mietteliäänä

Jos mietit miten kerrot vanhemmilesei mieti oletko valmis k.o suhteeseen. Ela omaa elamaasi ja tee omat ratkaisusi.

Yksi aikuisuuden mitta on se, että kantaa vastuun asioistaan, päätöksistään ja tekemisistään. Niin hyvässä kuin pahassa.

Oletko riipuvainen vanhemmistasi, asutko esimerkiksi heidän kodissaan? Iältäsi olet täysi-ikäinen ja vapaa tekemään sitä mitä aikuiset tekevät, vaikkapa seurustelemaan yh-äidin kanssa.
Käsittääkseni miespuoliset ihmiset toimivat näissä parisuhdeasioissa aika itsenäisesti ja enempi tyttöjen (nuorten naisten) elämää ja ratkaisuja pyritään rajoittamaan. Näin tapahtui ainakin silloin, kun minä olin nuori.

Minä sinuna kysyisin ensimmäiseksi itseltäni, että "onko tämä ihminen se oikea?", "tuntuuko tämä parisuhde hyvältä?". Vain sinä itse tiedät vastauksen näihin kysymyksiin.

Suhteessa äitiin ja kotiväkeen, minä ottaisin aika itsenäisen kannan ja kertoisin (kun se tuntuu olevan sopivaa, kun olette jonkin aikaa seurustelleet), että "olen löytänyt kivan parikymppisen tytön ja seurustelen hänen kanssaan". Sanot ihan suoraan, että tyttö on yksinhuoltaja ja hänellä pikku poika.

Katsopa miten äitisi reagoi. Minä naisena uskoisin, että äidillesi on tärkeintä, että sinä voit henkisesti hyvin, olet tasapainoinen ja seurustelet mukavan kumppanin kanssa. Että teillä (sinä ja tyttösi) menee hyvin.

Tietenkin tuot tytön tutusmaan kotiväkeesi sopivaksi katsomanasi ajankohtana.
Tytön ensimmäisellä visiitillä jättäisin lapsen muualle hoitoon,jotta kotiväkesi ja tyttösi voivat tutustua toisiinsa ilman häiriöitä, mutta jo seuraavalla kerralla voisi lapsenkin ottaa mukaan.

Toissijaista on se, että tytöllä on lapsi ja lapsihan voi myös olla hyvä "jäänsärkijä" siis auttaa äitiäsi, isääsi ja tyttöäsi tutustamaan toisiinsa.
Naisethan niitä lapsia synnyttävät ja naiset yleensä diggaavat lasten olemassolon oikein hyvin. Tuskin äitisi on tästä poikkeus.

Sitäpaitsi,jos sinun ja tyttösi suhde onnistuu pitemmän päälle, todennäköisesti teillekin tulee joskus yhteisiä lapsia.

Kyllä se siitä...Elät päivä kerrallaan ja teet elämää rakentavia asioita. Tarkoitan, että opiskelet (tai käyt työssä) ja rakennat samalla hyvää parisuhdetta tyttösi kanssa. Kaikki varmaan järjestyy aikanaan.

Vanhemmillesi sinä olet aikuinen lapsi, joka on irtautumassa lapsuudenkodin piiristä ja käsittääkseni toivovat sinulle pelkkää hyvää.
Jokaisella meistä on myös aikasempaa elämää takanaan, eikä tyttösi pikkupoika suhdettannne kaada.
Vanhempasi taatusti toivovat, että olet elämässäsi onnellinen, hankit hyvän ammatin ja työn,jonka avulla elätät perheesi.

Tämä siis minun näkemyksenäni. Olen keski-ikäinen nainen, luultavasti samaa ikäluokkaa kuin vanhempasi. Olen tähän mennessä ollut naimissisa yli 25 vuotta ja parisuhtemme on edelleen onnellinen.

Tsemppiä Sinulle elämääsi!!!