Mieheni mun

Olen seurustellut avomieheni kanssa kolme vuotta. Hänen kanssaan on aina ollut hyvä olla.. En tiedä onko tämä yleistäkin suhteissa, että mies ei puhu. Jos minua vaivaa jokin asia, mikä liittyy meihin, niin häntä ei vaan kiinnosta! Hän hermostuu, kääntää kylkeä.. Joskus harvoin, todella harvoin hän puhuu minulle avoimesti. Ehkä kerran vuodessa..

Tällä hetkellä minua vaivaa eräs hyvin suuri asia, mikä vaikuttaa meidän tulevaisuuteen. Hän ei suostu asiasta puhumaan. "Kyllä mä ajattelin sun kanssas olla". Siinä ainoa mitä hän suostui sanomaan, eikä se ollut edes asiani pointti.. Mitä helvettiä voin tehdä. Suorastaan ahdistaa, rintaa puristaa, kun en tiedä mitä, mitä voin tehdä?! En jaksa moista käytöstä, mutta en millään tahtois jättää häntä.......

Pitääkö vaan tukahduttaa ajatukset ja mieltä painavat asiat patoutumaan tuonne jonnekin takaraivoon. Ei, mutta kun en saa hänestä mitään irti... On niin paha olla vaan.. Miten saan hänet ymmärtämään pahaa oloani ja sen, että hän on ainoa ihminen, joka voi auttaa..
5435
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Et kertonut mikä asia sinua vaivaa tulevaisuudessanne, mutta jotenkin ymmärsin että olisit kysynyt mieheltäsi suhteenne jatkuvuudesta tms.?

Mitä siis kysyit ja mitä odotit vastaukseksi? Jos kysyit mitä miehesi haluaa tulevaisuudeltanne tms. on miehen tyypillinen vastaus asiaan "kyllä mä ajattelin sun kanssasi olla". Parempi tehdä täsmäkysymyksiä jos haluat mieheltä täsmävastauksia. Jos haluat esimerkiksi tietää haluaako miehesi mennä kanssasi naimisiin, hankkia lapsia tms. Kysy suoraan. Muussa tapauksessa vastaus on sitä mitä kysymyskin= ympäripyöreä. Miehesi siis haluaa olla kanssasi tulevaisuudessakin, mitäs ahdistavaa siinä on, jos et itse ajatellut erota?Etkö nimenomaan halunnutkin kuulla, että hän haluaa olla kanssasi?

Mieltä painavia asioita ei pidä eikä tarvitse tukahduttaa, mutta pitää tietää mitä kysyy ja etenkin miten kysyy jotta saa haluamaansa asiaan vastauksen.

Äänestä
  • Niin.. Ymmärsit oikein.. Täsmäkysymysten edetessä tulee vastaus, että "älä hoe". Ilmeisesti vika on minussa, koska haluan saada tarkentavia vastauksia ja suivaannun, kun en niitä saa! Täytyy miettiä uudelleen, miten puhun hänelle..

    Äänestä

  • Irene kirjoitti:

    Niin.. Ymmärsit oikein.. Täsmäkysymysten edetessä tulee vastaus, että "älä hoe". Ilmeisesti vika on minussa, koska haluan saada tarkentavia vastauksia ja suivaannun, kun en niitä saa! Täytyy miettiä uudelleen, miten puhun hänelle..

    että nainen kuuntelee miestä vain silloin kun se puhuu unissaan ja silloinkin neuroottisesti muuten ei mielipiteillä ole väliä

    Äänestä

juttu meillä ollut. Etenkin kun itse olen tottunut siihen että asioista keskustellaan. En osaa oikein neuvoa...itse valitsin aikoinaan sen, etten jaksanut enää kinata että puhutaan ja puhutaan. Emme varsinaisesti 'puhu' tärkeistä asioista vaan molemmat vitsailemme niistä ja sitä kautta saan tietää. Eli siis vitsailun lopuksi heitän kysymyksen 'ei mutta siis ihan tosi, mitä sä olet mieltä tästä ja tästä meidän suhteessa'. Yleensä hän vastaa siihen silloin, koska tilanne ei ole koitunut hänelle painostavaksi. Ja kaikista elämän 'tärkeistä' asioista on siis pystytty puhumaan tähän mennessä ja molemmat tietää toisiensä kannat asioihin, menetelmä ei toki ole ehkä se, jota itse olisin toivonut, mutta parempi fiilis joka tapauksessa. Toki joskus edelleen otan näitä 'nyt keskustellaan' juttuja, mutta niistä tulee nykyisin molemmille niin paha olo kun menee lopulta 'riitelyksi ja mykkäkouluksi' ettei kannata. Tsemppiä sulle!

Äänestä
  • Kiitos vinkistä! Täytyykin kokeilla.. Ymmärrän kyllä, että miehelle nämä "keskustellaan"-hetket on painostavia, mutta mielestäni asioista vois osata puhua, vaikka se vaikeaa oiskin. Mutta kokeilen tuota vitsailu-tapaa! Kuulosti sellaselta mikä vois sopia meillekin :)

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Irene kirjoitti:

Olen seurustellut avomieheni kanssa kolme vuotta. Hänen kanssaan on aina ollut hyvä olla.. En tiedä onko tämä yleistäkin suhteissa, että mies ei puhu. Jos minua vaivaa jokin asia, mikä liittyy meihin, niin häntä ei vaan kiinnosta! Hän hermostuu, kääntää kylkeä.. Joskus harvoin, todella harvoin hän puhuu minulle avoimesti. Ehkä kerran vuodessa..

Tällä hetkellä minua vaivaa eräs hyvin suuri asia, mikä vaikuttaa meidän tulevaisuuteen. Hän ei suostu asiasta puhumaan. "Kyllä mä ajattelin sun kanssas olla". Siinä ainoa mitä hän suostui sanomaan, eikä se ollut edes asiani pointti.. Mitä helvettiä voin tehdä. Suorastaan ahdistaa, rintaa puristaa, kun en tiedä mitä, mitä voin tehdä?! En jaksa moista käytöstä, mutta en millään tahtois jättää häntä.......

Pitääkö vaan tukahduttaa ajatukset ja mieltä painavat asiat patoutumaan tuonne jonnekin takaraivoon. Ei, mutta kun en saa hänestä mitään irti... On niin paha olla vaan.. Miten saan hänet ymmärtämään pahaa oloani ja sen, että hän on ainoa ihminen, joka voi auttaa..

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu