itselläni on, sitä voisi jo kai sanoa
fobiaksi, koska se haittaa elämääni
suuresti, enkä sitä itse pysty hallitsemaan.
pelkään eniten PIIKKEJÄ(rokotukset yms)sekä
erästä ötökkää jolla on PIIKKI, siis AMPIAISTA.
en vihaa
mitään niin paljon kun ampiaisia. kesä on osittain tuskaa,
koska korvissani "surisee" koko ajan, koska pelkään
että ampiainen pörrää lähellä. aina kun näen sellaisen, rupean
(en muista sen kohtauksen nimeä,
mutta siinä hapen ja hiilidioksiidin tasapaino järkkyy
ja joutuu pussiin hengittää..joku hyperventilointi? (ei mitään hajua :D)
..no,kuitenkin)
ja itkemään. en pysty koskemaan edes kuolleeseen
ampiaiseen. kädet hikoilee ja rintaan oikein
koskee kun sydän jyskyttää niin kauheasti.
rupean aina vapisemaan. se on aivan hirveää.
kerrankin kun olin yksin kotona,
ja istuin vessassa 5h koska en uskaltanut poistua sieltä
koska kotona oli ampiainen.
rokotustenkin otto on
yhtä tuskaa. ilman puudutusta? no ei ikinä!
ajatuskin nostaa karvat pystyyn. itkulta ei pysty
välttymään ja sydän jyskyttää niin että tuntuu kuin
se hajoaisi.
eniten kyllä inhoittaa se, että
fobioita ei oteta todesta! sanotaan vaan;
"tuo alkaa olla jo lapsellista, herran isä!"
"menet vaan ja tapat sen ampiaisen, ei se ny niin hirveetä oo?"
"se piikki on niin pieni, ei se rokotus satu"
mutta kukaan ei tajua miten pahalle se tuntuu,
sielussa. miksi kaikki vähättelee asiaa?!
no, psykiatrille mun pitäisi varmaan mennä,
mutta olen miettinyt että en varmaan halua. koska
jos haluaisin eroon ampiais pelosta, minun pitäisi
kohdata ampiaisia! no ei ikinä! en halua
vapaehtoisesti mennä lähellekkään niitä. ajattelen
että ei niitä ole olemassa. niin on paras.
onko kenelläkään muilla saman tyylisiä fobioita? tai
vähän erilaisiakin?
-miten pärjäätte niiden kanssa?
olisi kiva tietää onko täällä muitakin "hulluja" kuten minua kutsutaan.
fobia haittaa
74
17106
Vastaukset
- samavika!
Mulla on samanlainen ampiaiskammo kuin sulla.
Syy on ehkä siinä, että olen hyvin allerginen ja pelkään kuolevani ampiaisenpistoon, vaikka se on hyvin epätodennäköistä.
Lähipiiri pitää mua ihan sekona kun panikoin suuresti jos näen ampiaisen.
Kuollut ampiainen on mulle lähes yhtä kamala kuin eläväkin,sillä luulen niiden näyttelevän kuollutta ja hyökkäävän kimppuuni jos menen lähellekkin..
Rokotusta siirsin ja siirsin, kunnes oli pakko mennä hakemaan jäykkäkouristuspiikki kesälomareissua varten. En nukkunut viikkoon kunnolla kun jännitin niin paljon.Kerroin rokotustädille peloistani ja hän lupasi, että en edes tunne sitä ja sitten vaan housut kinttuihin ja piikki oli pistetty, rehellisesti sanottuna, en ehtinyt edes sanoa "kissa" kun se oli jo ohi.
En osaa/voi auttaa sinua,mutta jotenkin luulen, että pelot vaan pitää kohdata niin niistä pääsee ehkä yli.
Toivotan sulle oikeen hyvää ja vähä ampiaismääräistä kesää!- kaverisi:D
hui! ihankuin olisin itse kirjoittanut tuon tekstisi!
unohdin itse myös sanoa että mistä luulen
pelkoni johtuneen, SAMASTA syystä kun sulla!
olen itsekkin todella allerginen ampiaiselle.
ampiainen on pistänyt minua 2 ja ekalla kerralla jouduin
sairaalaan, ja toisella piti syödä lääkkeitä kauheesti.
luulen että siitä tämä pikkikammonikin on tullut.
kuvailit hyvin;
"Kuollut ampiainen on mulle lähes yhtä kamala kuin
eläväkin,sillä luulen niiden näyttelevän kuollutta ja
hyökkäävän kimppuuni jos menen lähellekkin.."
sillä samaa ajattelen minä. olkoon vaikka kuinka
listitty ampiainen, niin siihen en koske!
mutta, luulen (tai TOIVON) että ajan myötä
pelkoni ei ole enään niin paha. mutta, eiköhän
me selvitä ;) hyvää kesää sinullekkin! ja ei anneta
kammomme estää meitä elämästä! :) - tgee
kaverisi:D kirjoitti:
hui! ihankuin olisin itse kirjoittanut tuon tekstisi!
unohdin itse myös sanoa että mistä luulen
pelkoni johtuneen, SAMASTA syystä kun sulla!
olen itsekkin todella allerginen ampiaiselle.
ampiainen on pistänyt minua 2 ja ekalla kerralla jouduin
sairaalaan, ja toisella piti syödä lääkkeitä kauheesti.
luulen että siitä tämä pikkikammonikin on tullut.
kuvailit hyvin;
"Kuollut ampiainen on mulle lähes yhtä kamala kuin
eläväkin,sillä luulen niiden näyttelevän kuollutta ja
hyökkäävän kimppuuni jos menen lähellekkin.."
sillä samaa ajattelen minä. olkoon vaikka kuinka
listitty ampiainen, niin siihen en koske!
mutta, luulen (tai TOIVON) että ajan myötä
pelkoni ei ole enään niin paha. mutta, eiköhän
me selvitä ;) hyvää kesää sinullekkin! ja ei anneta
kammomme estää meitä elämästä! :)Tottakai jos on allerginen, niin on syytä hieman pelätäkkin ampiaisia, mutta paniikki saa ihmiset tekemään huonoja ratkaisuja. Paniikinomaisesti kun huitaiset ampiaista, niin varmasti pistää, mutta jos vaan istut ja odotat, niin melko varmasti ampiainen poistuu taka vasempaan ilman suurempia pistohaluja. Muistakaa, että jos ampiainen pistää, niin se menettää piikkinsä ja samalla henkensä, ettei sekään huvikseen kiertele ihmisten seassa pistelemässä...
- Sensuroitu.
tgee kirjoitti:
Tottakai jos on allerginen, niin on syytä hieman pelätäkkin ampiaisia, mutta paniikki saa ihmiset tekemään huonoja ratkaisuja. Paniikinomaisesti kun huitaiset ampiaista, niin varmasti pistää, mutta jos vaan istut ja odotat, niin melko varmasti ampiainen poistuu taka vasempaan ilman suurempia pistohaluja. Muistakaa, että jos ampiainen pistää, niin se menettää piikkinsä ja samalla henkensä, ettei sekään huvikseen kiertele ihmisten seassa pistelemässä...
>>Muistakaa, että jos ampiainen pistää, niin se menettää piikkinsä ja samalla henkensä, ettei sekään huvikseen kiertele ihmisten seassa pistelemässä...>>
Mehiläiset menettävät pistäessään piikkinsä aina, jolloin ne myös kuolevat. Ampiaiset eivät välttämättä menetä piikkiään ja siten ne voivat jäädä eloon varsin usein. - ei kuole
tgee kirjoitti:
Tottakai jos on allerginen, niin on syytä hieman pelätäkkin ampiaisia, mutta paniikki saa ihmiset tekemään huonoja ratkaisuja. Paniikinomaisesti kun huitaiset ampiaista, niin varmasti pistää, mutta jos vaan istut ja odotat, niin melko varmasti ampiainen poistuu taka vasempaan ilman suurempia pistohaluja. Muistakaa, että jos ampiainen pistää, niin se menettää piikkinsä ja samalla henkensä, ettei sekään huvikseen kiertele ihmisten seassa pistelemässä...
näin on mehiläinen kuolee kun pistää mutta ampiainen ei.
- pelkään
ymmärrän tuon, eikä se minunkaan mielestä ole lapsellista, jos on jonkinlainen fabia tai vastaava.. itseäni alkaa ahdistamaan, jos joudun olemaan 18.00 jälken yksin kotona. joudun pitämään valoja joka huoneessa, vaikka en kaikissa tekisikään mitään.. ja omasta huoneesta keittiöön käveleminen on tuskaa, kun tuntuu kokoajan että joku tuntematon henkilö olis mun takana..
- mä vaan
ja välillä tulee tunne että joku katsoo ikkunan takana, ja pelottaa laittaa verhot kiinni. Olen oppinut et verhot kiinni jo hyvissä ajoin, varsinkin hämärällä ilmalla.
Toinen pelko on nuo ampiaiset:( Ja kolmas on esim. huvipuiston laitteet. Niihin en mene koska pelkään, että se irtoaa tai menee jumiin:( Tänä kesänä just viimeks mulle naurettiin kun kerroin syyn miksi en osta ranneketta. Tuli hiukan vihainen olo koska en voi sille mitään, että pelkään mennä laitteeseen. Enkä edes kokeile, sillä jo pelkästä ajatuksesta että menisin laitteeseen alkaa pumppu hakata miljoona ja tunnen kuinka veri pakenee ja tulee huono olo!
En ymmärrä mistä nämä pelkotilat ovat yhtäkkiä tulleet:( Nuorena ei ollut mitään, mut nyt on jo ollut useampia vuosia.
- Jussi 52 v
Minä ajoin vuosia sitten pyörällä eräässä alamäessä, suuni oli auki ja ampiainen pisti kurkkuuni. Sain sylkäistyä ampiaisen suustani. Hetken päästä tuli kuristava olo kurkussa. Sairaalaan oli matkaa 10km:ä ja kotiin 15km:a. Olin töistä palaamassa. Minulla oli silloin hyvä kunto, kun urheilin paljon. Siinä pyöräilessä tein vain päätöksen että ajan kotiin. Lisäsin hullun lailla vauhtiani. Kuristava tunne jatkui noin 5km:a, mutta lopulta se alkoi hellittää. Kotiin tulessa ei ollut mitään vaivoja enää. Ehkä minut pelasti siinä tilanteessa vain kova rutistus, ja kova elimistön rasittaminen "huuhtoi" pistoksen myrkyt elimistöstäni pois.
Kerroin myöhemmin lankomiehelleni tapauksesta. Hän on myös kova pyöräilemään. Hänen lenkkikaverille kävi samoin kuin minulle. He olivat lenkillä Hämeenlinnassa. He ajoivat suoraan sairaalaan. Sairaalassa sanoivat että oli minuuteista kyse että kaveri pelastui. Hän sai jotain vastamyrkkyä sairaalassa.
Minulla ei ole mitään ampiaiskammoa, mutta kirjoitin tämän että tiedätte.- en...
