Apuja nuotiolaulun sanoihin?

Iltanuotiolla

Tänne polkumme johtaa, luokse iltanuotion.
sadun piirin ken kohtaa, tuntee metsän kaipion.
Tuli räiskyy nuotiossa, savu hiljaa leijailee
ja nyt illan tummetessa, metsä meille kuiskailee.
Hämy hiipii ja saapuu taikahetki leiriyön.
Sävel kiirii ja haipuu taakse jylhän korpivyön.
Tuli räiskyy nuotiossa...
Hetki kauneinkin päättyy, tuli sammuu, hiiltyy pois.
Retki nuoruuden säilyy, kuin se unta ollut ois.
Tuli räiskyy...

(sävel ja sanat: Martti Piha)



Puolalainen nuotiolaulu

Meill' on metsässä nuotiopiiri, missä kuusten kuiske soi.
Kipunat kohti tähtiä kiirii, lähipuutkin punervoi.
Ja me muistain sankariaikaa, sadun tenhon tunnemme taikaa,
kun laulumme yön yli kiirii j akun hongat huminoi.
Tuli leiskuen nuolevi puuta, hämy verhoo metsän, maan.
Jutut kuulemme, huudot, ei muuta, sydän syttyy tuntemaan.
Ja me muistain...
Ja kun himmenee hiipuva hiillos ja kun lankee lauha yö,
viime laulussa harras soi kiitos, Pyhän Yrjön kutsuu työ.
Ja me muistain...


Ilta pimenee

Ilta pimenee, tulen liekkimme, tietä valaisee, vaeltamaamme.
Jalanjälkineen tämä vanha tie, maahan kaukaiseen, kaivattuhun vie.
Ristin vanhan luo, joka elämään, sovituksen tuo Hänen veressään.
Ilta pimenee, tulenliekkimme, tietä valaisee, vaeltamaamme.

(sanat: Marjatta Haapanen)

Ilta jo himmenee
tyyntyvi kalvo veen
nuotion hiilloksen
hehkua katselen
mennyttä muistelen.

Unelmain neitonen,
toiveiden haaveiden,
pois lähdit luotani
sydämein vuotavi
kyynelin hyljätyn.

Yö saapuu ylle maan.
Kuu kulkee kulkuaan.
Sammuvi hiilloksein,
vaan ei mun rakkautein,
haaveeni, nuoruutein.