Jos sinulla olisi hyvä,tasainen ja turvallinen elämä,koti ja pitkään kestänyt avo/avioliitto?
Millä perusteella ottaisit rakastajattaren?
naang-saau
352294
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 16 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Teitysti sanoa etten millään perusteilla jos kerran tilanne olisi tuo mitä kirjoitit, tuskin silloin edes tarvitsisikaan.
kyssäri pitäisi ehkä miettiä uudelleen jos elämäntilanne olisi tuo ja vaikka suhteesta olisi arjen kuluessa unohtunut jotain.
Harvoin kyllä korjaa perussuhdetta.Tietysti voi tasapainottaa sen ongelmia..
kuvitella tilannetta, jossa noin kävisi.
Tilanne voisi olla sellainen, jossa seksi olisi syystä tai toisesta mahdotonta naiselle.
Todennäköisesti silloin ottaisin mieluummin eron.
Jos kyseessä olisi tilanne, että naiselle ei maistuisi seksi, tekisin nopeasti selväksi, mihin se johtaa.
*wirn*
tuloksena oli kaksi tytärtä :)
Vastaus.Ehdottomasti..
mitään perusteita tarvita
Ja naidaan.
Totta.
"Millä perusteella ottaisit rakastajattaren?
Jos sinulla olisi hyvä,tasainen ja turvallinen elämä,koti ja pitkään kestänyt avo/avioliitto?"
Luulen et noi on vähän tosiaan poissulkevia juttuja... hyvä,tasainen ja turvallinen elämä,koti ja pitkään kestänyt avo/avioliitto?... ja rakastajatar... Ei se hyvä elämä siitä parane...
Ja tosi vaikee kuvitella tilannetta että näin tekisin, sillä silloin olis tilanteessa että kaikki huijaa kaikkia ja itseään... en näe mitään syytä hyvän elämän vaihtamiseen sellaiseen ...Tota pitäis kysy niiltä jotka on kokenut tuommoista...
Harvoin kai kukaan ottaa rakastajatarta, jos parisuhde on hyvä, lämmin ja turvallinen? Kaksoiselämä kielii kai siitä, että elämästä puuttuu jotakin tärkeää.
Vaikka onhan niitä sellaisiakin, jotka tuntevat olonsa aina tyhjäksi ja merkityksettömäksi, paitsi silloin kun ovat rakastuneita ja siksi vaihtavat uuteen tai harrastavat rinnakkaissuhteita kaiken aikaa.
Onko ihminen tarkoitettu biologiselta perimältään yksiavioisuuteen?
Ihmislapsen varttuminen itsenäisesti pärjääväksi yksilöksi kestää huomattavan kauan, joten eloonjäämisen kannalta on ollut mielekästä elää pitkäkestoisissa parisuhteissa.
Kokonaan toinen asia on se, että ihmisen keskimääräinen elinikä on tuplaantunut viimeisen sadan vuoden aikana. Aiemmin naiset kuolivat kohta vaihdevuosien alettua ja lasten aikuistuttua.
Rakastajatar ei kertakaikkiaan sovi ruumiinrakenteelleni. Ennen muinoin hankkiuduin leideistä eroon, jos alkoi vieraat pyörimään mielessä. Ja silloin kuin alkoi, niin suhde ei todentotta ollut hyvä. Tasainen ja turvallinen ehkä, mutta ne kun nyt vain yksinkertaisesti eivät riitä.
Vaikka saisin luvan, en usko, että minusta olisi moiseen. Minun psyykelläni ei vain olla avoimessa suhteessa.
Haa, keksinpäs lopulta. Jos Rouva Ratikka olisi aivokuolleena letkuissa, eikä sitä suostuttaisi irroittamaan. Sitten alkaisin katselemaan virikkeitä elämääni. Mutta silloinhan liitto ei olisi kovin hyvä...
Mutta uskon,että kovin harva pystyy todellisuudessa kuitenkaan vastustamaan "kiusausta"(enkä tarkoita kinkkukiusausta),jos oikein tömähtää ja jalat lähtee alta:)
Mutta tuollainen "tömähdys" on varma merkki siitä, että suhteesta puuttuu jotain tärkeää.