...ainakaan pysty hallitsemaan pelkoani. saan välillä paniikki kohtauksia illalla. tuntuu että en saa happee, huimaa ja pelottaa kauheesti että kuolen, koko ajan on tunne että on syöpä itselläni. ihan kamalaa. lääkkeet onneks on.. mutta pelko on jotain niin kamalaa! myös pelkään olla illalla yksin, ja varsinkin yöt on ihan kamalia, jos yksin joutuu oleen. onneksi minulla on mies ja lapsi
- tunnistan
en... kirjoitti:
...ainakaan pysty hallitsemaan pelkoani. saan välillä paniikki kohtauksia illalla. tuntuu että en saa happee, huimaa ja pelottaa kauheesti että kuolen, koko ajan on tunne että on syöpä itselläni. ihan kamalaa. lääkkeet onneks on.. mutta pelko on jotain niin kamalaa! myös pelkään olla illalla yksin, ja varsinkin yöt on ihan kamalia, jos yksin joutuu oleen. onneksi minulla on mies ja lapsi
Sinulla on selvästi paniikkihäiriö, tunnistin oireet koska itsekin sairastan sitä.
Fobia (kammo) on eri asia kuin paniikkihäiriö. Itselläni on myös hämähäkkikammo sekä korkeanpaikankammo, niille kummallekaan en voi mitään, pelkään vaan aivan kamalasti. - pelkäävä
en... kirjoitti:
...ainakaan pysty hallitsemaan pelkoani. saan välillä paniikki kohtauksia illalla. tuntuu että en saa happee, huimaa ja pelottaa kauheesti että kuolen, koko ajan on tunne että on syöpä itselläni. ihan kamalaa. lääkkeet onneks on.. mutta pelko on jotain niin kamalaa! myös pelkään olla illalla yksin, ja varsinkin yöt on ihan kamalia, jos yksin joutuu oleen. onneksi minulla on mies ja lapsi
Mulla puhkesi paniikki häiriö, sairastuttuani astmaan. Ja lääkäri sanoi että on tyypillistä sairauden alussa että, ilmenee paniikkihäiriöitä esim sellaisissa paikoissa joissa paljon ihmisiä tai paikoissa jossa ahdasta. Minulle tämä paniikkihäiriö jäi päälle. Jäi niinkun kasetti päälle. Mutta olen pyrkinyt menemään vaan sellaisiin tilanteisiin, missä se ilmenee jos vaikka voittaisin ahdistukseni. Olen näitä juttuja ennen ollut tosi sosiaalinen, iloinen, mutta nyt hirvittää tulevaisuus että tätäkö tää elämä on lopun elämää.... Ja nyt vaiva on voimistunut kun 2 läheistä ihmistä on kuoleman sairaita. Toinen poistui hetki sitten täältä maan päältä. Ja kaiken kukkuraksi mieheni petti ja nyt on ero tulossa. Kuinkakohan tästä kaikesta selvii... On vaan pyrittävä ajattelemaan positiivisesti ja ystävät onneksi tukeneet paljon. Itseäni ainakin auttaa puhuminen läheisille.
- kari37v
pelkäävä kirjoitti:
Mulla puhkesi paniikki häiriö, sairastuttuani astmaan. Ja lääkäri sanoi että on tyypillistä sairauden alussa että, ilmenee paniikkihäiriöitä esim sellaisissa paikoissa joissa paljon ihmisiä tai paikoissa jossa ahdasta. Minulle tämä paniikkihäiriö jäi päälle. Jäi niinkun kasetti päälle. Mutta olen pyrkinyt menemään vaan sellaisiin tilanteisiin, missä se ilmenee jos vaikka voittaisin ahdistukseni. Olen näitä juttuja ennen ollut tosi sosiaalinen, iloinen, mutta nyt hirvittää tulevaisuus että tätäkö tää elämä on lopun elämää.... Ja nyt vaiva on voimistunut kun 2 läheistä ihmistä on kuoleman sairaita. Toinen poistui hetki sitten täältä maan päältä. Ja kaiken kukkuraksi mieheni petti ja nyt on ero tulossa. Kuinkakohan tästä kaikesta selvii... On vaan pyrittävä ajattelemaan positiivisesti ja ystävät onneksi tukeneet paljon. Itseäni ainakin auttaa puhuminen läheisille.
mie olen päässy paniikkioireista kokonaan eroon cipralex-lääkkeellä,sitä ennen söin eri lääkkeitä jotka ei tehonneet,nyt oireeton jo 2.v,kannattaa kokeilla sitä!
- monta syytä ja hoitoa
kari37v kirjoitti:
mie olen päässy paniikkioireista kokonaan eroon cipralex-lääkkeellä,sitä ennen söin eri lääkkeitä jotka ei tehonneet,nyt oireeton jo 2.v,kannattaa kokeilla sitä!
Samaa kokemusta täällä: cipralex ja/tai buspar ovat auttaneet huimasti paniikkeihin.
Paniikki- ja ahsistusoireet muuten alkavat/laukeavat helposti juuri jossain stressaavassa tai traumatisoivassa elämäntilanteessa.
Minulla alkoi dramaattisen avioeron yhteydessä vuosia sitten jatkuen eri asteisena. Sitten lääkityksellä ja elämäntilanteeni taas vakautuessa uudessa suhteessa oireet hävisiviät melkein kokonaan... Nykyään joskus jopa nautin sellaisista tilanteista, joissa aiemmin olin aivan ahdistunut ja paniikissa.
- tyttöparka
Minä pelkään kahvi ja ruokailutilanteita.
Eli jännitän niin etten pysty juomaan kahvia tai syömään. Kädet tärisevät hikoilen ja saan paniikkikohtauksen. Olen kohta 50 ja silti pelkään. Pelkoni on pahentunut vuosien myötä.
Vaikeaa kun jotkut eivät ymmärrä. Suku pitää hulluna. Kurjaa kun kaikki muut ovat niin "terveitä" etteivät uskalla kertoa peloistaan. Luulen että kaikki ihmiset pelkäävät jotain. Terveisin " minä myös pelkään"- Pelkääjä
Minulla se on vaikuttanut koko elämään.En ole vuosiin pystynyt olemaan enää asiakaspalvelutehtävissä koska saatan koska vain saada kohtauksen jossa kädet ja pää alkaa tärisemään ja tulee pakokauhu..että semmosta.Todellakin on vaikuttanut koko elämään.
Ammatin myötä vaikuttanut raha-asioista lähtien eli paremminkin voisi mennä.Olisin tyytyväinen jos olisin vain ampiais- tai piikkikammo(niitä vähättelemättä.) - auttaa
Kannattaa mennä lääkäriin.. Minulla oli myös pahoja jännitysoireita erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa, esim. kahvipöydässä ja palavereissa. Selitin oireet työpaikkalääkärille joka määräsi samantien beetasalpaajaa (mieto verenpainelääke joka laskee sykettä ja rentouttaa). Ottaa vaan pillerin ennen hankalaa tilannetta niin jännityksen oireet pysyvät kurissa, ja sitä kautta itse jännityskin katoaa. Eikä niillä ole edes mitään haittavaikutuksia. Nyt on elämänlaatu parantunut huomattavasti.
- ei apua
auttaa kirjoitti:
Kannattaa mennä lääkäriin.. Minulla oli myös pahoja jännitysoireita erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa, esim. kahvipöydässä ja palavereissa. Selitin oireet työpaikkalääkärille joka määräsi samantien beetasalpaajaa (mieto verenpainelääke joka laskee sykettä ja rentouttaa). Ottaa vaan pillerin ennen hankalaa tilannetta niin jännityksen oireet pysyvät kurissa, ja sitä kautta itse jännityskin katoaa. Eikä niillä ole edes mitään haittavaikutuksia. Nyt on elämänlaatu parantunut huomattavasti.
Mua ei beetasalpaaja aikoinaan auttanut jännitystilanteissa. Oli tuskaa istua paikassa jossa vielä piti puhua. Pää tärisi,kuuma ja kaikki mahdollinen. Nykyään toinen lääkitys. Voi se toisia auttaa kenellä ei niin pahoja jännitys ja paniikkioireita.
- *Erica
auttaa kirjoitti:
Kannattaa mennä lääkäriin.. Minulla oli myös pahoja jännitysoireita erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa, esim. kahvipöydässä ja palavereissa. Selitin oireet työpaikkalääkärille joka määräsi samantien beetasalpaajaa (mieto verenpainelääke joka laskee sykettä ja rentouttaa). Ottaa vaan pillerin ennen hankalaa tilannetta niin jännityksen oireet pysyvät kurissa, ja sitä kautta itse jännityskin katoaa. Eikä niillä ole edes mitään haittavaikutuksia. Nyt on elämänlaatu parantunut huomattavasti.
Tuo on täysin totta. Beetasalpaaja auttaa tilanteissa,joissa normaalisti saa paniikkikohtauksen. Sosiaalisten tilanteiden paniikkihäiriöt tasaantuvat tämän lääkkeen avulla.Monet käyttävät sitä ennen esiintymistä tai tilanteissa,joissa monesti ovat tottuneet saamaan paniikkikohtauksen. Se todella auttaa, eikä siitä koidu minkäänlaista harmia käyttäjälle. Lääkärin määräyksestä niitä on saatavilla. Kannattaa kokeilla, voi helpottaa oloa kummasti. Tätä lääkettä saa jokainen, jota jännittää ja joka menee lääkäriltä sitä kysymään.
- Pelkääjä
auttaa kirjoitti:
Kannattaa mennä lääkäriin.. Minulla oli myös pahoja jännitysoireita erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa, esim. kahvipöydässä ja palavereissa. Selitin oireet työpaikkalääkärille joka määräsi samantien beetasalpaajaa (mieto verenpainelääke joka laskee sykettä ja rentouttaa). Ottaa vaan pillerin ennen hankalaa tilannetta niin jännityksen oireet pysyvät kurissa, ja sitä kautta itse jännityskin katoaa. Eikä niillä ole edes mitään haittavaikutuksia. Nyt on elämänlaatu parantunut huomattavasti.
Ei se auta;olen kokeillut.Vähän kyllä norm. sosiaalisissa tilanteissa mutta esim.ei töissä(jotka olen joutunut jättämään)Jotain pameja vois syödä mutta kuka niitä jatkuvasti voi syödä,jännitys ei ole kokoaikaista kuitenkaan ja monet lääkkeet väsyttää.Noista seronileista yms.ei apua löydy mulle ainakaan.Auttaiskohan hypnoosi???
- jännittäjä
Pelkääjä kirjoitti:
Ei se auta;olen kokeillut.Vähän kyllä norm. sosiaalisissa tilanteissa mutta esim.ei töissä(jotka olen joutunut jättämään)Jotain pameja vois syödä mutta kuka niitä jatkuvasti voi syödä,jännitys ei ole kokoaikaista kuitenkaan ja monet lääkkeet väsyttää.Noista seronileista yms.ei apua löydy mulle ainakaan.Auttaiskohan hypnoosi???
Itselläni on myös tuo sosiaalisten tilanteiden pelko.
Beetasalpaajia aloin ensin käyttämään pieniniä määriä (10 mg).
Nyt joudun syömään jo 80 mg. Mutta auttaa ne kyllä.
