En tiedä,minne palstalle tämä olisi parasta kirjoittaa,kun kyse on parikymppisen tyttären lennättämisestä maailmalle. Neiti kuuluu ns.uusavuttomiin,mutta on valmistunut ammattiin ja osaa kyllä kaikenlaista,ellei se liity kodinhoitoon eikä siivoukseen.-Hän ei halua lähteä kotoa ja paikkakunnalla ei ole koulutusta vastaavaa työtä. Olen luettanut hänellä Saara Kinnusen kirjaa Pesä tyhjenee,mutta ei tee vaikutusta.
Yökukkujana neiti heräilee iltapäivällä ,eikä ennen iltakuutta saa mitään aikaiseksi. Sitten voi joku pikkuhomma hurahtaa käyntiin.-Jatkuva kinastelu rasittaa meitä 50siä vanhempia,jotka jo ehdimme tottua mukavaan kaksinoloon.
Omituista on se,ettei 20sellä ole mitään haaveita ja suunnitelmia,kun koko elämä on edessä.Kavereita ei ole paljoa ollutkaan ja nyt kaikki ovat lähteneet maailmalle.
Kertokaa,onko kenelläkään muilla tällaisia nuoria nurkissaan. Me haluaisimme tönäistä hänet pesänreunalta omille siivilleen avaraan maailmaan . OLEMMEKO JULMUREITA ?
Yökukkujana neiti heräilee iltapäivällä ,eikä ennen iltakuutta saa mitään aikaiseksi. Sitten voi joku pikkuhomma hurahtaa käyntiin.-Jatkuva kinastelu rasittaa meitä 50siä vanhempia,jotka jo ehdimme tottua mukavaan kaksinoloon.
Omituista on se,ettei 20sellä ole mitään haaveita ja suunnitelmia,kun koko elämä on edessä.Kavereita ei ole paljoa ollutkaan ja nyt kaikki ovat lähteneet maailmalle.
Kertokaa,onko kenelläkään muilla tällaisia nuoria nurkissaan. Me haluaisimme tönäistä hänet pesänreunalta omille siivilleen avaraan maailmaan . OLEMMEKO JULMUREITA ?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Hankit hänelle oman kämpän jostakin ja selität että "äiskä ja iskä aikovat nussia äänekkäästi joka ilta, ellet muuta pois täältä!"
Eipä tainnut olla oikea palsta tämä avata ahdistunutta mieltään,kun asiallisia kommentteja tuli noin vähän.
Taidamme jatkaa entiseen malliin ja neitosemme nukkuu edelleen päivät ja odottaa valmisruokaa,eikä suunnittele tulevaisuutta,koska Jumala pitää huolen jokaisesta taivaan linnustakin.Nekään ei kanna huolta huomisesta.(Me rakastamme kaikkia lapsiamme TASAPUOLISESTI)
Minä kärsin aikoinani turvattomuudentunteesta, koko ajan oli olo (13-vuotiaasta), että minusta yritetään päästä eroon. Olin vanhin kuusilapsisesta perheestä. Äitini on kyllä sanonut nuorimmaistenn veljieni kohdalla, että hän avustaa 21 ikävuoteen saakka heitä ja saavat asua kotona. Poikia muutenkin suosiva.
Älkää pakottako häntä mihinkään. Yrittäkää puhua asiasta suoraan, mutta hienovaraisesti. Irtautuminen voi joillekkin olla todella vaikeaa, pelottavaa. Muistan itsekkin, kuinka sitä pelkäsi jäädä oman onnensa nojaan. Ei ollut rahaa eikä töitä ja aina väsytti.
Nyt kärsin "Tyhjä Koti Syndroomasta".
Toi on kyllä pitkältä totta. Suomiäideillä näkyisi olevan aikamoinen oidipuskompleksi OMIIN POIKALAPSIINSA nähden!
Tyttäret sitten haluttaisiin suurinpiirtein viskata ikkunasta ulos ja oma äiti pitkälti vain KADEHTII heidän nuoruuttaan ja kauneuttaan!
SAIRASTA !!!!!!!
Oma äitini on piiskannut minua koko elämäni siitä etten ole maailman ahkerin siivoaja ja muutenkaan älyttömän innostunut kotitöistä. Tämä siksi, ettei äitiparalla itsellään ole mitään muuta jossa osaisi loistaa. Niinpä ihmisarvoni määriteltiin siivousahkeruuden mukaan, tadaa.