Jos kyse on puhtaasti eläimellisestä himosta, niin silloin kai yhden yön suhdekin riittää? Tai ainakin minä käsitän sanan "rakastaja(tar)" kuvaavan pitempiaikaista sivusuhdetta.
Voiko eläimellinen himo sammua yhdessä yössä????
Ehkä minulta puuttuu joku palikka (tai vaikka useampikin)aivoista, mutta minä en hankkiudu tilanteisiin, joissa kiusaus kävisi ylivoimaiseksi.
Tunteitaanhan ei voi hallita, mutta tekojaan voisi. Jos minä huomaisin ihastuneeni vieraaseen, yrittäsin vältellä hänen seuraansa. Luulisin sen menevän ohi, jos en ruokkisi tunteitani ja yrittäisin saada asiat vaimon kanssa paremmalle tolalle.
Minullakin on joitain kavereita, joiden on lähes mahdotonta hillitä himojaan. Joka jumalan kerta, kun olemme jossain, heidän täytyy mittauttaa markkina-arvoaan kännissä. Johtuneeko huonosta itsetunnosta vai mistä lie. Minulla on varmaan niin pöhöttynyt itsetunto muutenkin, etten saa moisesta kicksejä.
Ihmisillä on vahva usko, että kanssaihmiset tuntevat ja toimivat (tai ainakin haluaisivat toimia) tietyissä tilanteissa samoin kuin he itse. Se vaan ei pidä paikkaansa.
Eläimellinen himo sammuu heti kun lasti lentää. Jos tulee semmonen fiilis että haluis jäädä yöksi ja jatkaa yhdessä, niin sittenhän siinä on jotain muutakin kuin pelkkää himoa, vai mitä?
Kakkossuhteet on vaivalloisia ja henkisesti repiviä, joten vaakakupin positiiviselta puolelta täytyy löytyä jotain paljon merkittävämpää kuin pelkkää villiä seksiä.
Kaikki kielletty on kiehtovaa??
Jos kielletty hedelmä palkitsee enemmän kuin omatunto soimaa, niin mitä se kertoo?
Sano minulle,mistä se kertoo?? Pääsen nurmikon leikkuuseen..
...mistä aiemminkin kirjoitin, eli siitä että parisuhteesta puuttuu jotakin oleellista. Jos kotona on ollut pitkään kylmä, vieras lämpö voi alkaa kuumottaa suloisesti.
Ja koko elämä menee yhteen pidättelemiseen??
rakastajatarta. yhdenillanjuttuja saattaisn satunnaisesti tehdä. saa olla aika kaheli jos kahta naista alkaa pitämään
No juurihan luettelit ne PERUSsyyt...hehe...! Enemmistö petturi-ukkomiehistä ottaa rakastajattaren JUURI noista syistä!:)
Tylsättää, tylsättää....
Sillä perusteella, että se rakastajatar maksaisi minulle hyvin ja tarvitsisin rahaa avokkini/aviokkini kanssa elämiseen. Toinen syy Rakkaus (puuttui listastasi). Muita syitä vaikea keksiä.
Rakastaja(tar)ei ota vastaan rahaa.
Rakkaus..heheheh..Olisimmeko lähempänä jos puhuisimme kahden ihmisen laatuajasta..Toinen heh..Laatuseksi osuu ehkä lähimmäksi..
"Rakkaus..heheheh.."
Ollaanpas sitä kyynisiä tänään. Masentavaa, kun Isot Tytöt yrittää murskata nuorten kollien romanttisuuden:(
Voiko sen lukea rivien välistä,kokemuksen..Apua..
*pakenee vuorille*
Olen itse suhteessa joka alkoi kun olimme molemmat varattuna,joten omakohtaista kokemusta on itseni puolesta vain,ja miehen.Tietysti on huomattava että kaikki ne suhteet ja osapuolet ja tilanteet on erilaisia.