Olen alkanut syömään yhden aamulla ennen töihin menoa niin ne toimivat kuin puskureina, etten edes ala jännittämään sitä tilannetta että alankohan jännittämään...
Psykiatri on mulle nyt määrännyt Cipralexia, jonka pitäisi auttaa myös ko. oireisiin.
Aloitan lääkityksen ens viikolla, katsotaan toimiiko. - käytin..
jännittäjä kirjoitti:
Itselläni on myös tuo sosiaalisten tilanteiden pelko.
Beetasalpaajia aloin ensin käyttämään pieniniä määriä (10 mg).
Nyt joudun syömään jo 80 mg. Mutta auttaa ne kyllä.
Olen alkanut syömään yhden aamulla ennen töihin menoa niin ne toimivat kuin puskureina, etten edes ala jännittämään sitä tilannetta että alankohan jännittämään...
Psykiatri on mulle nyt määrännyt Cipralexia, jonka pitäisi auttaa myös ko. oireisiin.
Aloitan lääkityksen ens viikolla, katsotaan toimiiko...cipralexia noin reilun vuoden. lääkkeen käytön ajan elämä oli ensimmäisten parin viikon jälkeen ihanaa, en jännittänyt yhtään mitään enkä ketään, saatoin olla normaalisti kaikissa tilanteissa. myöskin voimakas ahdistus katosi. oireet ovat jollain tavalla palanneet nyt puoli vuotta lopetuksesta. sosiaalinen pelko ei tule aina eikä ole yhtä voimakasta kuin ennen lääkitystä mutta hieman varuillaan saa olla. suunnitteln jo aloittavani lääkityksen uudelleen ainakin jonkin ajan kuluttua.
- Pelkääjä
jännittäjä kirjoitti:
Itselläni on myös tuo sosiaalisten tilanteiden pelko.
Beetasalpaajia aloin ensin käyttämään pieniniä määriä (10 mg).
Nyt joudun syömään jo 80 mg. Mutta auttaa ne kyllä.
Olen alkanut syömään yhden aamulla ennen töihin menoa niin ne toimivat kuin puskureina, etten edes ala jännittämään sitä tilannetta että alankohan jännittämään...
Psykiatri on mulle nyt määrännyt Cipralexia, jonka pitäisi auttaa myös ko. oireisiin.
Aloitan lääkityksen ens viikolla, katsotaan toimiiko.Täytyy kokeilla niitä vahvempia sitten,jos voisi vaikka tehdä vähän extraduunia tän konttorirotan elämän lisäksi.
Olen joskus kokeillut jotain sen tapaista mitä sulle nyt on määrätty mutta ei muula tepsinyt tarvittavalla tavalla:( - Nainen25
Joskus kun olin nuorempana kiinnostunut fobioista niin tämäkin oli jossain kirjaston kirjassa, se oli nimeltään "Kahvikuppineuroosi": kädet tärisee kun yrittää juoda kahvia ja syödä esim. kakkua.
- mies 42v
auttaa kirjoitti:
Kannattaa mennä lääkäriin.. Minulla oli myös pahoja jännitysoireita erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa, esim. kahvipöydässä ja palavereissa. Selitin oireet työpaikkalääkärille joka määräsi samantien beetasalpaajaa (mieto verenpainelääke joka laskee sykettä ja rentouttaa). Ottaa vaan pillerin ennen hankalaa tilannetta niin jännityksen oireet pysyvät kurissa, ja sitä kautta itse jännityskin katoaa. Eikä niillä ole edes mitään haittavaikutuksia. Nyt on elämänlaatu parantunut huomattavasti.
syön sitä muutenkin verenpaine lääkkeenä kai sitä on tullut sille jotenkin immuuniksi tms.Olen huomannut että kun on tullut juopoteltua niin seuraavana parina päivänä jännitys oireista tulee aivan sietämättömiä.Mutta ei voi mennä lääkäriin kun jännitän taas sitä lääkäriä,on tämä yhtä helvettiä.Joskus on ollut pakko napata imovaani(unilääke)kesken työpäivän se auttaa pahimman yli.Nyt nekin on loppu ja pitäis mennä taas lääkäriin jännittämään,viinan juonti pitäis lopettaa mutta aina retkahdan siihen pari kertaa viikossa kuitenkin.Miksiköhän tänne piti yleensä syntyä kun elämä on yhtä helvettiä?
- Pelkääjä
mies 42v kirjoitti:
syön sitä muutenkin verenpaine lääkkeenä kai sitä on tullut sille jotenkin immuuniksi tms.Olen huomannut että kun on tullut juopoteltua niin seuraavana parina päivänä jännitys oireista tulee aivan sietämättömiä.Mutta ei voi mennä lääkäriin kun jännitän taas sitä lääkäriä,on tämä yhtä helvettiä.Joskus on ollut pakko napata imovaani(unilääke)kesken työpäivän se auttaa pahimman yli.Nyt nekin on loppu ja pitäis mennä taas lääkäriin jännittämään,viinan juonti pitäis lopettaa mutta aina retkahdan siihen pari kertaa viikossa kuitenkin.Miksiköhän tänne piti yleensä syntyä kun elämä on yhtä helvettiä?
mulla krapulassa pahat jännitykset.En uskalla mennä edes kauppaan kun kassalla yl.iskee paniikki viimeistään.Mene vain lääkärille ja pyydä kokeeksi jotain mielialalääkettä,jookos?
Mä en ole mitään lääkkeitä syönyt muutamaan kuukauteen kun ovat loppu mutta nyt loman aikaan sitten jouduin käymään kaljalla ennen kauppaan menoa..ei hyvä! - vaihtoehto avuksi
Pelkääjä kirjoitti:
Ei se auta;olen kokeillut.Vähän kyllä norm. sosiaalisissa tilanteissa mutta esim.ei töissä(jotka olen joutunut jättämään)Jotain pameja vois syödä mutta kuka niitä jatkuvasti voi syödä,jännitys ei ole kokoaikaista kuitenkaan ja monet lääkkeet väsyttää.Noista seronileista yms.ei apua löydy mulle ainakaan.Auttaiskohan hypnoosi???
Erilaisiin pelkotiloihin eli fobioihin, samoin kuin pakkomielteisiin, jopa tupakointiin, voi hypnoosi olla hyvinkin tehokas apu ja hypnoosihoitojakson vaikutus säilyy toisin kuin lääkekuurin. Eri lääkkeissä on aina sivuvaikutuksia ja täytyy muistaa että pillereillä hoidetaan OIREITA eikä oireiden SYYTÄ/SYITÄ! Kun siis halutaan pysyviä tuloksia, on selvitettävä tekijät, jotka aiheuttavat ongelman, ja vaikutettava niihin! (Määrättyjä lääkekuureja ei tietenkään pidä nyt mennä lopettamaan ilman keskustelua lääkärin kanssa!!!)
Erityisesti fobioiden syntyyn vaikuttaa yksilön oma mieli, ennen kaikkea alitajunta. Laukaisevia tekijöitä voivat olla rajut muutokset/kokemukset elämässä läheisen kuolemasta ampiaisenpistoon (viittaan nyt ampiaiskammoon). Kun ihminen on hypnoosissa, hänen alitajuntaansa voidaan käsitellä, selvittää syitä ja hoitaa ongelmia suggestioilla. Kysymys ei ole mistään mystiikasta tai huuhaasta eikä hoidettava muutu missään vaiheessa tiedottomaksi tai tahdottomaksi eikä mitkään suggestiot voi mennä yksilön moraalitajun ohi (ketään ei voi muuttaa hypnoosissa vaikka varkaaksi). Monet terveydenhuollon ammattilaiset ovat käyneet suggestoterapeutin koulutuksen (="hypnoosihoitaja"), varsinkin täällä psykiatrisella puolella.
Pelkästään ammattilaisen tai luotettavan ystävän kanssa puhuminen ongelmasta ja siihen johtaneista syistä voi helpottaa, riippuen tietysti pelon laadusta. Puhuminen on ainakin hyvä ensiapu ja auttaa yleensä. Haluaisinkin kannustaa rohkeasti hakemaan apua, kunnes itse kokee voittaneensa pelkonsa. Muistakaa: Pelkojen aiheuttamien vaikeuksien kanssa ei tarvitse elää. Kun pelot hallitsevat sinua ja elämääsi, on viimeistään aika hakea apua. Terveellä tavalla pelkäävä ihminen hallitsee pelkonsa! Ja lohdutuksena: jokainenhan meistä jossain määrin pelkää jotakin, se kuuluu elämään! =) Aurinkoista kesää kaikille ja valoisaa tulevaisuutta! - Freyah
Itse aikoinaan myös kärsin tuosta samasta...Eli ruokailutilanteet olivat tuskaa, en koskaan voinut syödä kuin kotona ja silloinkin mieluiten aivan yksin. Sain tuohon pelkoon erittäin loistavan avun hypnoosista ja suggestioterapiasta. On toki hinnakasta ja joidenkin mielestä kyseenalaista puuhaa, mutta itse ainakin sain avun ongelmiini todella nopeasti, eikä ole sen jälkeen vaivannut. Paniikkihäiriötä tosin sairastan edelleen, eli ei tuo hypnoosikaan välttämättä täysin onnelliseksi tee, mutta olin kuitenkin hyvin helpottunut tuosta avusta, sillä juuri tuo pelkotila häiritsi eniten sosiaalista elämää. Eli kokeilla kannattaa.:)
- Nimetön
auttaa kirjoitti:
Kannattaa mennä lääkäriin.. Minulla oli myös pahoja jännitysoireita erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa, esim. kahvipöydässä ja palavereissa. Selitin oireet työpaikkalääkärille joka määräsi samantien beetasalpaajaa (mieto verenpainelääke joka laskee sykettä ja rentouttaa). Ottaa vaan pillerin ennen hankalaa tilannetta niin jännityksen oireet pysyvät kurissa, ja sitä kautta itse jännityskin katoaa. Eikä niillä ole edes mitään haittavaikutuksia. Nyt on elämänlaatu parantunut huomattavasti.
Kiitos vinkistä, mutta olen jo käyttänyt lääkkeitä ja minua rupeaa kauheasti nukuttamaan kun olen niitä ottanut.
- Little.-.Angel
Et sieh hullu ole vaikka kärsitkin piikkifobiasta!
Ei se tee ihmisestä hullua!!!- lkdfsj
onko teillä neuvoja miten hallita näitä pelkoja?
- luutu
Paha homma, ku ei oo hallittavissa.
Et oo mikään hullu.. - kirja
lue Eckhart Tollen kirjoja!
- kokeilla
Mäkin pelkään ihan hirveesti rokotusta ja ampiaisia.
mutta voitin pelkoni yhen kerran,sillä meiän vauva oli jääny omaan huoneeseen (5kk) ampiaisen seuraan se amppari oli häiriintyny joten se aiko pistää ja se vauva oli huoneessa (se huone oli 3m pitkä 3m leveä) se vauva oli siel sängyssään leikkimäs.
mulla alkoi sydän pumppaamaan pelosta ihan kauheesti
Mut sitte mietin entä jos se ampiainen pistää sitä vauvaa. joten mä juoksin sinne huoneeseen ja nostin sen vauvan sängystä ja vein sen olkkariin.ja sitten mä otin sulkapallo mailan ja huitasin sillä sit ampiaista ja se kuoli. siitä lähtien mä ulkonakin liikun sulkapallo mailan kanssa jotta saisin tappaa amppareita. (oikeesti en nyt koko ajan tapa amppareita) mutta voitin pelon. enkä pelänny piikkejä mä työnnä joka päivä neulan ihon läpi sillee siististi.- fobbidi
Minulla on myös järjetön piikki kammo. Se kohdistuu nimenomaan tietynlaisiin piikkeihin, kuten puudutuspiikit ja punktioneulat. Kun yritin jäljittää syytä tälle pelolle, sain selville, että minulta on otettu ihan vauvana selkäydinkokeita ja oletan sen lähteneen jo sieltä. Pelko siis asuu selkäytimessäni. En esimerkiksi voi käydä hammaslääkärissä, koska alan hyperventiloida nähdessäni puudutuspiikin. Se on ihan sairasta. Olen monasti urheasti yrittänyt kohdata pelkoni, mutta tullut useaan otteeseen pettymään juostessani karkuun hammaslääkärituolista. Joskus jo odotushuoneesta. Se tulee myös kalliiksi, kun varattuja käyntikertoja jää käyttämättä. Useat hammaslääkärit eivät lainkaan ymmärrä reaktioitani, vaan pitävät niitä lapsellisina ja naurettavina.
Toinen pelkotilani kohdistuu enemmänkin tunne maailmaani. Osaan olla sosiaalisissa tilanteissa, saan helposti ystäviä ja minua pidetään mukavana ja pidettynä ihmisenä, mutta... jos alan kokea romanttisia tunteita jotakin ihmistä kohtaan, alan voida itseni kanssa pahoin. Se nostattaa järjettömiä menettämisen pelkoja, joiden kanssa on mahdotonta elää. Alan kahlita ja ahdistella kyseistä henkilöä. Varmistella, että olen hänelle tärkeä. Usein jo sen ansioista onnistun ajamaan sellaiset ihmiset kauas luotani. Mikäli ihminen ei lähde jo tuossa vaiheessa, vaan pysyy paikallaan ja vakuuttaa pitävänsä minusta, tilanne päättyy siihen, että painan itse delete-nappulaa ja juoksen jossain vaiheessa karkuun. Olen mm. täysin ilman selitystä jättänyt ihmisen kaksi kuukautta ennen häitämme, lakannut puhumasta ilman syytä ihmiselle, joka luuli meillä olevan hyvin alkanut parisuhde, tehnyt täyskäännöksen rakkausasioissa monta kertaa ratkaisevassa vaiheessa, kun puhutaan yhteenmuutosta, kun tunnustan toiselle rakastavani häntä tms. Se on perin inhottavaa, koska tiedän sen johtuivan menettämisenpelostani, jota en kykene hallitsemaan ja siksi varmistan, että menetän rakkaan ihmisen ennen kuin kiinnyn liikaa tai hän ehtii jättää minut.
Terapiasta huolimatta en ole saanut kumpaankaan pelkooni mitään apua. Olen kummankin pelkoni vanki. Tiedostan pelkoni, mutten osaa hallita niitä. - ...
fobbidi kirjoitti:
Minulla on myös järjetön piikki kammo. Se kohdistuu nimenomaan tietynlaisiin piikkeihin, kuten puudutuspiikit ja punktioneulat. Kun yritin jäljittää syytä tälle pelolle, sain selville, että minulta on otettu ihan vauvana selkäydinkokeita ja oletan sen lähteneen jo sieltä. Pelko siis asuu selkäytimessäni. En esimerkiksi voi käydä hammaslääkärissä, koska alan hyperventiloida nähdessäni puudutuspiikin. Se on ihan sairasta. Olen monasti urheasti yrittänyt kohdata pelkoni, mutta tullut useaan otteeseen pettymään juostessani karkuun hammaslääkärituolista. Joskus jo odotushuoneesta. Se tulee myös kalliiksi, kun varattuja käyntikertoja jää käyttämättä. Useat hammaslääkärit eivät lainkaan ymmärrä reaktioitani, vaan pitävät niitä lapsellisina ja naurettavina.
Toinen pelkotilani kohdistuu enemmänkin tunne maailmaani. Osaan olla sosiaalisissa tilanteissa, saan helposti ystäviä ja minua pidetään mukavana ja pidettynä ihmisenä, mutta... jos alan kokea romanttisia tunteita jotakin ihmistä kohtaan, alan voida itseni kanssa pahoin. Se nostattaa järjettömiä menettämisen pelkoja, joiden kanssa on mahdotonta elää. Alan kahlita ja ahdistella kyseistä henkilöä. Varmistella, että olen hänelle tärkeä. Usein jo sen ansioista onnistun ajamaan sellaiset ihmiset kauas luotani. Mikäli ihminen ei lähde jo tuossa vaiheessa, vaan pysyy paikallaan ja vakuuttaa pitävänsä minusta, tilanne päättyy siihen, että painan itse delete-nappulaa ja juoksen jossain vaiheessa karkuun. Olen mm. täysin ilman selitystä jättänyt ihmisen kaksi kuukautta ennen häitämme, lakannut puhumasta ilman syytä ihmiselle, joka luuli meillä olevan hyvin alkanut parisuhde, tehnyt täyskäännöksen rakkausasioissa monta kertaa ratkaisevassa vaiheessa, kun puhutaan yhteenmuutosta, kun tunnustan toiselle rakastavani häntä tms. Se on perin inhottavaa, koska tiedän sen johtuivan menettämisenpelostani, jota en kykene hallitsemaan ja siksi varmistan, että menetän rakkaan ihmisen ennen kuin kiinnyn liikaa tai hän ehtii jättää minut.
Terapiasta huolimatta en ole saanut kumpaankaan pelkooni mitään apua. Olen kummankin pelkoni vanki. Tiedostan pelkoni, mutten osaa hallita niitä.Mulla on samoja oireita, että aina kun ihastun johonkin alan pelätä, että hän hylkää minut. Varmistelen myös suhdetta kokoajan ja jos sattuisi käymään niin että en kuule ihastukseni kohteesta esim. päivään alan ajatella "se siitä sitten, ei hän välitä" ja oikein pelkään että kohta hän sanoo että ei tätä enää kannata jatkaa. Voi olla että juontaa juurensa aikaisemmista epäonnistuneista suhteista, mutta parin viimevuoden aikana tämä on oikein korostunut. Voi olla että se johtuu siitä että menetin parisen vuotta sitten läheiseni ihan yllättäen. Tämä suhteen varmistelu ja menettämisen pelko ei kuitenkaan ole pahin tässä asiassa, vaan se että alan voida pahoin kun nään mieheni. Alan täristä ja vatsani oireilee, tekee mieli oksentaa. Tämä kohtaus mikä kestää noin puolisen tuntia vie kaikki voimani. Mutta pystyn peittämään sen mieheltäni. Ennen sain näitä kohtauksia vaan kun asiat olivat huonosti parisuhteessa. Nyt saan niitä vaikka asiat olisivat hyvin. Ehkä tässäkin piilee se menettämisen pelko.. En pysty syömään mitään mieheni seurassa ja kun miettii että jos nään miestä putkeen jonku päivän verran käy aika raskaaksi, kun ei saa mitään syötyä enkä pysty olemaan oma itseni kun olen väsynyt ja nälkäinen. Ja hän ihmettelee miksi en syö kun tarjotaan. Ja sitten taas pelkään menettäväni hänet siksi. Monet ovat sanoneet että ihan normaalia tuollainen, mutta ei minusta, sillä jos oireet eivät helpota monen vuoden seurustelunkaan jälkeen, ei voi kyse olla vaan nuoruuteen kuuluvasta rakastumisesta.Se että, puhun mieheni kanssa tästä ei auta mitään, kohtaukset jatkuvat vaan. Se että mies vakuuttelee tykkäävänsä minusta auttaa hetkeksi, mutta pian alan taas epäillä.. onko kellään samanlaisia oireita tai tietoa mikä minua voisi vaivata? jonkinlainen paniikki häiriö minkä yhdistän rakastumiseen?
- Freyah
... kirjoitti:
Mulla on samoja oireita, että aina kun ihastun johonkin alan pelätä, että hän hylkää minut. Varmistelen myös suhdetta kokoajan ja jos sattuisi käymään niin että en kuule ihastukseni kohteesta esim. päivään alan ajatella "se siitä sitten, ei hän välitä" ja oikein pelkään että kohta hän sanoo että ei tätä enää kannata jatkaa. Voi olla että juontaa juurensa aikaisemmista epäonnistuneista suhteista, mutta parin viimevuoden aikana tämä on oikein korostunut. Voi olla että se johtuu siitä että menetin parisen vuotta sitten läheiseni ihan yllättäen. Tämä suhteen varmistelu ja menettämisen pelko ei kuitenkaan ole pahin tässä asiassa, vaan se että alan voida pahoin kun nään mieheni. Alan täristä ja vatsani oireilee, tekee mieli oksentaa. Tämä kohtaus mikä kestää noin puolisen tuntia vie kaikki voimani. Mutta pystyn peittämään sen mieheltäni. Ennen sain näitä kohtauksia vaan kun asiat olivat huonosti parisuhteessa. Nyt saan niitä vaikka asiat olisivat hyvin. Ehkä tässäkin piilee se menettämisen pelko.. En pysty syömään mitään mieheni seurassa ja kun miettii että jos nään miestä putkeen jonku päivän verran käy aika raskaaksi, kun ei saa mitään syötyä enkä pysty olemaan oma itseni kun olen väsynyt ja nälkäinen. Ja hän ihmettelee miksi en syö kun tarjotaan. Ja sitten taas pelkään menettäväni hänet siksi. Monet ovat sanoneet että ihan normaalia tuollainen, mutta ei minusta, sillä jos oireet eivät helpota monen vuoden seurustelunkaan jälkeen, ei voi kyse olla vaan nuoruuteen kuuluvasta rakastumisesta.Se että, puhun mieheni kanssa tästä ei auta mitään, kohtaukset jatkuvat vaan. Se että mies vakuuttelee tykkäävänsä minusta auttaa hetkeksi, mutta pian alan taas epäillä.. onko kellään samanlaisia oireita tai tietoa mikä minua voisi vaivata? jonkinlainen paniikki häiriö minkä yhdistän rakastumiseen?
