HELP ME!

Olen eronnut 2 v sitten En tiedä mitä tehdä,tyttäreni synttärit lähestyy ja ei huvittaisi yhtään kutsua ex-anoppia kylään eli tytön rakasta mummoa,siis koko 10v avioliiton ajan hän aina oli niin töykeä mua kohtaan ja on vieläkin,olen yrittänyt olla kohtelias ja jutella,mutta aivan turhaan aina kyläillessään jotain valittamista löytää meidän elämästä,esim.viimeks mun liikakiloista ja sit kun on muka liikaa eläimiä meillä.Hitto hyvin ollaan lemmikkemme hoidettu!Joskus sanoin hänelle asiasta,mutta siitä vaan tais suuttua lisää,käyttäytyy aivan kuin joku narsisti,hänen pojallaanhan oli persoonallisuushäiriö diagnosoitu.Haluaisin koko ihmisen pois mun elämästäni!Argh! Vinkkejä kaipais miten tälläsen ihmisen kanssa toimia?Kiitos jos jaksoit lukea:-)
101514
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 10

Vanhimmat

ex-mies on persoonallisuushäiriöinen ja ex-anoppi narsisti, sinä substanssivikainen eli lihava.
No, kehen teistä lapsi tulee?
Kenet hän haluaa juhliinsa?

Äänestä
  • tää on taas näitä suomi24 asiallisia vastauksia!Kannattais olla hiljaa,kun ei tiedä asioista mitään.

    Äänestä

heidän suvulleen omat juhlat, kun on isän tapaamispäivä.

Äänestä

Tässä jo joku vastasi asiallisesti, että anna miehen järjestää juhlat omalle suvulleen. Lähetä exällesi viesti, että "en halua kutsua äitiäsi tytön juhliin, sillä hän on aina käyttäytynyt minua kohtaan epäasiallisesti. Voitko sopia itse tytön kanssa, milloin järjestät äidillesi tytön synttärit? Tiedät, että mummu on rakas tyttärellesi, joten hänen takiaan on hyvä, että mummu pääsee synttäreille."

Ja asia on sillä selvä. Sinä olet eronnut hänen suvustaan, eikä sinulle ole mitään velvoitetta kutsua hänen sukua sinun kotiisi juhliimaan.

Äänestä

samasta syystä lasten synttärit vaan omalle suvulleni ja ystäville. Mies juhlikoon tavallaan oman sukunsa kanssa. Ikävä ilmapiiri ainakin jäänyt pois ja toivottavasti kaikki saivat mitä halusivat... anoppikin... :D

Äänestä
  • no se kun vaan ei oikein onnistu,kun lasten isällä alko ongelma ja hänen kanssaan ei voi sopia mitään,koskaan ei pidä nykyään enää lupauksiaan :-(

    Äänestä

  • kiitos vastauksestasi kirjoitti:

    no se kun vaan ei oikein onnistu,kun lasten isällä alko ongelma ja hänen kanssaan ei voi sopia mitään,koskaan ei pidä nykyään enää lupauksiaan :-(

    Minä en näe asiaa siten, että miehen suku olisi vielä tarpeen kutsua synttäreille.
    Mummu voi pitää kutsut itse lapsenlapselle ja omalle suvulle, jos se on niin tärkeää, kun oma poika ei sitä tee.
    Onko nykypäivänä synttärikutsut noin hirveän tärkeät? Paljonko lapsi täyttää?

    En oikein ymmärrä, miksi sinä et vain ilmoita eksälle, että hänen asiansa on järjestää synttärit tyttärelle oman sukunsa kanssa, samahan se sinulle on, miten hän sen hoitaa. Tai hoitaako ollenkaan.
    Eihä se sinun murheesi ole.

    Minä en kutsuisi sukua, josta olen eron saanut.

    Äänestä

  • Eronnut myös suvusta kirjoitti:

    Minä en näe asiaa siten, että miehen suku olisi vielä tarpeen kutsua synttäreille.
    Mummu voi pitää kutsut itse lapsenlapselle ja omalle suvulle, jos se on niin tärkeää, kun oma poika ei sitä tee.
    Onko nykypäivänä synttärikutsut noin hirveän tärkeät? Paljonko lapsi täyttää?

    En oikein ymmärrä, miksi sinä et vain ilmoita eksälle, että hänen asiansa on järjestää synttärit tyttärelle oman sukunsa kanssa, samahan se sinulle on, miten hän sen hoitaa. Tai hoitaako ollenkaan.
    Eihä se sinun murheesi ole.

    Minä en kutsuisi sukua, josta olen eron saanut.

    Niinpä niin.
    "Minä en kutsuisi sukua, josta olen eron saanut."

    "Eihän se sinun murheesi ole."

    Voi teitä, eronneet äidit, minkä teette lapsillenne ja heidän tulevaisuudelleen. Jos lapsenne isä on hulttio, pitääkö teidän olla julmureita?
    Millaisen ihmiskuvan lapsenne saa ihmisistä ja ihmisten välisistä suhteista?

    "Eronnut myös suvusta" - Onko lapsi varmasti saanut tehdä itse valintansa, joka vaikuttaa hänen myöhempään parisuhteeseensa melko suoraan?

    Koulunsa alkavista lapsista on jo tilastojen mukaan neljännes jonkinlaisen psykiatrisen avun tarpeessa. Miksihän? Neljännes on noin 25 % eli 25 lasta sadasta! Siis noin 7-vuotiaista. Ja sen jälkeen häiriöt kasvavat.

    Äänestä

  • peruskoulun opettaja kirjoitti:

    Niinpä niin.
    "Minä en kutsuisi sukua, josta olen eron saanut."

    "Eihän se sinun murheesi ole."

    Voi teitä, eronneet äidit, minkä teette lapsillenne ja heidän tulevaisuudelleen. Jos lapsenne isä on hulttio, pitääkö teidän olla julmureita?
    Millaisen ihmiskuvan lapsenne saa ihmisistä ja ihmisten välisistä suhteista?

    "Eronnut myös suvusta" - Onko lapsi varmasti saanut tehdä itse valintansa, joka vaikuttaa hänen myöhempään parisuhteeseensa melko suoraan?

    Koulunsa alkavista lapsista on jo tilastojen mukaan neljännes jonkinlaisen psykiatrisen avun tarpeessa. Miksihän? Neljännes on noin 25 % eli 25 lasta sadasta! Siis noin 7-vuotiaista. Ja sen jälkeen häiriöt kasvavat.

    tarkemmin, huomaat kyllä itsekin, mikä paljastaa sinut ihan muuksi "kotipsykologiksi" kuin luokanopettajaksi.

    Äänestä

  • oman viestisi kirjoitti:

    tarkemmin, huomaat kyllä itsekin, mikä paljastaa sinut ihan muuksi "kotipsykologiksi" kuin luokanopettajaksi.

    Tulin oikein uteliaaksi edellisen viestin takia. Kerropa nimimerkki "Kun luet oma oman viestisi", mikä saa sinut epäilemään, etten olisi opettaja.

    No, yllätys yllätys: kyllä minä olen, ihan oikeasti jopa fil.kand. ja virkavuosiakin Etelä-Suomen kaupungissa yli 20.

    Lapset ensin!

    Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


menee hermot... kirjoitti:

Olen eronnut 2 v sitten En tiedä mitä tehdä,tyttäreni synttärit lähestyy ja ei huvittaisi yhtään kutsua ex-anoppia kylään eli tytön rakasta mummoa,siis koko 10v avioliiton ajan hän aina oli niin töykeä mua kohtaan ja on vieläkin,olen yrittänyt olla kohtelias ja jutella,mutta aivan turhaan aina kyläillessään jotain valittamista löytää meidän elämästä,esim.viimeks mun liikakiloista ja sit kun on muka liikaa eläimiä meillä.Hitto hyvin ollaan lemmikkemme hoidettu!Joskus sanoin hänelle asiasta,mutta siitä vaan tais suuttua lisää,käyttäytyy aivan kuin joku narsisti,hänen pojallaanhan oli persoonallisuushäiriö diagnosoitu.Haluaisin koko ihmisen pois mun elämästäni!Argh! Vinkkejä kaipais miten tälläsen ihmisen kanssa toimia?Kiitos jos jaksoit lukea:-)

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu