Koetko myötähäpeää ja jos niin millaisista asioista?
Nauratti taas tänään kun äitini puhuu aina oravista orkkuina. Puhelimessa kertoi olleensa puistossa oravia ruokkimassa ja siihen melkein heti tuli kolme orkkua ja voi kun ne olivat niin ihania. On muutamankin kerran aiheuttanut lievää kattoon katselua ja pidäteltyä naurua kun hän on kahvipöydässä kertonut orkuistaan eli oravistaan.
Nauratti taas tänään kun äitini puhuu aina oravista orkkuina. Puhelimessa kertoi olleensa puistossa oravia ruokkimassa ja siihen melkein heti tuli kolme orkkua ja voi kun ne olivat niin ihania. On muutamankin kerran aiheuttanut lievää kattoon katselua ja pidäteltyä naurua kun hän on kahvipöydässä kertonut orkuistaan eli oravistaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
OMGLOL
Idolsien alkukarsintoja koko aikaa, kun tunsin niin suunnatonta myötähäpeää.
Tuo orkkujuttu kyllä sai nauramaan. Yksi opettajakaverini lipsautteli vahingossa opetuksessaan sanaa orgasmi kun piti puhua organismeista.
nauro ja hävettiin
Jos ei sitä itse ymmärrä.
.. inhimillisestä mokailusta yleensä tunne ainakaan sijaishäpeää. Tai tunnen, mut ei se ole sellaista häiritsevää, että alkais *todella* hävettää tai veetuttaa toisen puolesta. Vois kai kärjistetysti sanoa, että kaikki ne asiat, mitä sallisin itseltänikin, sallisin muillekin tuntematta häpeää heidän puolestaan. Ihminen on aika itsekäs olento, loppujen lopuksi.
Kyllä kait niitä monia on. Netissä esim. saattaa tulla sijaishäpeän tunne, jos vaikka joku kuvan perusteella hyvin tavallisen tai jopa äärimmäisen vaatimattoman näköinen tyyppi ilmiselvästi kuvittelee olevansa..noh..ei siitä enempää. Maailmanomistaja, tms.;) Jos ei ole sitä realismia..tai miksi sitä nyt vois sanoa. Noh, se siitä.
Sitten joskus hävettää esim. sellainen, jos joku on tosi tahditon. Hävettää nähdä, jos joku vaikka kertoo, että on ollu viimeiset viis viikkoa letkuissa sairaalassa ja toinen (urpo) lässyttää siihen päälle, miten kivan paidan mies osti sille Covent Gardenista.
Sitten hävettää äänekäs taivastelu tai merimiesmäinen kiroilu. Joissain piireissä jälkimmäinen ehkä ok. mut tietyissä toisissa taas suuri sijaishäpeän aihe. Tosi kännissä olevat kaduilla sekoilijat aiheuttaa sijaishäpeää joskus myös. Ja sitten mm. eilen isossa tavaratalossa hävetti kuulla äänekästä perheriitaa kassajonossa takanani. Joku ukko näytti olevan tosi aggressiivisella päällä, punoitti raivosta ja solvasi naistaan. Nainen väänsi itkua ja näytti oikeasti pelokkaalta. Riita koski ilmeisesti aikatauluja ja sitä, kuka maksaa ostokset. Olin lähestulkoon satavarma, että nainen ottaa kotona turpiinsa...
Katselin pikkupenskana euroviisuja, kun Suomen edustajana oli Fredi ja joitain muita esiintyjiä.
Biisinä oli se järkyttävä "Pyllyyvastenpyllyäpumppump" Siitä en toipunut koskaan, ja vieläkin tulee hirveä myötähäpeän tunne aina Suomen esiintymisistä.
.. suurta häpeää, koska se koko kisahan on kitchia, viihdettä ja iso vitsi.
Tietysti Pave Maijanen ja "Yammayamma" (vai miten se nyt kirjoitetaan?) oli aika traumaattinen juttu.;D Mies, akustinen kitara ja pimeä SUURI esiintymislava. Muminaa, josta ei edes saanut selvää... Siitä traumasta on ollu aika vaikea kieltämättä toipua, vaikka aika nuori olinkin tuolloin.:/