Tuskinpa tilanteessasi on kyse mistään paniikkihäiriöstä...Enpä ole nimittäin ikinä kuullut että paniikkihäiriö kohdistuisi jollain vain rakkaussuhteisiin eikä mihinkään muuhun. Kuulostaa enemmänkin siltä että ongelma on itsetunnossasi. Menettämisen pelko tuollaisissa tilanteissa yleensä juontaa aina juurensa itsetunto-ongelmiin. Kannattaa varmaankin hakeutua keskustelemaan asiasta ammattilaisen kanssa ja kehittää suunnitelma miten alat nostaa itsetuntoasi. En tiedä ikääsi, mutta sain vaikutelman että olet aika nuori? Ikäkin voi nimittäin vaikuttaa tuollaiseen asiaan, elämänkokemuksen myötä itsetuntokin yleensä paranee. Älä nyt tosiaan ihmeessä paniikkihäiriön piikkiin tuollaista pistä, ihmiset muutenkin tuntuvat syytävän jokaikisen pelkotilan ja ahdistuksen paniikkihäiriön piikkiin, vaikka oikea paniikkihäiriö on jotain aivan muuta. Nimimerkillä yli kymmenen vuoden kokemuksella...
- ....
Freyah kirjoitti:
Tuskinpa tilanteessasi on kyse mistään paniikkihäiriöstä...Enpä ole nimittäin ikinä kuullut että paniikkihäiriö kohdistuisi jollain vain rakkaussuhteisiin eikä mihinkään muuhun. Kuulostaa enemmänkin siltä että ongelma on itsetunnossasi. Menettämisen pelko tuollaisissa tilanteissa yleensä juontaa aina juurensa itsetunto-ongelmiin. Kannattaa varmaankin hakeutua keskustelemaan asiasta ammattilaisen kanssa ja kehittää suunnitelma miten alat nostaa itsetuntoasi. En tiedä ikääsi, mutta sain vaikutelman että olet aika nuori? Ikäkin voi nimittäin vaikuttaa tuollaiseen asiaan, elämänkokemuksen myötä itsetuntokin yleensä paranee. Älä nyt tosiaan ihmeessä paniikkihäiriön piikkiin tuollaista pistä, ihmiset muutenkin tuntuvat syytävän jokaikisen pelkotilan ja ahdistuksen paniikkihäiriön piikkiin, vaikka oikea paniikkihäiriö on jotain aivan muuta. Nimimerkillä yli kymmenen vuoden kokemuksella...
hmm.. Olen tietysti aika nuori vielä, vasta 21-vuotias, mutta olen kärsinyt näistä ongelmista jo kuusi vuotta. Ensimmäinen kohtaus tuli 15-vuotiaana kun poikaystävä jätti.. ja olen lukenut, että häiriö voi ottaa tietyn kohteen missä se aina ilmenee. Esimerkiksi nyt viikonloppuna´kun mieheni vaan soitti minulle aloin voida todella pahoin, vaikka hänellä ei ollut mitään huonoja uutisia. En koe mitenkään, että itsetunnossani olisi ongelmia. Minulla on paljon ystäviä ja olen pidetty ihminen. Enkä pidä itseäni rumana eikä mitään vastaavaa. Toki on ollut huonoja suhteita, mutta hyviäkin ja kohtaukset tulevat silti ja aina. Jos näkisit miten käyttäydyn kun kohtaus tulee, et varmasti pistäisi huonon itsetunnon piikkiin sitä. Eikä tämä rajoitu vain rakkaussuhteisiin. Pelkään esimerkiksi mennä syömään työpaikan ruokalaan, kun alan ahdistua siellä, kun on niin paljon ihmisiä ja tiedän ettei sieltä ole helppo päästä pois jos alkaa oksettaa. Myös jos olen hienossa ravintolassa syömässä vaikka vain ystävien kanssa, saatan saada sen kohtauksen. Alan ajatella että en saa saada sitä nyt, ja sittenhän se tulee kun sitä alkaa pelätä..
- <3<3
Mäkin pelkään piikkejä kuollakseni pelkään myös avaria paikkoja ja pimeää.
- Rakkauden pelkääjä
Minä pelkään rakkkautta tai oikeastaan että sitä pelkään että se näkyy ulospäin että olen rakastunut.Yritän olla normaali siinä tilanteessa että rakastun.Mutta pelkään että joku sen huomaa.Pelkään todella paljon että rakkauteni kohde homaa sen että rakastan sitä.Se on aina ollut minun pelkoni. Viimmsemmän ihastuksenkin kanssa oli sama juttu. Rakastin sitä miestä todella mutta varattu se oli.Nyt on huono omatunto kun uniakin olen nähnyt hänestä. Pelkään kovasti että unet käy vielä joskus toteen.Hän on komea ja tuoksuu hyvälle.Mutta ei sopiva minulle kuitenkaan. Siksi pelkäänkin jos se asia tulee julkisuuteen vaikka se ei ikinä ole vielä tullutkaan julki.Olen saanut pidettyä sen salassa.Silti pelottaa koska minulla on aito tunne häntä kohtaan ollut kohta koleme vuotta.
- tulee...
Rakkauden pelkääjä kirjoitti:
Minä pelkään rakkkautta tai oikeastaan että sitä pelkään että se näkyy ulospäin että olen rakastunut.Yritän olla normaali siinä tilanteessa että rakastun.Mutta pelkään että joku sen huomaa.Pelkään todella paljon että rakkauteni kohde homaa sen että rakastan sitä.Se on aina ollut minun pelkoni. Viimmsemmän ihastuksenkin kanssa oli sama juttu. Rakastin sitä miestä todella mutta varattu se oli.Nyt on huono omatunto kun uniakin olen nähnyt hänestä. Pelkään kovasti että unet käy vielä joskus toteen.Hän on komea ja tuoksuu hyvälle.Mutta ei sopiva minulle kuitenkaan. Siksi pelkäänkin jos se asia tulee julkisuuteen vaikka se ei ikinä ole vielä tullutkaan julki.Olen saanut pidettyä sen salassa.Silti pelottaa koska minulla on aito tunne häntä kohtaan ollut kohta koleme vuotta.
ehdottomasti kertoa tunteistasi. Mutta...
Vaikka mies olisi varattu, sinun kannattaa paljastaa vaikka ihan vaan reippaasti, puolileikillään että "pidät" hänestä, kun hänessä on sellaista "jotakin".
Mieti tilanne että olette jossain hetkessä vähän hiljaisemmassa vaiheessa ja sanot, että "minä pidän sinusta. Vaikutat tosi reilulta ja mukavalta. Että harvassa ihmisessä on niin hyvää ystävää kuin sinussa on..."
Kun tuon sanot ihan kaverillisesti, niin mitään pahaa ei tapahdu, eikä kukaan saa tietää ihan niistä todellisista tunteistasi, mutta saatpahan ainakin vähän purettua itseäsi. Kun sanot sen noin, niin mies ottaa sen kohteliaisuutena, ja kuten varmasti tiedät kohteliaisuus tulee takaisin ja lähentää teitä. Enkä tarkoita että rakkaudellisesti lähentää, vaan ihan ystävämielessä.
Ei sinun tarvitse sanoa mitään että rakastan sinua ihan hulluna, että haluaisin sinut, minä olen aina rakastanut jne jne.
Jos sanot sen noin kaverillisesti kuten esitin, ei sen tarvitse muuttua rakkaudeksi, tai erottaa miestä vaimostaan. Jos saat tuon verran purettua itseäsi, eli siirrettyä sitä taakkaa vähän hänellekin, niin silloin sinun ei tarvitse pakoilla itseäsi ja häntä. Kun olet nuo sanonut, niin siitä alkaa "parantuminen", eli sinun pakoilusi loppuu.
Tiedän kyllä mitä käyt läpi, minä olen käynyt itse saman läpi ja se ei ole hyvä tunne, vaikka onkin ihan sairaan ihastunut johonkuhun. Itse sain sen pakoilun helpottamaan sanomalla tuon mitä tuossa esitin. Nyt kun sen sinulle näin sanon, minä tiedän mitä siitä ajattelet, että olisit hullu jos sen tekisit ja että neuvo on ihan typerä, mutta kun saat siitä ajatuksesta kiinni ja toteutat sen, niin se on varma tie helpotukseen.
Niin ja tämä ei ehkä tapahdu sinun kohdallesi, mutta kaksi vuotta sen lauseeni jälkeen, unelmani jätti puolisonsa, siitä kolme vuotta eteenpäin ja me olimme yhdessä. Lauseeni ei aiheuttanut eroa, mutta ehkä se paransi mahdollisuuksia sitten muutamia vuosia myöhemmin? Eli kannattaa olla kohtelias :)
- Nainen25
Olen ennemminkin kirjoittanut sairaalloisesta ukkospelostani tälle palstalle...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=1500000000000124&posting=22000000027404517#22000000027404517 tervehdys.
Tuo on kyllä tuskaa kun on fobioita, tiedän itsekin sen asian, olen sairastanut torikammon, paniikkihäiriön, autopelon, masennuksen, jne. Mutta se riippuu itsestänsä miten tahtoo kohdata asian, en tahdo vähätellä asiaa koska itse taistelin tieni ulos siitä helvetistä missä elin monta vuotta.
Itelläni on säilynyt hammaslääkärikammo sitten ala-asteelta ja joka kerta kun haistankin sen hajun meinaan kääntyä takasinpäin ja juosta pois.
Sinä tosin voisit sanoa itsellesi näin(tämä on tantra itselleni vuosien takaa jolla voitin paljon); "kukaan saati mikään ei voi mua vahingoittaa, olen vahva, mulla ei ole mitään hätää."
Kokeile, ei se ilman kokeilematta onnistu..
Toivottavasti tulee helpotusta jokaisen teidän fobioihin.- magneettikuvassa
En tunne ahtaan paikan kammoa hississä tai väkijoukossa. Kerran kuitenkin jouduin magneettikuvaukseen, jossa ihminen työnnetään putkeen kuvattavaksi. Se oli kertakaikkiaan hirveä paikka ja siellä joutui olemaan parikymmentä minuuttia. Vaikkei tutkimus satu yhtään ja maataan vain paikallaan, niin kammo on sanoinkuvaamaton. Sydän hakkasi, hikoilin ja tuli paniikinomainen tunne ja halu päästä pois. Hoitajat sanoivat, että se on tavanomaista ja että silmien kiinni pitäminen auttaa sekä musiikin kuuntelu. Ei minulla ainakaan. Jotenkin sinnittelin sen 20 min, mutta kaikki eivät kuulemma edes pysty menemään sinne putkeen ko.kammon takia. Miksei lääketiedekään ole kehittänyt magneettikuvauslaitetta, jonka pystyisi kohdistamaan vain siihen tutkittavaan kohtaan. Miksi ihminen täytyy kokonaan työntää sinne putkeen ? TT-kuva on tietysti toinen vaihtoehto, mutta siinä tietysti altistuu röntgensäteille, eikä TT-kuvaus sovellu kaikkiin tutkimuksiin.
- Salaliittojenpaljastaja..
On pian aloittamassa salaiset kokeet joissa tappaja-ampiaiset laitetaan ihmisten kimppuun.. suosittelen sinun katsomaan X-files jakson aiheesta!
http://gamma.nic.fi/~xfiles1/seasons/s4.htm - Nimetön
Mä kaärsin pahasta araknofobiasta. Mulle on todellakiin ihan sama onks häähäkki elossa vai kuollut, kuvassa vai luonnossa, pelkään joka tapauksessa!! Monet ihmiset ei oikeesti tajuu fobioita jos niil ei oo itellää. Mä alan panikoimaa jos nään hämähäkin. En uskalla ees tappaa niit, ku pelottaa et se käy kimppuu tai et sil on munii ja ne påuhkee ja sit niit on joka paikas..mä varmaa kuolisin jos nii käbis. En myöskää uskalla imuroida hämähäkkii imurin sisää, koska sit mä en uskalla enää koskee siihen imurii. Se ei sinällää haittaa mun elämää, mut esim. jos menee vaikka johonkii mökille tms. se on yhtä helvettii ku koko ajan joutuu vainoilemaa..Mut ärsyttää ku ihmiset pitää fobioita lapsellisina...
- huihui
Mulla on kans hämähäkkipelko. Olen useasti saanut kuulla kuinka lapsellista on pelätä jotain niin pientä ja harmitonta. Minkä sille voi! Mä en tiedä mistä oon pelkoni saanu. Pelkään aina että hämähäkki kiipee mua pitkin tai se hyökkää tms. En voi imuroida sitä, koska jos se lähtee putkee pitkin kävelee ja tulee mun kädelle tms. Ihan hölmöjä juttuja järjellä ajateltuna minusta itestäniki, mutta se pelko joka syvällä sisimmässä on, sitä ei järjellä poisteta!
Olen myös kuullut että pelosta pääsee pois jos kohtaa pelkonsa.. olen yrittäny ja edelleen pelkään. Itse olen hieman saanut pelkooni häivytettyä, sillä uskallan sormella tappaa ihan pienen pienen hämähäkin. Ennen juoksin niitäkin karkuun. Juoksen vieläkin. Sillehän kaikki nauraakin, koska ainakun nään hämähäkin huudan kuin hinaaja ja juoksen sata metriä. Kesä on kaikista kauheinta aikaa kun niitä on joka paikassa.
Osaan jo nauraa itselleni ja pelolleni. Olen vaan kaikille inttäny, että en voi sille mitään ja sittemmin olen huomannut että heillä on kanssa jotain pelkoja, jotka minusta tuntuvat ihan hölmöiltä. Vaikka mikään pelko ei ole hölmöä! Vaikka minusta tuntuisi hölmöltä juosta hämähäkkiä karkuu (niin kuin se voisi saavuttaa minut..) niin juoksen koska pelkään. Nauran sille aina ja muut nauravat sille, mutta eivät enää ivallisesti, vaan koska se yksi hauska piirre minussa. Ja pelko on osa minua varmaan aina, joten hyväksyn sen. Tein sitten kuinka hassuja temppuja sen takia :).
Minäkään en uskalla tapaa niitä, mutta keksin konstin jo hyvin pienenä kuinka saan tapettua hämähäkin koskematta sitä edes välillisesti. kuolleeseen hämähäkkiinkään en koske (jos se vaikka sattuisi elämään..).
Minä heitän jotain todella raskasta sen päälle, kuten kirjan tai ison mapin :). Tai sitten Baygon myrkyllä sumutan.
Kerran minulla oli katon rajassa todella karmaiseva ja aika iso hämähäkki! En voinut koskea siihen ja mietin miten saan sen pois. Hain myrkkyä. Nousin tuolille ja aloin sumuttaa! Sumutín ja sumutin :) ja sitten se tippui kuolleena alas ja minä säikähdin että se tulee päälle! Juoksin ja huusin! Se oli kyllä varmasti hauskan näköistä :), mutta minusta ei tuntunut siltä sillä hetkellä. Reaktiot kumpuavat niin syvältä sisimmästä, ettei niitä voi aina hallit!
Minulla on jotenkin ihme kyky nähdä kaikki pienimmätkin hämähäkit.. aina joka paikassa! Muut ihmettelevät miten voin aina löytää ne! Enkä edes tietoisesti etsi, vaan aina löydän ne! Usein kysyn että mikä se tuo tuolla on ja osoitan jonnekin, toinen menee katsomaan ja sanoo: hämähäkki! Mulle pitää usein miten tarkistaa kaikki tuolit ulkona jne. ettei niissä vaan ole hämähäkkejä. Kaikista pahin paikka on vanhempieni luona maalla kellari! Sinne en mene jos ei pakko oo (eikä koskaan ole :)), koska siellä roikkuu hämähäkkejä katosta enemmän kuin yksi!
Pelko on karmee ja rajoittaahan tuo jonkin verran elämää. Sen kanssa voi oppia elämään ja muut voivat oppia myös. Nykyään minun pelkooni suhtaudutaan aika hyvin, koska kerron hyvin avoimesti kuinka paljon pelkään hämähäkkejä.
- foobikko
Itse kärsin hyönteisfobiasta. Pelkään lähes kaikkia ötököitä, se ei rajoitu pelkästään yhteen lajiin. Ainoastaan tavallisimmat, kuten leppäkertut, kärpäset ja muurahaiset eivät aiheuta paniikkia. Kaikki muut ötökät saavat aikaan samanlaisia oireita kuin kuvasit saavasi ampiaisista. Kesistä en pysty nauttimaan kunnolla, koska kesät ovat niin hyönteisrikasta aikaa.
Toinen fobian kohde ovat hauet. Minua pelottaa järjettömästi uida luonnonvesissä, sillä pelkään haukia. Luin pienenä kalakirjaa, jossa haukia kuvattiin jopa vesilintuja syöviksi petokaloiksi, siitä se lähti.
Samaan ongelmaan törmään jatkuvasti, ihmiset eivät ota fobioitani vakavasti. He vain haukkuvat lapselliseksi ja käskevät ottaa järjen käteen. Sehän fobiassa niin ikävää onkin, että kun paniikki tulee, siinä ei todellakaan pysty ottamaan järkeä käteen.. - blondi-72hki
ötököitä minäkin pelkään sekä pimeää ja korkeita paikkoja mutta esim. korkeanpaikan kammon oon käsitellyt siten että menen mahdollisimman korkeisiin paikkoihin ja tietty pidän silmäni kiinni..
Rakkauden ja läheisyydenpelko on tuttua minullekin.
Tippumisen pelko ja kaikki missä joudun käyttämään vahvasti jalkojani sillä liikaa onnettomuuksia sattunut koipiini ja aina pelkään että koska taas! ;(( - on hirmuisesti
Googlettamalla fobiat esimerkiksi selviää, että fobioita on paljon. Se on vaan aihe josta ei juurikaan puhuta.
Ainoa asia mikä oikeasti tehooa on siedätys ja tieto.
Yritä ymmärtää ensin pelkosi, mistä se tulee?
Useinhan on niin, että pelon kohteella ei ole mitään tekemistä pelon synnyttäjän kanssa, muutoin kuin ajallisesti.Jokin elämäntilanne, mahdollisesti pitkään jatkunut, hakee muodon fobiasta, jos siltä tilanteelta sulkee silmänsä.
Milloin fobiasi puhkesi, mitä elämässä tapahtui juuri silloin? Lyhytkäisesti esimerkiksi omalla kohdallani pimitin itseltäni rankkoja kokemuksia ja elin niin kuin ne eivät olisi merkiineet mitään.Tätä jatkui vuosikausia. Lopulta puhkesi paniikkihäiriö julkisella paikalla, avarassa tilassa. Minusta tuli siis torikammoinen.
Nyt kun olen käsitellyt noita asioita ja opin ymmärtämään pelkoni todelisen syyn ja aiheuttajan, antamaan anteeksi, on pelkoni vähentynyt.Paluu ei pelkoiseen elämään ei tapahdu sormia napsauttamalla, vaan itsensä joutuu siedättämään uudestaan aikaan jolloin pelkoa ei ollut.
Lue ensin vaikka ampiaisista, opi ymmärtämään niiden käytöstä, pesänrakennusta jms.
Kuulostaa hassulta, mutta laita vaikka ampiaiskoriste/ pehmolelu tms. näkyvälle paikalle, ideana se, että se muistuttaa sinua ja siedättää sinua.Kun ajatus ei enää ahdista ja ymmärrät itseäsi, pelkoasi ja ampiaisenkin elämää, on aika kohdata ampiainen.
Pyydä jotain pyydystämään ampiainen lasipurkkiin ja kansi kiinni.
Seuraa sen elämää, vaikka aina inhaa se onkin aluksi. Jos et halua purkkia sisälle, laita se parvekkeelle tms.
Muistutan vielä, että ilman kammoakin, on ampiainen aika epämiellyttävä otus melkeinpä kaikista.
Varon sitä itsekkkin, mutta pyydystän sen kyllä purkkiin ja nakkaan ulos.Tappamaan en sitä ala, peläten etten osuisi ja se suuttuisi. Purkki on hyvä, ampiainen ei mahda mitään ja kukaan ei ole vihainen; )
Inhoan itse hämähäkkejä, jos niitä on kotona huudan miehen hätiin ja varmaan en ala tappamaan ketään. Omituista on kuitenkin se, että jos menen metsään mustikkaan, seitit eikä hämppikset haittaa yhtään. Tältä pohjalta ajateltuna, juuri siedätys on ainoa jolla pelon voi voittaa. Metsään kuuluu hämppikset ja kotiin ei, samoin on ampiaisten laita. Joskus olen nähnyt pohdistaa siitä, että onko ihmisten paljon lisääntyneet fobiat seurausta siitä, että elämme poissa kaikesta missä olemme kosketuksissa luontoon.Aivan varmasti tässä on perää.- blondi-72hki
tiedä onko se pelkoa vai mitä mutta minua alkaa ahdistamaan täydessä kaupassa tai muualla missä ihmisiä tungokseen asti;/
- vältän ruuhkaa
blondi-72hki kirjoitti:
tiedä onko se pelkoa vai mitä mutta minua alkaa ahdistamaan täydessä kaupassa tai muualla missä ihmisiä tungokseen asti;/
Sama juttu täällä: Kaupassa käyn iltaisin vähän ennen kuin sulkevat - on avarampaa ja en ole käyttänyt julkisia liikennevälineitäkään kahteenkymmeneen vuoteen, ne kun pakkaavat olemaan tupaten täynnä.
Pelon pystyy kokonaan poistamaan tunteistaan.
Sanotaan näin että, pelolle on aina olemassa kohde, olkoon se fysiinen kohde tai ei fyysinen kohde eli ei visuaalinen. Ja kun pelon pystyy ymmärtämään aivoissa niin, meidän omat aivot saavat aikaan pelon tunteen. Mutta itse olen pystynyt poistamaan pelon kokonaan, sillä tiedän että pelon kohteen pystyy poistamaan kokonaan tunteistaan.
Siihen ei tarvitse muuta kuin loogisen päätelmän mitä noudattaa mielessään päivittäin.
Eli toisin sanoen korvaa pelon logiikalla.- Pelkääjä
ole noin yksinkertainen.Hyvä sulle jos pystyt.
Mä en pelkoa aina edes muista kunnes se hyökkää yhtäkkiä varoittamatta.Siinä ei mikään logiikka auta kun kädet ja pää tärisee. - monelle apua?
Annahan käytännön konkreettinen esimerkki, kiitos!
- valehdella
Pelko on ihmisen suurin motivaattori.
Sinäkin pelkäät ihan varmasti jotain. Se kun ei ole pelkkä tunne, vaan ihmiselle sisäänrakennettu ominaisuus.
