Hän on:
-Komea
-185cm
-urheilullinen
-hyvästä perheestä
-juristi
-huumorintajuinen ja miellyttäväkäytöksinen
T. Onnellinen nuori nainen
-Komea
-185cm
-urheilullinen
-hyvästä perheestä
-juristi
-huumorintajuinen ja miellyttäväkäytöksinen
T. Onnellinen nuori nainen
Vastaukset 13
Vanhimmat
-hyvästä perheestä
-juristi
185 cm on liian pitkä.
edellisesä kirjoituksessa kateuden piikin? Onneksi olkoon vaan sinulle!
Yllättävän paljon nuo "ulkoiset" asiat näyttää tyttöön tekevän vaikutuksen...?
Oma mieheni on lyhyenläntä perusduunari.
Seikkoja joihin ihastuin olivat mm. iloinen luonne, nauravat silmät. Auttavainen ja kiltti.
Jaksaa antaa hellyyttä, osaa ottaa sitä vastaankin.
Ei välitä vaikka joskus siivouspäivien välillä vierähtää. Ei häpeä jos en ole ykkösissä markettiin mentäessä.
Osaa paljon. Ei tule heti mieleen asiaa, johon hän ei kykenisi.
Mahtava rakastaja. Saa naisen todella tuntemaan olevansa kaiken sen arvoinen.
Saa tyttö minun puolestani pitää hyväsukuisen juristinsa :D
Ihmiset eivät tajua kuinka ärsyttävää on kun kehuvat "ihanteilla", tajuamatta että makuja on monia. Joillekin 185 cm on vain liian pitkä. Joillekin 185 cm taas on liian lyhyt.
et kommentoinut näitä:
Onko mies maskuliininen vai feminiininen?
Onko mies lihaksikas?
Puhuuko hän montaa kieltä?
Onko hän ylipainoinen?
Minulle on akateemisena vaikea myöntää, mutta monille naisille myöskään "akateemisuus" ei ole mikään selvä plussa.
Jos puhuisimme koiraroduista, joilla on selvät määritellyt ominaisuudet (säkäkorkeuden pitää olla sitä ja sitä, turkin värin pitää olla sitä ja tätä), olisi mielekästä puhua ihanteista.
Urheilullinen mies yleensä ei ole feminiininen tai ylipainoinen. Urheilullinen mies yleensä on ainakin jossain määrin lihaksekas. Yleensä myös juristit puhuvat useita kieliä. Vähintään ruotsia ja englantia ainakin.
fiksuja komistuksia on mulla ollut työkavereina jo vuosia. Komeita juristeja on toki nilkkityyppejäkin, mutta kohdalleni on osunut miesten parhaita ja onnellisesti naimisisissa jokainen - ainakin puhuvat kauniisti vaimoistaan ja lapsistaaan.
Oma mieheni on humanistiosastolta ja vie vieläkin jalat alta - miehestä se on kiinni eikä ammatista. Vaikka täytyy kyllä myöntää, että juristi olis tuntunut vähän siltä kuin kuormasta olis vetänyt.
Itse kun olen juristi-nainen, niin en ikikuunapäivänä huolisi juristi-miestä itselleni. Olen toki parin sellaisen kanssa seurustellutkin. Kun on vuosikausia ollut juristien ympäröimänä ensin opiskeluaikoina, sitten töissä ja ystävätkin ovat juristeja; niin ei kiitos. Minä tunnen meidät liian hyvin. Mutta toki tunnen mukaviakin juristi -miehiä ja -naisia. Joten jos hän ei kuulu niihin kravattiin hirttäytyneisiin paskantärkeisiin "minä olen hieno ja tärkeä" -juristi-ihmisiin, niin mikäpä siinä. Vielä ihmetyttää tuo hyvästä perheestä -kriteeri??? Ihminen on kuitenkin ihminen, riippumatta sosiaalisesta statuksestaan yms. Mutta onnea vain sinulle.
Minua ei innostaisi taasen juristin ammatti miehellä, pykäliä sun muuta. Mutta joku tykkää taas.
Tuota hyvä perhe jutusta että... toivottavasti muillakin on mahdollisuuksia kuin "malliperheestä" tulevilla nykyaikana. Varsinkin jos on hyvä ja kiva, eikä hyväksy vääriä malleja.
Mutta onneksi olkoon.
Eiköhän noita kunnollisia löydy ihan normi duunariperheistäkin.
Onneks olkoon, kuulostaa erittäin hyvältä ellei täydelliseltä ;) Pidä miehestäs kii!
(PS. Siskot, kateus on rumaa.)
Pakko kommentoida tuota "hyvä perhe-syndroomaa", sillä en mitenkään pysty ymmärtämään sitä. Eräs entinen poikaystäväni ihastui minussa mm. siihen että perhetaustani oli hänestä niin "hieno". No joo, todellisuudessa mukahyvässä ja arvostetussa perheessäni oli ollut pinnan alla järkyttävää perheväkivaltaa ja alkoholismia. Kun yritin poikaystävälleni siitä puhua, hän ei suostunut edes kuuntelemaan, ettei rajut ja ikävät kokemukseni rikkoisi hänen "hyvän ja varakkaan perheen tyttö"-idylliä. Niin tärkeää perhetaustani oli hänelle :(
isi takaluukkuasi?