Mitä mieltä olette seuraavasta.
Minulla on eräs ns.ystävä joka koko ajan valittaa sairauksiaan,milloin kolottaa mistäkin ja aina puhuu sairauksistaan,hän ei näe mitään positiivista elämässään.
Hän puhuu minulle ongelmistaan ja valittaa koko ajan.
Minä haluan nauttia elämästä ja muutenkin olen luonteeltani positiivisesti suhtautuva ja en masennu pienistä ja mielestäni elämästä löytyy ne pienet asiat joista saa iloita.
Ymmärrän toki että jokaisella on välillä vaikeaa ja silloin pitää olla ystävä jolle voi puhua
asioistaan,mutta kun koko ajan valittaa ja pyörii sairauden ympärillä,eikä näe mitään positiivista elämässään.
Mielestäni elämässä on muutakin kuin sairautta ja ne ilonaiheet pitää etsiä ja iloita niistä.
Onko tämä oikeaa ystävyyttä vai onko tämä vain auttamissuhde että kelpaan vain ystäväksi silloin kun hänellä on vaikeaa?
Minulla on eräs ns.ystävä joka koko ajan valittaa sairauksiaan,milloin kolottaa mistäkin ja aina puhuu sairauksistaan,hän ei näe mitään positiivista elämässään.
Hän puhuu minulle ongelmistaan ja valittaa koko ajan.
Minä haluan nauttia elämästä ja muutenkin olen luonteeltani positiivisesti suhtautuva ja en masennu pienistä ja mielestäni elämästä löytyy ne pienet asiat joista saa iloita.
Ymmärrän toki että jokaisella on välillä vaikeaa ja silloin pitää olla ystävä jolle voi puhua
asioistaan,mutta kun koko ajan valittaa ja pyörii sairauden ympärillä,eikä näe mitään positiivista elämässään.
Mielestäni elämässä on muutakin kuin sairautta ja ne ilonaiheet pitää etsiä ja iloita niistä.
Onko tämä oikeaa ystävyyttä vai onko tämä vain auttamissuhde että kelpaan vain ystäväksi silloin kun hänellä on vaikeaa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hänelle itselleen, yrittäisit piristää hänen elämäänsä, saada hänet huomaamaan ne elämän iloiset asiat...niin ystävä toimii.
Itselläni välillä todella vaikeaa, mieleen ei silloin mahdu ilon aiheita, koska murheet/sairaus vie elämän ilon, silloin kaipaisi ystävää joka kuuntelisi, mutta myös muistuttaisi elämän iloisista asioista.
Mutta raskaaksi kävisi kuunnella samaa levyä koko ikäänsäkin? Siinä olisi kysymys myös omasta tulevasta kestokyvystäsikin?Ellet yrityksistäsi huolimatta ole saanut,ruikutuksia käännetyksi iloisempaan suuntaan,tuntuu jotain mätää koko touhussa?Tiedät ehkä mikä häntä vaivaa? Jos hänet on leimattu kroonikoksi haitoistaan? Vai pyrkiikö hän vain tulemaan esille taikka ymmärretyksi valituksillaan?Voit yrittää selvittää hänelle,että pian alat itsekkin pelkästään valittaa,ellemme keksi yhdessä jotain hauskempaa?