Ilman pelkoa olet hidas robotti joka syödään pois.
Jopa kaikkein loogisinkin ihminen pelkää epätoivoisessa tilanteessa kun huomaakin ettei tunnekaan täysin omia rajojaan ja itseään, ja kun ei tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. Pelko on siis suora seuraus siitä ettei tunne itseään ja silloin jokaisella ihmisellä aivot alkavat lyödä kuvitelmia päähän. Ne kuvitelmat ovat suojakeino ja sitä sinä et pysty estämään, koska silloin sinä taannut hitaaksi. Esimerkiksi sotatilanteessa jossa sinun täytyy tehdä nopeasti elintärkeitä päätöksiä, sinä et perusta päätöksiä loogisesti oikeaan järjestykseen vaan siihen järjestykseen mikä sinun mielestäsi pelastaa siitä tilanteesta kaikkein nopeimmin. Kuitenkin sellaisissa tilanteissa pelko on läsnä, sinä pelkäät että selviytyisit. Toimit siis vaistonvaraisesti ja vaistoissa on logiikka kaukana koska vaistot perustuvat opittuun kokemukseen, sekä sisäsyntyisiin ominaisuuksiin.
Sinulla voi olla hyvä itsetunto, vaikka kaikkia meitä parempi, mutta jossain vaiheessa se sinunkin itsetuntosi pettää ja putoat vaistojen maailmaan. Se pettää jokaisella ihmisellä jossain vaiheessa. Ei ole kyse siitä jos se pettää, vaan kyse on siitä milloin se pettää.
Pelkällä aistideprivaatiolla saisin sinut murrettua ja aiheutettua sinulle pahoja pelkoja.
Ihminen on siitä outo eläin, että se tarvitsee koko ajan ulkoapäin tulevaa informaatiota joka kertoo missä, miten ja miksi ihminen on siinä missä hän on. Juuri sitä sinä teet sillä logiikkatoistollasi. Mutta kadottaako se pelon? Ei kadota.
Jos siitä "päättelyketjusta" puuttuu yksikin osa, silloin astutaan vaistojen maailmaan ja vaistoja yleensä ilmennetään tunteina. Se tulee hyvin ilmi juuri sotilaita haastatellessa. Sellaista sotilasta ei ole olemassakaan joka ei pelkäisi.
- niin se vaan on.
älä välitä muista ihmisistä mitä ne susta on mieltä.ite oon kolmekymppinen kohta,ja edelleen pelkään piikkejä ja amppareita aivan sairaasti sekä hämähäkkejä.alkaa meinaa sellanen tutina ja vapina kun nään jomman kumman ötökän.vessaan ei voi mennä tai tupakalle jos parvekkeella pörrää amppari tai saatika nään sisällä hämiksen,välillä itestäni tuntuu et olen hysteerinen mutta en voi sille yhtään mitään.sitten toi piikki kammo,kokeissa käynti on yhtä tuskaa hiki virtaa pyörryttää itku on silmässä mahassa vääntää,eli kaikki on saatanan huonosti jos tiedän että joudun ottaa rokotteen tai jotain muuta vastaavaa missä on piikistä kyse.monesti on sanottu et koita kestää se on pikku hetki,mutta itelle se on todellakin pitkä aika,mutta elää koitan parhaani mukaan pelkojeni kanssa.lääkäriin (kallon kutistaja) en peloista mene koska luultavasti nauraa pihalle,lääkkeitä en halua niihin käyttää ollenkaan.joten omalla kohdalla kestän muitten vittuilun ja elän niin ku parhaaks ite nään.
voimia sulle fobioitten kanssa ja yritä kestää. moikka !
kiva tietää et en oo yksin tämän asian kanssa ! itse pelkään piikkejä kauheesti ! pienenä se oli pahempaa nyt siihen on jo melkein tottunut kun mu
lla on Tyypin 2 Diabetes ollu kohta 3 vuotta.....
joudun katsoon oman verensokerine kerran viikossa
kahesti. Ja n. 6 kk:n välein joudun verikokeisiin
, ja vähän aikaa sitten mulla melkein oli todettu
kilpirauhas syöpä, onneks ei kuitenkaan.....sekin
selvis verikokeilla........ja onneks mun ei vielä
ainaskaan tarvi pistää insuliinia........toivotta
vasti en koskaan sitä tarvitse ! lääkkeeni riittä
ä vaikka ne maistuukin kauheelle.........tän kans
sa on vaan opittava elämään ja tiedän etten ole ainoa Diabeetikko ! kuulemma lapsia sairastuu sii
hen suomessa yksi päivässä.....siis siihen Tyypin
1 Diabetekseen..............syytä siihen etsitään
,mut jokainen tietää että se johtuu siitä että toinen tai kumpikin vanhempi tupakoi......tai jos
takin muusta........mut toi on pääsyypää siihen.
Mutta koita jaksaa ! Muista et et ole ainoa !- minä vaan
Tiedoksi kaikille, vanhempien tupakoinnilla ei ole todettu yhteyttä lsten diabetekseen. Oma lapseni sairastui 6 vuotiaana ja minä en ole koskaan tupakoinut ja lapsen isäkin vain ennen kuin lasta edes ajateltiin. Lääketiede ei ole pystynyt vielä selvittämään syytä nuoruustyypin diabetekseen sairastumiseen.
- lähihoitajaopiskelija
Pelkään kaikkia ötököitä, muurahaisia, hämähäkkejä, ampiaisia ym.. Meen ihan paniikkiin, jos näen jonkun ötökän. Alan itkemään ja saan paniikkikohtauksen. Toinen asia on, että pelkään kaikkia pöpöjä ihan kauheesti, pesen käsiä usein ja käsken muidenkin pestä. Kolmas asia jota pelkään kauheesti on kaikki vuotavat haavat,(siis jos itselleni tulee haava) alan itkemään ja menen ihan paniikkiin. Opiskelun takia olen joutunut näkemään jos jonkinlaista, mutta en reagoi niihin mitenkään. Myös piikkejä pelkään, verikokeet ja rokotukset on ihan kamalia, mutta muiden pistäminen ei taas tee pahaa yhtään. Pelkään myös pimeää ja varjoja, miesystäväni avaa aina verhot kun hän lähtee viiden aikaa aamulla töihin minun vielä nukkuessani ja kun herään, on huone valoisa. Siinä kaiketi oli minun pelkoni, joiden kanssa kyllä oppii jotenkin elämään.
- Pelkäävä
Maailmassa taitaa olla miljoonia ihmisiä, jotka pelkäävät jotain, joko vähän tai sitten enemmän kuin elämää.
Minä pelkäsin myös piikkejä, kunnes niistä tuli jokapäiväisiä. Alussa kun minulta otettiin verikokeita, lähes pyörryin ja niinpä olinkin pitkälläni. Lopulta niihinkin sitten tottui, turtui. Vatsaa vääntää nykyäänkin, kun näkee piikin, mutta ajattelen vain; Jos en suostu tähän piikitykseen, voi elämäni olla vaakalaudalla.
Sairaalapelostani en ole päässyt eroon. Olen viettänyt niissä pitkiä aikoja monta kertaa, mutta edelleen ne tuottaa minulle paljon tuskaa. Jo ajatellessani, että kuukauden päästä on taas käytävä siellä, minua alkaa huimata. Mielestäni niissä haisee kuolema ja epätoivo. Ehkä myös pelastuminen ja ilo, mutta sitä en osaa aistia.
Onpahan minunkin terveyteni pelastettu sairaalassa, mutta silti, pelkään niitä tosissani. Puhuin siitä lääkärilleni, yritin vaihtaa edes osan käynneistä puhelinajoiksi, mutta ei. Ei minua oteta tosissaan. En menetä malttiani tai pyörry, näytän ulkoisesti kai siis ihan normaalilta?
Tappelen pelkojani vastaan itsekseni kuitenkin aina, kun sellaisen kohtaan, ja kun kerää kaiken vahvuutensa ja syyt, miksi pelot kannattaa voittaa, on askeleen lähempänä voittoa. Sitä kannattaa kokeilla. Minäkin tappelen nyt lapseni takia. Ei ole vara vaarantaa terveyttä, koska minulla on lapsi huollettavana! Tsemmpiä! :) - - paha juttu -
Minulla on ajoittain ihan yleistynyttä pelkoa ELÄMÄÄ kohtaan. Pelkään, että tapahtuu "jotain pahaa", lähinnä fyysistä sairastumista tai onnettomuutta.
Tähän liittyy lisäksi hypokondriaa eli pienikin fyysinen oire saa minut ajattelemaan mitä kamalimpia sairauksia mitä voi olla.
Ei oo kivaa :( - Catyuska/Cat77
Kirjoittanut: cat77 11.8.2005 klo 16.48
"Sairastuin paniikkihäiriöön -tai se TODETTIIN minulla kuusi vuotta sitten.
Ensimmäinen tiedostamani kohtaus oli kun ajoin autolla ja pysähdyin liikennevaloihin jossa joutui odottamaan kauan..Tai siltä se tuntui.. Yhtäkkiä vaan tuntui, että nyt, NYT HETI on päästävä pois. Autoja edessä, takana, molemmilla puolilla sivuilla, joku puristaa kaulasta, en saa henkeä, hiki tulee, alkaa paleltaa, nyt tulee tosi kuuma, kädet jääkylmät, päässä jyskyttää, mahaan sattuu, MIKSI EI JONO LIIKU???!!!??? Jätänkö tän auton nyt tähän ja lähden juoksemaan, mutta mihin?? Mihin pääsen pakoon omaa itseäni?? Mitä kaikki aattelee jos nyt ryntään ulos, auto jää tähän??!! TULENKO MÄ HULLUKSI???!!!!!???????
Ja niin valo vaihtuu vihreäksi, ja matka jatkuu. Mä olen hengissä, täysin toimintakykyinen, tosin hyvin ymmälläni ja todella pelästynyt.........
Kuluu pari viikkoa.. Töissä vastaan puhelimeen. Se on pomo, jonka kanssa jutellaa niitänäitä. Yhtäkkiä, salama kirkkaalta taivaalta taas se liikennenvalokohtaus.. PAKKO PÄÄSTÄ POIS!! Keksin tekosyyn lopettaa puhelun, lasken luurin ja taas, olo ihan ok, mut pelko vaan kasvaa että mitä tää on???!!!!!!!
Siinä sitten alkoi lääkärikierre, verikokeita, sydänfilmi, neurologisia tutkimuksia, juoksemista lääkäriltä toiselle... Viimein tajuan sen itse..Voisiko tämä olla paniikkihäiriö??? Keskustelen asiasta erään nuorehkon lääkärin kanssa ja hän tulee samaan tulokseen ja aloitamme Cipramil -lääkityksen. On kuin kivi olisi pudonnut sydämeltäni!! Sairastan "vain" paniikkihäiriötä!
