Taitaa rakkaus ja rakastuminen olla aika pitkälti kateissa nykyisessä ihmissuhdekaupassa. Kaikilla
-niin miehillä kuin naisillakin- ensimmäinen ajatus tuntuu kumppania valittaessa olevan, että pystyykö tuo täyttämään MINUN tarpeeni ja vaatimukseni. Ja niitä vaatimuksiahan molemmilla
sukupuolilla riittää vaikka kirjaksi asti.
Toisaalta, mikä ihme se on. Kun joka asiassa vaaditaan kilpailua, tehokkuutta, onnistumista ja virheetöntä suoritusta, niin tulisivatko nämä vaatimukset nykyisin myös parisuhteeseen. Jos ei kumppani ole täydellinen, niin onko ihminen silloin epäonnistuja ainakin omissa silmissään ?
-niin miehillä kuin naisillakin- ensimmäinen ajatus tuntuu kumppania valittaessa olevan, että pystyykö tuo täyttämään MINUN tarpeeni ja vaatimukseni. Ja niitä vaatimuksiahan molemmilla
sukupuolilla riittää vaikka kirjaksi asti.
Toisaalta, mikä ihme se on. Kun joka asiassa vaaditaan kilpailua, tehokkuutta, onnistumista ja virheetöntä suoritusta, niin tulisivatko nämä vaatimukset nykyisin myös parisuhteeseen. Jos ei kumppani ole täydellinen, niin onko ihminen silloin epäonnistuja ainakin omissa silmissään ?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Oletan sinun tarkoittavan sitä, että nykyisin katsotaan vastapuolen ulkonäkö, luonne, harrastukset, koulutus, työpaikka, tilit, auto, asunto, potentiaali ja pöksyjen sisältö, ja sitten vasta harkitaan rakastumista.
Millä perusteella mielestäsi pitäisi rakastua? Jollei asiaan saa vaikuttaa ulkonäkö, luonne, harrastukset, koulutus, työpaikka, tilit, auto, asunto, potentiaali ja pöksyjen sisältö, ei jää paljon jäljelle rakastettavaksi.
Vai oletko liikkeellä Harlekiinien hengessä ja uskot siihen, että rakastua voi näkemättä, kuulematta ja haistamatta, jo tallin nurkan takaa vaistoamalla? ;)
Tarkoitin lähinnä sanoa, että tottahan toki sitä voi olla toiveita, odotuksia ja myöskin vaatimuksia tulevan kumppanin suhteen. Se mitä ihmettelen, on se, että miksi monilla nämä odotukset toiselle ihmiselle ovat niin ehdottomia.
Ja mitä tuohon rakkauteen tulee, niin minusta vaikuttaa siltä, että enää ei ehditä rakastua,koska aina vain täytyy etsiä parempaa ja parempaa. Eihän elämässään tietenkään saa olla tyytyväinen; ainahan sitä pitää mennä kohti uusia tavoitteita. Vai miten se taas menikään...
haet omaa hyvääsi.
Ikävä kyllä kyseiseen henkilöön ei voi kukaan rakastua, se on mahdottomuus.
Itse todistit.
Ehkä se rakastuminen ja rakastaminen oli vain edellisten sukupolvien asia, mullenytkaikkiheti-mentaliteetilla ei pitkälle pääse.
Et todellakaan tiedä rakkaudesta mitään, no yritähän jotenkin kuitenkin pärjäillä.
Rakastaminen on elämänpituinen onnellinen asia, joka senkuin vain kypsyy ja paranee.
Yhtä ihmistä ei voi jakaa, koska rakkaudessa on vain yksi ja ainoa rakkauden kohde naisen ja miehen välillä.
eteenpäin.......... tarkoittanet sitä, että yksi kun ei riittävästi miellytä, ihan joka kantilta, niin siirrytään toiseen eli harrastetaan kertakäyttösuhteita. MOT
ei tiedä kilpailusta yhtään mitään. Palatkaa ajassa taaksepäin vaikka vuoteen 1940 karjalan kannakselle ja tulkaa sen jälkeen itkemään kilpailun kovuudesta.
että sota on hyväksi yhteiskunnan yhteisöllisyydelle,rintamalla unohtuu minä minä ajattelu.
herää kysymys,olikohan sotien jälkeen sinkku miehiä?
Ainoa mikä vaikuttaa on miehen ASEMA sekä LOMPAKKO! Työtön ei ole niille ihminen olleskaan!
Juu, kyllä minä saatan rakastuakin, mutta se on pitkällinen juttu. Kenellekään en ole sanonut, että mä rakastan sua. Voin tykästyä johonkin, mikä tarkoitaa sitä, että pidän jonkun seurasta ja hänellä on upea huumori. Ihminen voi olla varattukin, sillä tykästyminen on niin viatontonta, ettei siitä mitään seuraa. Sitten tulee tämä ihastuminen, mikä on tykästymistä vakavempi juttu. Ihan niin kuin teini-iässä, saatan ihastua johonkin, yleensä se sitten siihen jääkin. Seuraava porras on rakastuminen ja se on jo todella iso juttu. Eli rakastuminen on useamman hetken seurustelun johdannainen. Viimeinen porras on sitten rakastaminen, mitä en ole koskaan kokenut.