mistä saisi

Minulla itselläni melko sama tilanne.. Ei ole tarpeeksi uskallusta aloittaa uutta elämää.. Sen verran on vain eri homma että itse lähi aikoina ihastunut toiseen mieheen jolla on myös tunteita minua kohtaan.. olen myös pettänyt miestäni kyseisen henkilön kanssa(mistä en todellakaan ole ylpeä) tiedän kuitenkin ettei minun ja kyseisen miehen jutusta voisi tulla mitään joten se ei ole lainkaan syynä ero ajatuksiin.. olen kyllä saanut juteltua tämän miehen kanssa suhteestani ja hän on ollut todella ymmärtäväinen minua kohtaan eikä ole painostanut eroamaan. päin vastoin on kehottanut yrittämään vielä jos yhtään siltä tuntuu että haluan jatkaa mieheni kanssa.. itse vain en tiedä haluanko tai pystynkö.. mutta tuntuu kuitenkin etten eroamaankaan pysty.. melkoisen hankala tilanne..

Itsellä oli pari vuotta tilanne jossa olin ahdistavassa suhteessa. Kuitenkin tunteita oli ja vaikka kuinka oli paha olla niin tuntu kuitenkin vaan helpommalta jäädä vielä yheks päiväks kuin ruveta hommaamaan asuntoa ja muuta tosi raskaalta tuntuvaa. Mutta kun viimein tein päätöksen lähteä ja ilmoitin siitä miehelle, sain siitä niin paljon uutta voimaa että kämppä löytyi kuin itestään ja alun hankaluudet ei olleetkaan ollenkaa nii mahottomia ku miltä oli näyttäny.

Voimia siis ja jos on aivan mahdotanta niin ei kannata tuhlata elämäänsä helvetissä.

Tiedätkö, kun ihmisen on pakko selvitä jostakin, hän, ihme ja kumma, löytää voimat selvitä. Niin selviät sinäkin. Sinun täytyy vain riuhtaista itsesi irti tuosta ahdistavasta tilanteesta. Raha-asiatkin järjestyvät aina jotenkin. Joten älä anna periksi, äläkä tuhlaa elämääsi enempää tällaisessa ahdingossa!!

Niin on sanasta sanaan sama tilanne. Eroa olen jo yrittänyt mutta mies on kun ei kuulisikaan. Itsekin puhuu erosta riitatilanteessa, mutta kaikki jatkuu vaan ennallaan. Kumpikaan ei jotenkin jaksa tehdä lopullista päätöstä. Viikkoja saattaa mennä ettei olla missään yhteyksissä (ei asuta yhdessä), mutta kuitenkin muka ollaan "yhdessä". Viis vuotta ollaan seurusteltu.

kun otat sellaisen asenteen. Itsesääliin ja masennukseen ei kannata jäädä kylpemään, elämä voi valua täysin hukkaan. Niin tutulta kuulosti, kun luin tilanteestasi. Minulla alle viikon vanha ero ja siitä aion selvitä päättäväisyydellä. Aina kun kurkkua alkaa kuristaa ja tippa tulee silmään, niin käyn mielessäni läpi ne syyt, miksi eron halusin. Jos miehesi tunteet ovat todella noin passiiviset, niin ei ne muuksi muutu. Miksi tuhlata aikaasi/elämääsi moiseen, kun voisit olla onnellinenkin!!! Mottoni on ollut jo monta vuotta, että asioilla on tapana järjestyä! Ja niin on järjestynytkin. Uskalla pyytää apua läheisiltäsi. En tiedä miten vaikeita rahahuolesi on, mutta esim. vanhaa tavaraa voi myydä kirppareilla tms.
Tsemppiä!

Ehkä sä tarvitset vielä jonkun viimeisen pisaran, että olet varma halustasi lähteä ja toimia.
Mua vain ahdisti enää suhteessa, oli erityisen ilkeä riita, ja tajusin, että olisin onnellisempi ilman tuota miestä. Jos tuntuu pysyvästi pahalta hänen luonaan eikä ole läheisyyttä, niin miksi sitten olen vielä tässä.

Kuukausi sitten päätin jo lähteä omaan asuntoon asumuseroon, mutta asuntoa ei löytynyt nopeasti. Aloitin mietintäajan, vielä yhdessä asuen. Olisin halunnut keskustella. Kerroin miehelle rauhallisesti ja rehellisesti tilanteesta. Hän ei kyennyt keskustelemaan vähääkään asioista vaan oli kylmäkiskoinen ja välinpitämätön. Nyt kun olen näitä reaktiota katsellut, on selvä, että en lähde vain asumuseroon tauolle, vaan laitan eropaperit sisään. Ei tästä mitään tule.

Pähkäilyaika on raskasta. Taistelin omia tuntemuksiani vastaan ja lähtöhalujani vastaan. Ällötti ajatella rasittavia konkreettisia askelia, tavaroiden jakoa, kaikea järjestelyä. Ja pelkäsin ja pelkään edelleen, mieten mies reagoi tähän viimeiseen niittiin. Mutta kun päätös lähteä on tehty, iloitsen vapaudesta, joka minua odottaa ja olen varma, että olen oikealla tiellä.