Siitä alkoi pitkä ja kivinenkin taival, on ollut kausia, jopa kokonainen vuosi ettei paniikista ole tietoakaan, mutta on aikoja jolloin jopa lähikaupassa käynti on yhtä tuskaa.. Ja viimeksi tänään, ajoin autolla n. 35 kilsan päässä kotoa, ja yhtäkkiä tuli olo et apua, NYT HETI, just nyt heti on päästävä kotiin, HETI!!!! Mutta on vain järkeiltävä, ponnisteltava ja pakotettava ittensä rauhoittumaan. Koska mähän en helvetissä anna yhen paniikkihäiriön määräillä mua!! Ja vaikka joskus tekis mieli antaa periks, pysyä kotona sohvalla, ja antaa sen paniikin tulla, se kun osaa tulla vaik olisit kaikessa rauhassa omassa sängyssä, mut ei. On pakotettava, näytettävä itelleen et tän voi voittaa. Vaikka on vuodatettu miljoonia kyyneliä, tunnettu mustaakin mustempaa ahdistusta, et miks tällasta pitää olla, niin on mentävä eteenpäin, muistettava et vaikka jouduttais tän kaa elää koko loppuelämä, niin TÄHÄN EI KUOLE!"
......Kirjoitin tuon siis toissavuonna, eteenpäin on päästy paljon ja joillekin tilanteille osaa jo nauraa. Mut silti se joskus viel nostaa päätään ja säikyttelee mutta PERIKS EN ANNETA!!!!
Jaksamista kaikille!! - Koozu
minulla riittää monenlaisia fobioita ja myös kaikkien AMPIAISTEN ja KIMALAISTEN yms. pelko.
mutta muut vain hössöttävät "ei ne pahaa tee" tai "ei tarvitse murehtia" ärsyttää sellainen. yleensähän tuollaiset 'vastalauseet' pahentavat fobiaa vielä enemmän.. - ettei.....
sinua ole käytetty seksuaalisesti hyväksi jossain elämäsi vaiheessa??
Itselläni alkoi 19-vuotiaana outo pelko, että takana istuva (esim. bussi) pistää mua pitkällä piikillä selkään. En uskaltanut mennä kuin takapenkille.
Aloin nähdä painajaisia, joissa isäni ajoi mua takaa ja sai kiinni, niin työnsi AINA UNESSA pitkän piikin selästä läpi.
Kauhut seurasivat elämässä ja lopulta ajauduin sairaalaan. Aloin miettiä, että unella ON OLTAVA JOKIN VIESTI. Eli sen täytyy puhua "unen kielellä jostakin joka on selvitettävä".
Sain Kelan terapian ja jo lausunnossa psykiatri kirjoitti: potilaan karmeat unet viittaavat insestiin.
No tulihan se vihdoin esiin. Olen nyt käynyt 7-vuotta terapiaa ja välillä niin huonossa kunnossa, että on tarvittu sairaalahoitoa! Onneksi siellä sain demostroida isäni ja hakata ja huutaa kaiken vihan ulos. Raivosin ja itkin.
Nyt en pelkää enää muuta kuin kastematoja ja tietty miehiä.
Uskon vielä parisuhteen joskus olevan mahdollinen.
Muuten pelkoja kohtaamalla siirrät vain pelkoa, et pääse siitä eroon???
PELON ALKUSYY ON TERAPIASSA SELVITETTÄVÄ, RAIVOTTAVA JA SURTAVA ULOS ITSESTÄÄN, VASTA SITTEN PELOSTA PÄÄSEE TÄYSIN EROON!
Kohtaat vain tai ota positiivinen asenne, ei auta juuri ketään. Ei auttanut ainakaan mua. Vihaan sitä sanontaakin!
Varaa aika psykiatrille ja pyydä lausunto Kelan terapian aloittamiseen.
Kela tosin rahoittaa alle 25-v, 3-vuotta ja yli sen iän 2-vuotta. Jos jatkaa, on maksettava itse kaikki kulut.
Mä otin lainan ja olen IKI ONNELLINEN, kun voi kulkea kadulla pelkäämättä ja elää vapaata avointa elämää! Suosittelen!
(ps. insesti näyttäytyy aikuisena usein piikkikammona. Lapsihan näkee peniksen "piikkinä", joka sattuu valtavasti.) - myös,
pelkään piikkejä, hoitaja joskus ottanut väärin verta: yritti saada luusta. Ja sit mun pahimpiin pelkoihin kuuluu: hämähäkit, veri, korkeat paikat (jopa portaat), vesi ja silti kuitenkin mun harrastuksis joudun olee tekemisissä veden kanssa ja jos jotain tapahtuu niin myös veren kanssa. Olen siis palokunnassa
- myötätuntoinen
Voi tiedän miltä sse tuntuu... :S mulla on ihan sama juttu hämähäkkien kans...siis ihan on samanlaiset oireet... !!! Se on oikeesti ihan kauheeta voikka ois kuinka pieni hämähäkki niin silti meen ihan friikiks... :D
- norder
Kyllä on paha araknofobia. Sellainen ku koskeekin ihoani niin saan paniikin ja tärisen...menee jonkun aikaa ennenkuin saan paniikin pois. Todella ahdistavaa ja kun jotkut kavereistani eivät ota sitä vakavasti. Puhelimen päässä vain jotkut naurahtavat kun soitan aivan hätäpaniikissa. En voi nukkua huoneessani jos tiedän hämähäkin olevan kanssani...siitä on päästävä heti eroon..pahempi juttu sitten jos olen yksin kotona. Yrittänyt terapialla päästä kammostani eroon koska kärsin siitä...elämäni kärsii.
- jopa!
Jos ajaisin autoa ja hämähäkkki kävelisi kojelaudalla, ajaisin varmasti kolarin. Hirveää, mutta en siinä tilanteessa pystyisi järkeilemään, vaan paniikki iskisi välittömästi. Ei se katso aikaa tai paikkaa. Tästä voimme päätellä että fobiat voivat todella myös vaikuttaa terveyteen, jopa viedä hengen.
- piikittäjän lapsi
Joo, tätä se mutsi naureskeli aikonaan ku töissä piikitti lapsia ja aikusia ja aina välillä joku halus puudutuslaastaria. Yleensä hysteeriset äidit lapsilleen.
Puudutusta kun ei ilman piikkiä saa ihon pintakerrosta syvemmälle, eli puudutus laastarilla ei vaikuta rokotuksen sattumiseen mitenkään.
Itse pelkään hammaslääkäriä, tai sitä kipua joka ei lähde puuduttamalla. Enskerralla pyydän rauhottavia. Ainakin viisaudenhampaita leikatessa ne autto. - [Ampiaiskammo]
Juuh, ymmärrän sinua täysin.. Et ole ainoa, joka kammoaa piikkejä, ja ampiaisia.. Varsinkin ampiaiset!! Jos olen uimassa, ja ampiainen tulee pörräämään viereen, saan paniikkikohtauksen :S En tarvitse paperipussia, mutta kuitenkin. Sukellan heti, ja roiskin vettä että ampiainen lähtisi pois..
- kirjoittajille<3
kiitoksia kun kirjoittelitte omista kokemuksistanne, huomaan, että tosi monella, on näitä fobioita.
näitä lukiessani ajattelin että, taidan varata ajan jollekkin lääkärille, että saisin vähän apua.
rupesin myös ottamaan selvää pelon alkusyitä, piikkikammon syytä en vielä löytänyt, mutta ampiaispelko on selvä, olen niille niin allerginen, että pienenä jouduin sairaalaan. siitä on aika pahat muistot.
sekä sairastin pienenä paljon, ja olin paljon sairaalassa. luulen että minua on siellä pisteltykin paljo. joten silläkin saattaa olla vaikutusta.
olisin kirjoittanut jokaiselle kirjoittajalle erikseen :) mutta vastauksia tuli niin paljon! että en millään olisi jaksanut, joten tässä viestissä, kaunis kiitos kaikille
- Pelkääjä
Täällä yksi jolla on fobia. Pelkään isoja lentäviä eli pistiäisiä. Niillä on kyllä pitkä piikki mutta eivät pistä ihmistä. Enemminkin pelkään kun se on niin iso, pitkät jalat ja se on kaikin puolin pelottava. Joudun työni puolesta olemaan jonkin verran tekemisissä kyseisten elukoiden kanssa mikä on HYVIN vaikeaa. Näitä eläimiä pelkään ja niiden lähellä oleminen saa aikaan sydämen tykytystä, hirveää hikoilua, vapinaa, itkua ja tuntuu että pyörtyy eli mustenee silmissä. Kai sitä vois sanoa hyperventiloinniksi. jos olen yksin semmoses paikas mis niitä on niin jähmetys ihan paikalleni tai jos on selkeä lyhyt reitti ulos niin heti pois pois pois. Oikeastaan mun pitäis sanoa työnanatalleni etten voi työskennellä tässä hommassa vaan mun pitäis päästä johonkin muuhun työhön.. Minun on vaan vaikea kertoa asiasta koska en yleensä halua näyttää että olen heikko. Olen yleensä hyvähermoinen mutta tämä eläin vie minulta kontrollin täysin. Enkä tiiä mitä pitäis tehdä.. :( Jos olen "törmännyt" tällaiseen pistiäiseen niin se päivä menee omaa varjoaankin säikkyessä eli hermot on todella kireällä. Olisiko keinoa millä tätä vois kontroloida??
- Emssi
Joo mäkin pelkään ampiaisia ihan sikana. Aina kun nään sellasen, meen paniikkiin ja juoksen pois äkkiä. Sydän jyskyttää ihan hirveesti ja itken melkein aina 😅 Samoin kädet tärisee. Se haittaa mua koska en uskalla olla ulkona, kun niitä on kummiskin jossain. Välillä kuvittelen että nään sellasen tai kuulen sen äänen. Kaikki myös vähättelee sitä, kaikki väittää että ei siellä pihalla mitään oo mutta ku meen sinne niin tietysti on. Jos koitan pysyy paikallani niin ampparit alkaa pyöriä mun ympärillä tai seurata mua joskus jos meen karkuun. En tiiä kuvittelen sen ite?🤔 Mutta en ees tiiä mitä niissä pelkään, ne näyttääkin hirveen pelottavilta. Mullekkin kerran kävi niin että sisälle lensi yks ja lukittauduin vessaan! Tää pelko todellakin haittaa mua mutta en mää mitään siedätyshoitoa halua ikimaailmassa!!!
- Anonyymi
Pelkään ilman verhoja olevia ikkunoita.on tunne että sieltä tarkailaan.haluaisin pitää ne päivälläkin kiinni,mutta sain hullun paperit.joten pidän päivällä hampaat irvessä niitä vähän aikaa auki ,mutta en pidä siitä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 942505
Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu1012193- 841867
Hei A, osaatko
sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en441631- 781596
- 111585
- 341538
Persuilla ja Saksi-Riikalla meni sitten pornon levittämiseksi koko touhu.
Onko kenellekään yllätys?731446Synnittömänä syntyminen
Helluntailaisperäisillä lahkoilla on Raamatunvastainen harhausko että ihminen syntyy synnittömänä.1001355Mitä tämä tarkoittaa,
että näkyy vain viimevuotisia? Kirjoitin muutama tunti sitten viestin, onko se häipynyt avaruuteen?411254