argh, masentaa...taas sitä istutaan täällä konttorissa sihteerin pallilla, työtehtävät sitä luokkaa, että aivoja ei paljoo tarvita. Olen nuori maisteri..olin aiemmin vaativammassa duunissa, mutta sitten jouduin olosuhteiden pakosta vaihtamaan paikkakuntaa ja kas vain, päädyin sihteeriksi/assistentiksi.
Pelkään, ettei täältä ole nousua..oon valmistunut kaksi vuotta sitten kauppakorkeakoulusta. Aikaisempi duuni ei sekään vastannut täysin koulutusta, mutta oli kuitenkin tasoltaan ja palkkaukseltaan ok. Voi itku. Kuvittelin lähinnä eteneväni uralla seuraavaan työpaikkaan siirtyessäni, mutta olenkin mennyt takapakkia niin työtehtävien tason, kuin palkkauksenkin suhteen.
Muita samassa tilanteessa?? Noh, ainakin helpotti vähän kuin sai avautua täällä...
Pelkään, ettei täältä ole nousua..oon valmistunut kaksi vuotta sitten kauppakorkeakoulusta. Aikaisempi duuni ei sekään vastannut täysin koulutusta, mutta oli kuitenkin tasoltaan ja palkkaukseltaan ok. Voi itku. Kuvittelin lähinnä eteneväni uralla seuraavaan työpaikkaan siirtyessäni, mutta olenkin mennyt takapakkia niin työtehtävien tason, kuin palkkauksenkin suhteen.
Muita samassa tilanteessa?? Noh, ainakin helpotti vähän kuin sai avautua täällä...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jeps, sama täällä. Erehdyin aikoinaan ottamaan assarin paikan saadakseni vakituisen työn ikuisten (koulutusta vastaavien) pätkätöiden tilalle.
Nyt on ikää ja oloa assarin hommissa kertynyt sen verran, etten pääse edes "parempien töiden" haastatteluihin.
Pomo pitää täytenä idioottina (Se, että on ottanut aikoinaan assarin paikan vastaan osoittaa, ettei ole kykyä/ominaisuuksia vaativimpiin töihin). Asiaa ei tietysti yhtään auta se, että koska olen niin turhautunut helppoihin hommiin, muistutan lähinnä zombieta kuin mitään tehopakkausta.
Lääkäri totesi keskivaikean masennuksen, töissä olo menee nykyisin nappien voimalla, tabletin päässä hulluudesta. Jossakin on kuitenkin töissä oltava, sen verran asunto- ja opintolainaa.
Jos haluat vaikeita hommia tule meille sihteeriksi.
Saat tehdä töitä edelläkävijöiden yksikössä, maistereitten ja tuplamaistereitten seurassa. Saat puurtaa niin paljon kuin jaksat kunhat et tee ylitöitä. Saat ratkoa asiantuntijoiden ongelmia ja tehdä heille esitykset valmiiksi, jotta he nappia painamalla selviytyisivät niistä helpolla. Saat kuunneella kokouksissa kuinka hyviä me olemme ja miten ihania elämyksiä meillä on taas ollut kun olemme osallistuneet ja kehittäneet itseämme ja yhteisöämme. Istut iltapäivisin yksin toimistossa ja vastailet hätääntyneiden asiakkaiden puheluihin ja mietit missä menee raja huonon ja todella huonon palvelun välillä. Pidät huolta siitä että mikään töppäys ei mene median korviin.
Otat vastaan esimiehen solvauksia ja uhkauksia tyyliin: "muista noudattaa määräyksiä, määräyksien ja ohjeiden noudattamatta jättäminen on irtisanomisen peruste".
Jos haluat haastetta, tule meille.
Ainakin meillä kaupungin virastossa. Meidän viisikymppinen tantta on kypsynyt meihin lähes kuusikymppisiin toimistorottiin ja tahtoo assarin. Täytyy olla nuori ja itsevarma, jotta kehtaa viedä näytille kun tantat kokoontuvat seminaariin ja läähättävät sosiaalihuollon erinomaisuuksista toisilleen. Täytyy olla kanttia kehua itseään ja ruskea kieli jotta meillä pärjää. Napapaita päälle ja s-tyyli roskikseen, kyllä uraputki urkenee.
Ymmärrän kyllä tunteesi saman kokeneena.
Vaihdoin myös olosuhteiden pakosta paikkakuntaa ja siinä samalla työpaikkaa. Työpaikan suhteen odotukset oli sentään korkeammalla ja pettymys oli suuri kun sain huomata että mua pidetään pelkkänä postityttönä kuukausikaupalla. Vähitellen sentään työtehtävät hieman parantui, mutta turhauduin tuosta alun postityttönä olosta niin paljon että en kauaa siinä työpaikassa viihtynyt. Onneksi parempaakin on tarjolla.
Mitkä mahdollisuudet sulla on vaihtaa työpaikkaa?? Jos ei ihan pakko ole, ei kannata jäädä työpaikkaan jossa oleminen tuntuu noin kurjalta!