Oli "hyvä,tasainen ja turvallinen elämä,koti ja pitkään kestänyt avo/avioliitto?",päällisin puolin.Mutta oliko sittenkään sitä sisemmältä tarkasteltuna?Ei-tuttua ja turvallista,arjen pyöritystä.Vieraantumista.Oli kivaa kun toinen ei ollut kotona.Ei riitaa eikä kyllä keskusteluakaan.Tunne oli molemminpuolinen,näin kuulin.
Kun tapasimme nykyiseni kanssa,ei se kyllä aluksi mitään "naintia" tosiaan ollut.Arastelimme jotenkin fyysistä kosketusta,mutta juttelimme ja ulkoilimme yms.Tuli seksinkin aika vähän myöhemmin.Mies jäi kiinni ensin.He yrittivät vielä,parisuhdeterapiaakin,mutta ei siitä tullut mitään.Me emme terapiassa käyneet,muutin omaan asuntoon.Selvisi että miehelläni oli jo omiakin suhteita ollut olemassa.Nykyinen ollut jo jonkin aikaa.Hän muutti naisen luo suoraan asumaan.Olemme edelleen puheväleissä,lapsen asioista.Poika on jo täysi-ikäinen ,asuu omillaan ja tuntuu hyväksyneen asiat,nykyisen miehen kanssa heillä on paljon samoja mielenkiinnon kohteita ja juttua riittää.Tuntuu olevan se asia kunnossa.
Tapahtumista on 4 vuotta .
Asumme nyt yhdessä.Miehen suku suhtautuu edelleen nurjasti tapahtuneeseen.Se harmittaa miestä,mutta ehkä aika tekee tehtävänsä.Yksi siskoista on jo alkanut puhumaan kanssani,joten hiljaa hyvä tulee.Elämä on erilaista tässä suhteessa.On kiva olla ja tehdä arkijuttuja yhdessä.Puhutaan vieläkin yömyöhään.Sellaista osaa arvostaa,kun se ei onnistunut aiemmin ollenkaan.
Mitä tästä sitten sanotaan?Minun kannalta katsottuna meni niinkuin pitikin.Vaihdoin hyvän miehen toiseen erilailla hyvään.Näin voi todella sanoa.Elän nyt omanlaistani elämää,siinä on hyvä olla ja kun kriisiä pukkaa,vahvuutena on keskusteluyhteys.Ei ole tarvetta kuikuilla vieraisiin pöytiin,haluan olla vain nykyiseni kanssa.
Näytin kirjoituksen miehelle.Sanoi,että on joskus kateellinen,kun pääsin niin vähällä.Kun ei ollut riitaa ja syyllistämistä.Hänen puolellaan oli toisin,mutta alkaa jo laantumaan.Ei hänkään siihen aikaisempaan halua.Mieluummin katsoo eteenpäin.Näen kyllä katseesta että välittää.
Tässä on nyt hyvä olla,tällä hetkellä.
Jos joku haluaa heittää kivellä,niin se suotakoon.
Vaikka sitä tuntuu olevan jo kirjoituksesta päätellen yllinkyllin..
*huokailee*
Onnea tarvii jokainen ja onnentunteita myös parisuhteessaan silloin tällöin,niin jaksaa taas mennä eteenpäin.Pienistä arkisista piristyksistä nyt puhun,en tosiaan hamua mitään suurensuuria tunnemylläköitä.Ei elämän tarvi olla mitään vuoristorataa ja jatkuvia huippuelämyksiä.Pienistä asioista voi tulla isoja,ja kerran leimuava lempikin voi laantua pienenpieneksi,tai muuntua joksikin muuksi,negatiiviseksikin.
Ajattelin kertoa omasta elämästäni vähän.Jotta ei takerruttaisi liian paljon noihin stereotypioihin.
auki.
rakastajatarta silloin tarvitsee? Ei ymmärrä. Ei millään ymmärrä.
Ei sellaista perustetta ole, että toisen vielä tarvitsisin. Kun elämässä kaikki on hyvin, rakastajan/rakastajattaren ottaminen on silkkaa puhtaaksiviljeltyä tyhmyyttä. En tee sellaisia. Piste.