Paljon kun on ollut nyt puhetta,että miehet on renttuja,eikä sit pysyvää onnea löydetä,ni pitäs pysytellä niissä kilteissä,kunnollisissa miehissä.Siis kiltit miehetkö ei käy baareissa ollenkaan,olen täysin eri mieltä.Kyllä ne kiltitki miehet joskus käy.Vai luokitteletteko kiltin ihmisen sellaseks,joka ei käytä ollenkaan alkoholia,ei tupakoi,pitäskö sit joku uskovainen olla.Sekö tekee ihmisestä kiltin.Kilteillä ja mukavilla kunnon miehillä taas ei ole yhtään ulkonäköä.Loistava luonne kylläkin,osaavat ottaa toisen huomioon ja oikeasti rakastaa,eivätkä leiki toisen tunteilla.Mutta missä se ulkonäkö sellasil on.En nimittäin ikinä ole tavannut ihmistä jolla olis hyvä ulkonäkö sekä luonne kohdillaan.Mahdotonko yhtälö siis?Jos mies on hyvän-näkönen ni täys renttu useimmiten,jos taas ruma,tai ihan ok näkönen ni heti kuvitellaan,että se ois jotenki kunnollinen.Ei aina.Varmaan kuitenki useimmiten.
Älkääkä katsoko siihen ulkonäköön,sisäinen kauneus pitäs riittää,just joo,mitähän vielä.Kyllähän se nyt ihmisen pitäs ulkonäöllisestikkin miellyttää,vai eikö?Onhan se nyt kiva sellasen kanssa olla,jota kiva katsellakkin.On se vaa nin vaikea kuvitella,että seurustelis vaikka maailman ihanimman ihmisen kans,jolla on luonne kohillaan.Entäs sit ne intiimimmät asiat?Mitä siit tulee jos ulkonäkö on sellanen,että ei halua toisen edes koskevan itseensä.Ällöttää oikein ajatella sellast.En itse ainaka pysty seksiä harrastaa tai muitaka hellyydenosotuksia antamaan,jos ei tunteita ole.Inhon tunteita vaan jos joku rumilus yrittääkin koskea.Ehkä teil ei ole mitää ongelmaa sen asian suhtee,jotka vaa tuijotatte sisäiseen kauneeteen.Tuskin niitä tunteita myöhemminkä tulee,jos ensivaikutelma ulkonäöstä on jotai noin hirveetä.Ainahan sitä tietenkin voi kylmässä suhteessa elää ja tehä sen kumppanin kans kaikkee muuta,mut ei mitää lääppimisiä.Joo ja sellain vielä,että nää ok-näköset on kaikkein pahimpia renttuja,hyvän-näköset jää kyl kakkoseks.Niil riittää vientiä ja pettävät kumppaneitaan.
Älkääkä katsoko siihen ulkonäköön,sisäinen kauneus pitäs riittää,just joo,mitähän vielä.Kyllähän se nyt ihmisen pitäs ulkonäöllisestikkin miellyttää,vai eikö?Onhan se nyt kiva sellasen kanssa olla,jota kiva katsellakkin.On se vaa nin vaikea kuvitella,että seurustelis vaikka maailman ihanimman ihmisen kans,jolla on luonne kohillaan.Entäs sit ne intiimimmät asiat?Mitä siit tulee jos ulkonäkö on sellanen,että ei halua toisen edes koskevan itseensä.Ällöttää oikein ajatella sellast.En itse ainaka pysty seksiä harrastaa tai muitaka hellyydenosotuksia antamaan,jos ei tunteita ole.Inhon tunteita vaan jos joku rumilus yrittääkin koskea.Ehkä teil ei ole mitää ongelmaa sen asian suhtee,jotka vaa tuijotatte sisäiseen kauneeteen.Tuskin niitä tunteita myöhemminkä tulee,jos ensivaikutelma ulkonäöstä on jotai noin hirveetä.Ainahan sitä tietenkin voi kylmässä suhteessa elää ja tehä sen kumppanin kans kaikkee muuta,mut ei mitää lääppimisiä.Joo ja sellain vielä,että nää ok-näköset on kaikkein pahimpia renttuja,hyvän-näköset jää kyl kakkoseks.Niil riittää vientiä ja pettävät kumppaneitaan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
filmitähti ja erittäin kunnollinen gentlemanni.
Sinä et tiedä mistään mitään.
Nämä kaksi asiaa ei mitenkään korreloi keskenään.