Lähdin kotoa 18-vuotiaana, elätän itseni ja siivoan asuntoni. Äitini on minulle nykyisin katkera, kun menestyn sellaisilla elämän alueilla, jotka ovat täysin hänen ulottumattomissaan.
Kehottaisin siis katsomaan nyt vähän syvemmälle. Maailmassa ja elämässä on muutakin kuin kotityöt, jotka itse asiassa ovat aika tylsiä loppujen lopuksi, eikö vaan..? Minkä ihmeen takia niistä pitäisi olla niin järjettömän innostunut?
Jokaisenhan pitää hoitaa oma osansa kotitöistä, eikö vain? Miksi äidin pitäisi olla niin innostunut tekemään niitä aikuisen kakaransa puolesta? Kehoittaisin katsomaan vähän pintaa syvemmälle.
Aina eivät kohtaa ihmisten käsitykset siitä missä asennossa tavaroiden pitää olla. Jos kotitöillä piinataan, ne alkavat maistua entistä kitkerämmiltä. Tottakai jokainen siivoaa omat jälkensä.
Joo, sä oot TÄYSIN OIKEASSA!
HYVÄÄ JATKOA ELÄMÄLLE JA JATKA TÄYSIN SAMAA RATAA - ÄLÄKÄ SIIVOA LIIKAA!:)
noi laiskanpulskeat kakarathan vaan valvoisi yöt, tyhjentäisi jääkaapit, odottaisi pyykkipalvelua ja vittuilisi kaupan päälle, jolle niille laiteta jotain ehtoja. Tai mieluummin omaan asuntoon.
Paljonko voi pyytää pari tonnia kuussa ansaitsevalta parikymppiseltä hyvällä omallatunnolla täyshoitopaikasta kotona, vai loukkaantuuko lapsonen tästä?
Ehkäpä noin 600 euroa kuussa olisi sopiva. Se kattaisi piskuisen vuokran ynnä muut "palvelut", mutta ei kuitenkaan olisi ylitsepääsemätön hinta. Jos tyyppi siis oikeasti pati ronnia kuussa tienaa... Ymmärrän, jos kotiolot eivät ole mitkään mahtavat tai jos lapsonen ei tienaa rahaa. Silloin on mielestäni epäoikeutettua pyytää lapselta esimerkiksi työmarkkinatuesta... Tietenkin jaksan ihmetellä, miten 20-vuotiaat ylipäänsä vapaaehtoisesti haluavat jäädä kotiin.
Ite lähdin toiseen kaupunkiin 15-vuotiaana ja pienen koti-ikävän jälkeen en ole edes miettinyt takaisin menemistä. Edelleen opiskelen eivätkä tulot ole oikein minkäänlaiset, mutta aina edes suht itsenäisesti asuminen voittaa toisten nurkissa ja toisten ehdoilla elämisen.
Mullakin menee hermo joskus asiattomuuksiin kun oikeasti olisi keskusteltava jostain... Siksi olisikin varmaan hyvä, jos kaikkien täällä suomi24:ssa keskustelevien tulisi rekisteröidä nimimerkki. Voisi vähän katsoa millanen tyyppi juttelee... hehe.
Kuitenkin, et siis todellakaan ole mikään julmuri! VANHEMMAT EIVÄT OLE VAIN VANHEMPIA, VAAN IHMISIÄ!! Kun lapsi täysi-ikäistyy, sen on yleensä ajatellut tarkoittavan omatoimisuutta elämässään. Niin olen itse ainakin luullut... Vastuu vanhemmalla on lain mukaan 18-vuotiaaksi saakka (vai oliko se 21?), mutta se ei tarkoita että lapsi pitäisi heti heittää kodista pihalle. Ei kuitenkaan ilkeäksi siis tarvitse ruveta... mutta houkutteleminen ikäistensä ilmoille, tapaamaan ihmisiä ja lopulta hankkimaan (vuokra-)asunnon... ihmettelen jos nuorta ei ajatus houkuta.
Jos lapsi tienaa enemmän kuin vähän rahaa, voi periä pientä maksua kodin palveluista... siitäkin yhdessä toisessa viestissä.
Sitten kun olen/jos olen saanut ja kasvattanut lapsen aikuiseksi, toivoisin pääseväni elämään ihan omaa elämääni.
virui parikymppiset käenpojat kotona. Lopettivat koulun ja menivät töihin. Kun menivät töihin ilmoitin että vuokraa maksetaan jos ollaan työssä, jolla on tarkoitus itsensä elättää. Selitin heille jälleen kerran että yh:na aikuisten työssäkäyvien elättäminen on kohtuutonta.
