaan pelko siitä et, jos nyt tiet erkanee poliisin mukaan multa voidaan kieltää tytön näkeminen.
En tiedä mikä mua on näiden kahden vuoden aikana muuttanu...oon aina el'nyt sen säännön mukaan että toiseen ei saa kajota. OOn pettänyt toisen luottamuksen lisäks myös omani. Ehkä sillä miten käsittelen pääni sisällä asiaa et äitee on jonki ajan kuluttuu vaihtamas seurakuntaa syövän takia...en tiedä...
ei tähän tarvi vataukseks kirjoittaa tyyliin "oma vikas pässi", tai "kaikki sun pitäis menettää"..
Omia kokemuksianne vastaavis tilanteis....???
Ollaan nyt oltu kihlatun kanssa n. 2v yhdessä. Ensimmäinen kerta oli viime syyskuus...harmittaa tuokin vielä niin vietävästi...vietettiin mukavaa iltaa ensin koton kihlattuni siskon, ysvävien kanssa. Odotettin taksia. Siinä tuli sit jokunen paukku tod näk juotua liikaa ja kun menin katsoon, joko taksi oli tullut kaaduin talonkulmalla ja peukalo sijoiltaan...siitä mua sit lähdettiin viemään tk:seen mikä oli siinä tilantees täysin vasten mun tahtoa... Siel ei hoidosta tullut mtn ja sit pihassa alkoi yhteenotto. Mulla vain joku päässä kiehahti, joka kadotti muistinkin. Huudettiin toisillemme ja olin...lyönyt häntä kerran...kaikkea en osaa kertoa koska muisti tosiaa hävis...lopputuloksena putkareissu... Paik. psykogolin kanssa mietittiin ja keskusteltiin asiasta... Siin meni aikaa että sai taas elämää raiteilleen mutta haluttiin jatkaa, nyt reilun 1v vanhan tyttömmekin takia, joka on oikea rakkauden kuva...
Nyt sit pe yönä kävi taas jotain...oltiin saunaehtoos tulin sieltä kotio ja sain kuulla hieman siitä kunniaani että olin aikas tukevas maistis...sit sängyl puhuttii...taidettii halatakin, mut sit kuulin jotain väärin ja taas puuska valtas kehon. työnsin hänet alas sängyltä ja käskin painua h...vettiin. Huusin kuin puolijauhonen...hän yritti soittaa apua mut tosifiksuna mä otin puhelimen ja seinään... Sit hän koitti pääst ulos makkarist mut pidin kii, koska puoli musta ois halunnu saada tilanteen poikki mutta toien puoli vain jatkoi. Kihlattu lähti hysteerisenä juokseen ulos ja minä vähän matkaa peräs mut kun tajus sitte siinä vaihees että pelotan toistani vain lisää käytökselläni palasin sisään vessaan nyyhkyttään omaa surkeuttani...ja sieltä sit taas pahnoille pieneen yksiöö. Oman lisäpelkonsa toi varmasti tietoisuus n. vuodentakaisesta.
Mitenkä saan itseäni niskasta kii näissä tilanteissa?
Tää on hyvin pyöristelty kertomus, koska molemmil kerroil niin suuri puuska on kulkenu mun läpi että muisti lähtee...en ala tähän nyt sen enempää syitä kirjoittelemaan, koska mikään syy ei ole syy siihen että käy toiseen käsiks...ei yhtään mikään. Mua jäi suuresti kalvaan pelko siitä et, jos nyt tiet erkanee poliisin mukaan multa voidaan kieltää tytön näkeminen.
En tiedä mikä mua on näiden kahden vuoden aikana muuttanu...oon aina el'nyt sen säännön mukaan että toiseen ei saa kajota. OOn pettänyt toisen luottamuksen lisäks myös omani. Ehkä sillä miten käsittelen pääni sisällä asiaa et äitee on jonki ajan kuluttuu vaihtamas seurakuntaa syövän takia...en tiedä...
ei tähän tarvi vataukseks kirjoittaa tyyliin "oma vikas pässi", tai "kaikki sun pitäis menettää"..
Omia kokemuksianne vastaavis tilanteis....???
Vastaukset 9
Vanhimmat
on lopettaa juominen,kun silloin mopo karkaa käsistä.Niinhän ne känni tapotkin tehdään,sory en muista tyyliin.
muuta sanoa kuin että ota yhteyttä lyömättömään linjaan tai jonnekin, missä saat puhua jonkun ammattilaisen kanssa.
Apua on kyllä saatavilla, jos vain reilusti pyydät sitä.
Älä päästä aioita yhtään pidemmälle, sillä jokainen lyönti paaduttaa sinua ja alat hyväksymään väkivallan asioiden selvittelykeinona.
Sinulla on vielä hyvät mahdollisuudet päästä irti väkivallan käytöstä, mutta tarvit siihen ulkopuolista apua. Hae sitä itsesi takia!
sulla on selkeitä merkkejä kirjoituksessasi siitä, että lapsuudessasi tapahtui, ehkä tiedostamattasi tai tiedostaen, sellaista, mikä saa sinut käyttäytymään kuvaamallasi tavalla. Olisi kasvattavaa sinullekin, selvittää mitä se on. Älä seurustele kenenkään muun kuin itsesi kanssa, ennen sitä. Näin et vahingoita muita.
ellet halua viettää loppuikääsi yksin. Ongelmasi ei katoa itsestään.
Älä juo tai ainakin pysy silloin kaukana ihmisistä, joita voisit vahingoittaa.
Sinä olet vielä nuori sinulla on mahdollisuus, jos todella haluat parantaa elänmänlaatuasi.
Tiedätkö miltä lyödystä tuntuu ja, että pieneen
lapseesikin saatta jäädä lähtemättömiä traumoja.
Haluatko, että lapsesi pelkää koko ajan?
Voisit käydä lukemassa mitä noissa linkeissä kerrotaan ja miettiä mitä ne käytönnössä tarkoittavat. Vain sinä voit päättää mihin suuntaan elämäsi etenee!
http://www.mcmweb.com/turvakoti/info.nsf/DUID/92195114B810D28DC2256B0A004596C9?OpenDocument
http://fi.wikipedia.org/wiki/Perheväkivalta#Er.C3.A4.C3.A4n_perhev.C3.A4kivallan_uhrin_oirelista
http://www.angelfire.com/me/perhevakivalta/
Kun luin kirjoituksesi, niin huomasin kuinka fiksu ja herkkä olet.
Mielestäni syypää kaikkeen on kihlattusi, joka ei ymmärrä sinua.
Mistä löytäisin kaltaisesi lutusen miehen?
Kumpi sä nyt oot - mies vai nainen..?
Mitäs jos nyt ihan ekaksi panisist sen pullon korkin kiinni PYSYVÄSTI. Viina ei sinulle sovi; monille käy niin, että tulee aina juotua sitä "rähinäviinaa".
Koska et mitä ilmeisimmin selvin päin ole väkivaltainen, on ongelmasi siis suht helposti hoidettu. Jos tarvitset apua alkon lopettamiseen niin sitä on kyllä saatavilla!
Oletkos huomannut,että olet tuollainen vain kännissä,ja kun kuitenkin olet selvinpäin,asia hävettää,etkä missään nimessä tekisi noin.
Viina pois kokonaan ja purkamaan pahaa oloa ammattiauttajalle tai kuntosalille.
Et ole syntyjäsi paha ihminen.