Tuossa viikonloppuna seikkaillessani kaupungilla naispuolisen kaverini kanssa(kahvilla) näin, arviolta noin hieman yli 60 ikävuoteen ehtineen pariskunnan. Seurasin pariskuntaa sivusilmällä ja huomasin heidän olevan yhtä tiiviisti yhdessä kuin nuoret, vasta toisensa löytäneet pariskunnat.
En olisi uskonut tuollaisen liikuttavan minua sen vertaa, että jostain syvältä sisinmästäni ponnahti ajatus; haluan juuri tuollaisen suhteen, haluan löytää juuri sen naisen, joka saa minut tuntemaan noin vahvasti myös tuon ikäisenä!
(En vain tiedä tapahtuuko se ikinä kohdallani mutta, aikaahan on...!)
No joka tapauksessa tarjoilijan saapuessa paikalle sanoin, että on ilo katsella noin rakastunutta pariskuntaa, viitaten heitä. Tarjoilija vastasi takaisin huokaisten:
-Nii-in, he viettävät kaksin 42 vuotis hääpäiväänsä tänään!
Tiedä sitä sitten onko "kulissien" takana erilaista.. Kuitenkin heidän lähtiessä mies tarttui elämänkumppaniaan kädestä ja niin he lähtivät käsi kädessä pois ks.ravintolasta! Mielestäni tässä on kyse todellisesta rakkaudesta jota, itsekkin haluan kokea..=)..tiedä sitä sitten, mutta sain kuvan, että heillä on luultavasti ollut täydellinen parisuhde…siksi haluan kysyä vähän varttuneenmilta onko teillä vastaavaa suhdetta vaimoihinne/aviomiehiinne..vai onko ns. arki astunut jo niin voimakkaasti että, aviopuolisonne tuntuu miltei sukulaiselta,kuten olen juttuja kuullut tai sitten ystävältä !?
En olisi uskonut tuollaisen liikuttavan minua sen vertaa, että jostain syvältä sisinmästäni ponnahti ajatus; haluan juuri tuollaisen suhteen, haluan löytää juuri sen naisen, joka saa minut tuntemaan noin vahvasti myös tuon ikäisenä!
(En vain tiedä tapahtuuko se ikinä kohdallani mutta, aikaahan on...!)
No joka tapauksessa tarjoilijan saapuessa paikalle sanoin, että on ilo katsella noin rakastunutta pariskuntaa, viitaten heitä. Tarjoilija vastasi takaisin huokaisten:
-Nii-in, he viettävät kaksin 42 vuotis hääpäiväänsä tänään!
Tiedä sitä sitten onko "kulissien" takana erilaista.. Kuitenkin heidän lähtiessä mies tarttui elämänkumppaniaan kädestä ja niin he lähtivät käsi kädessä pois ks.ravintolasta! Mielestäni tässä on kyse todellisesta rakkaudesta jota, itsekkin haluan kokea..=)..tiedä sitä sitten, mutta sain kuvan, että heillä on luultavasti ollut täydellinen parisuhde…siksi haluan kysyä vähän varttuneenmilta onko teillä vastaavaa suhdetta vaimoihinne/aviomiehiinne..vai onko ns. arki astunut jo niin voimakkaasti että, aviopuolisonne tuntuu miltei sukulaiselta,kuten olen juttuja kuullut tai sitten ystävältä !?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olen onnellinen, minua lähellä on muutama sellainen liitto. Minun vanhemillani on sellainen avioliitto ( 37 v ) ja siitä katselle etsi sitä oikeaa itselleni. Kerran sitä heiltä kysyin ja vastaukseksi sain ettei suhdetta ja puolisoa saa pitää itsestään selvyytenä. Riidellä voi, kunhan ne sopii ja asioista keskustellaan niiden oikeilla nimillä. Riitelevät kyllä ja ovat erimieltä... sopivat ja rakastavat toisiaan.