Ai vähän niin kuin Esa Pakarinen?
kymmenet ihmiset ovat sanoneet niin, että on kaunis kuin filmitähti ja onhan ne silmät minullakin, älä turhaan kadehdi, et voita sillä mitään.
ON IDIOOTTEJA AINAKIN AP.
No olen kyllä itsekin sitä mieltä, että kyllä kumppanin
ulkonäönkin pitää jossain määrin mielyttää silmää. En minä
ainakaan alkaisi intiimiin kanssakäymiseen ihmisen kanssa,
johon en tunne mitään vetoa. Kämppikset ja kaverit ovat eri juttu
kuin elämänkumppani.
Kyllä minä haluan suhteessani myös sitä seksiä, ihmiseltä
jota itsekin haluan.
Olin jo tuossa pitkän sinkkuilukauden turruttamana ryhtymässä
suhteeseen naisen kanssa, jota en pitänyt kovinkaan viehättävänä.
Nainen pitää minusta, tulemme mainiosti toimeen ja meillä on
hauskaa yhdessä, mutta minun osaltani jotain jää puuttumaan.
En tuntenut häntä kohtaan sellaista vetovoimaa, jota olen
joitakin naisia kohtaan kokenut. Kaverina hän on aivan mahtava
ja aloinkin ajattelemaan että ehkä se riittää. Harkitsin että
hänen kanssaan voisi kuitenkin olla ihan ok suhde, vaikka
jotain puuttuukin.
Onneksi en ryhtynyt vielä mihinkään suhteen rakentamiseen,
koska vähän yli viikko sitten tapasin naisen, jonka kanssa se
vetovoima on käsin kosketeltavissa. Eikä jää vain siihen,
vaan myös tämä nainen on hauska, fiksu ja mukava ja olemme
selvästi samalla aaltopituudella.
Tämän naisen minä haluan, enkä mitään "ihan mukavaa". Tämän
naisen kanssa minä unelmoin viettäväni sen yhteisen yön ja
jakavani elämäni.
Kiltti käy baarissa ja polttaa tupakkaa siinä missä muutkin ihmiset. Pelkästään renttuihin törmääminen taitaa johtua siitä, ettei kiinnitä huomiota luonteeseen vaan pääasiassa ulkonäköön. Ulkonäön jälkeen luonteen edelle laitetaan usein vielä asuinpaikka, harrastukset, koulutus ja kaikkea muuta joilla on luonnetta vähemmän tekemistä parisuhteen toimivuuden kanssa. Toisessa pitää miellyttää sekä ulkonäkö että luonne jotta jotain kannattaa yrittää. Olen tavannut monta hyvän näköistä ja mukavan luonteista naista ja miestä, joten termit taitavat olla vain tulkinta kysymyksiä. Kun koet, että ulkonäkö ja hyvä luonne on pois sulkevia, niin kumpi sinussa on kohdallaan?
Jos ei ois kumpika kohallaa ni en sitä voi toiseltakaan vaatia.Onneks olkoon vaa,jos olet tuollaisia tavannut,harvinaista sanoisinko.Itse en ole koskaan.Ulkonäköä löytyy ja pettäviä luonteita.Luonnetta löytyy,mut ei ulkonäköä,että silmää miellyttäs.
Sen takia vain kysyin kun sanoit, ettet ole tavannut ihmistä jolla kumpikin on kohdallaan (niin jäin miettimään mitä ajattelet itsestä). Ajatteletkos että on liian hyvä ihmisiä ja joku voi olla liian hyvä, vai mikä estää vaatimasta toiselta enemmän? Harvemmin kukaan kuitenkaan itseään täydellisenä pitää tai vaatii toiselta samoja vikoja mitä kokee itsessä olevan(?).
iteltäni lyötyy nämä asiat mitä tässä mainitaan,
ulkonäköä löytyy ja luonne on kohillaa enkä oo mikää pelimies!
oisin täydellinen kumppani mitä moni tääl hakee.
mut oon vaa niin pirun ujo naisten suhteen!
sit mul on semmonen ajattelu tyyyli
et naisten ehoilla mennää ja ketää ei voi pakottaa mihinkää!
ni täs sit tulee mul semmonen juttu ku ketää ei voi pakottaa.
et aina pitää joka juttuu kysyy toiselta lupa! vaikka esim.saanko suudella sinua?
en voi ymmärtää miten se voi tapahtua luonnostaa?
sama juttu pätee seksii, mulla et miten toista voi ruveta hiplaa sun muuta jos ei kysy lupaa?
mut eiks tommonen sit pilaa sen tunnelman?