Hirveä sotahan siitä syntyi. Olin rahanhimoinen eivätkä kuulemma edes viettäneet aikaa kotona niin, että olisi ollut tarvetta maksaa jne jne.
Katselin sitä meno pari vuotta. Jääkaappi tyhjeni, pesuaineet katosivat ja pyykkivuoret kasvoivat. Kinusin n. 100€:n vuokraa kuin kerjäläinen.
Sitten riitti. Myin talon ja muutin. Tarjosin kullekin huoneen toisen sisaruksen kanssa jaettavaksi uudessa asunnossa ja johan tuli vipinää kinttuihin. Hankkivat omat asunnot ja muuttivat omilleen.
Nyt on asiat kunnossa. Voivat tulla äidin luokse, tuoda pyykkejäkin toisinaan ja saavat lämpimän ruuan jos osuvat ruoka-aikaan paikalle. Ja tulevat myös. Käyvät , soittelevat ja ovt vähän ylepitä omasta elämästään.
Muuttaessa en kyllä sanonut, että yksi iso motiivi on se, että lapset on saatava maailmalle. Enkä tule sitä kai koskaan sanomaankaan.
Joskus linnunpojat pitää tuupata pesän reunalta vähän rankemmin. Kun ikä on 20 siivet kyllä jo kantavat ja on hyvä miettiä mitä ne keinot missäkin perheesää ovat.
aika masentuneelta toi teidän tsyby!
Olisiko mahdollisesti hänelle sattunut jotakin poissaollessa josta ette ole tietoisia? Parikymppisen apatia on mielestäni merkki siitä että kaikki ei ole hyvin, hän tarvitsee todennäköisesti henkistä tukea..
Että olisiko siellä poissaollessa sattunut jotain, miksi ei halua omilleen lähteä.
Itse lähdin 16-vuotiaana ja oli kova halu itsenäistyä. Nylyisinkin, 20vuotta myöhemmin, kotiin on hyvät ja lämpimät välit.
En haluasi hankipankia tuskissaan syyllistää, mutta mieleeni tulee, miten olet lapsesi kasvattanut? Jos lapsena on annettu hyvät siivet, on niillä turvallista räpytellä oman elämän alkuun.
Mutta se mitä mielestäni voit tässä vaiheessa tehdä on ilmoittaa, että jos asut kotona, meillä ei nukuta kello 16, ja ilmoittaa ne työt joihin toivot hänen osallistuvan. Kertoa, että nämä ovat säännöt tässä talossa, jos kotona haluat asua.
UUsavuton sai töitä ja vieläpä omalta alaltaan. Voi tätä ONNEN PÄIVÄÄ.
omaa tytärtäsi kohtaan. Mahtaa hän sitten sinua rakastaa syvästi vanhempana. Älä sitten tule tänne ruikuttamaan että kun tytär ei koskaan käy palvelemassa sinua.
minun ongelmani on taas ylisuojeleva äiti. Ainoa ongelma on että olen jonkinlaisessa kiitollisuuden/tarvitsen heidän avustustaan rahallisesti velassa.
Olin opiskelemassa toisella paikkakunnalla, valmistuin ja jäin työttömäksi. Äiti sanoi, että tulisit kotiin vähäksi aikaa asumaan kunnes löydät töitä/kämpän yms.
No, ei vielä ole löytynyt töitä (hakemuksia lähetän kyllä epätoivoissani joka päivä ja soitan firmoihin) mutta sitten aloin puhumaan että hankkisin oman kämpän - johon minulla ei tosin olisi varaa maksaa (ainakaan tällähetkellä) tuota takuuvuokraa, muuten vuokra onnistuu.
Äiti sitten alkaakin selittämään kuinka pelkää minun muuttavan johonkin yksiöön yksinäni kun olen kerran niin onneton (joo, olen ujo yksinään viihtyvä mutta minulla on kavereita) eikä päästäisi minua omaan kämppään. No eihän yli 18v voi pakottaa jäämään kotiin, mutta kun ei ole tuohon takuuvuokraan rahaa kun saan työmarkkinatukea...
vuodatus. mutta en enää halua asua kotona!!
Tuo kuulostaa normaalilta. Ja vielä jos sinulla on suunnitelmia tulevaisuuden suhteen,muutakin kuin vain oma asunto,niin nostan hattua.- Meilläkin on taas rauha maassa kun töitä löytyi(tosin työmarkkinatuella)mutta asumistilaa riittää,kun vaan sopua löytyy. Saataispa teidän luonteita sekoitettua.