Keskustelin äitini kanssa, hän kertoi miltä hänestä tuntuu. Itsellä on 15 vuoden avioliitto takana ja syvä pettymys ettei voimani riittäneet saamaan suhdetta toimivaksi. Nyt olen jälleen katsomassa löytäisinkö kenties sen miehen, joka sellaiseen työmäärään olisi valmis sitoutumaan.
Se on jotain, jota niin moni mies pitää yli-imelänä elokuva tarinana. Rakkautta, joka kantaa koko yhteisen elämän. Mutta sitoutumista se vaatii ja halua jakaa se vapaa-aika yhdessä.
Kiitos jos olet tyttäreni.
Ilman teitä en uskaltaisi luottaa hyvään parisuhteeseen.
mutta vain harvat sen saavuttavat. Syy on nykyisen arvojärjestyksen vinoutumassa: uskallan nimittäin väittää että ko. pariskunta ovat olleet yksiä ja ainoita toisillensa. Ehkä heillä on lapsia, moniakin, ja ne ovat lentäneet pesästä. Heitä on kasvatettu yhdessä, selviytyen. On opittu puhaltamaan yhteen hiilen.
Mm. irrallinen seksi pilaa mahdollisuudet kestävään, sitoutuvaan parisuhteeseen. Tämä lausuma saa monet takajaloilleen, mikä taas osaltaan kuvaa arvojärjestyksen vinoumaa. Hyvässä parisuhteessa osataan riidellä, mutta riidat osataan sopia eikä niitä kaivella esiin seuraavassa riidassa.
Kun löytää hyvän aviopuolison, se on elämän suurimpia lahjoja. Jotkut vaihtavat sen jopa yhden illan suhteisiin. Hyväkään parisuhde ei kukoista ellei sitä hoida. Hoitaminen ei tarkoita laatuaikaa (hömpötystä) vaan esim. pullantuoksuisia keskusteluja työn lomassa.
Totta..Irtosuhteet ovat pahasta, valitettavasti maailma missä elämme ajaa nuoret melkeinpä jokaisen "pahoille teille"..en itse ole irtosuhteita harrastanut ..voin kuvitella että, jos niitä on monia, jokin "siveellinen puoli" ihmisestä sammuu ja tamä on sammuneena myös myöhemmin avioliitossa, joka aiheuttaa "ylipääsemättömiä" ongelmia!
mutta vain harvat sen saavuttavat. Syy on nykyisen arvojärjestyksen vinoutumassa: uskallan nimittäin väittää että ko. pariskunta ovat olleet yksiä ja ainoita toisillensa. Ehkä heillä on lapsia, moniakin, ja ne ovat lentäneet pesästä. Heitä on kasvatettu yhdessä, selviytyen. On opittu puhaltamaan yhteen hiilen.
Mm. irrallinen seksi pilaa mahdollisuudet kestävään, sitoutuvaan parisuhteeseen. Tämä lausuma saa monet takajaloilleen, mikä taas osaltaan kuvaa arvojärjestyksen vinoumaa. Hyvässä parisuhteessa osataan riidellä, mutta riidat osataan sopia eikä niitä kaivella esiin seuraavassa riidassa.
Kun löytää hyvän aviopuolison, se on elämän suurimpia lahjoja. Jotkut vaihtavat sen jopa yhden illan suhteisiin. Hyväkään parisuhde ei kukoista ellei sitä hoida. Hoitaminen ei tarkoita laatuaikaa (hömpötystä) vaan esim. pullantuoksuisia keskusteluja työn lomassa.
..on, että keskustelu on taito jolla ylläpidetään suhdetta (avioliittoa), ja ne lupaukset pidetään mitä siinä liitossa annetaan.
juttuja, joihin ei kaikki millään pysty...vaatii paljon itseltä ja kumppanilta. Eikä hyvää elinikäistä suhdetta saada nopeasti. Siihen kasvetaan.
Kyl siinä on varmaan kärsivällisyyttä tarvittu. Perusta on kuitenkin keskinäinen yhteensopivuus ja vetovoima. Ei kärsivällisyydelle muuten mitään syytä olisi.