Vaikka Hämärä laulussa pistää silmään tietyt Tsaikovskin esikuvallisesti Kuulan musiikillisessa sanonnassa ilmenevät ja tämän sinfoniselle sävelkielelle tyypilliset rytmisharmoniset ja melodiset piirteet slaavilaisita sukujuurista kertovana yhteisenä nimittäjänä pateettiseen sinfoniaan tai numeron 5 musiikilliseen ilmaisukieleen rinnstuvana kaihoisan nostalgisena melankolisuutena Kuulan melankolis-koleerisen luonteen heijastumana rotevassa romanttiasessa sävelkielessään ja paatoksessaan, sitä voi, kuten Kuulan tuotantoa yleensäkin, lähestyä myös 1900-luvun modrernismillle ja sille ominaisten sävellysteknikoiden ja harmonisen kielelle tnnusomaisten piirteiden näkökulmasta, josta itse olen jäävi antamaan minkäänlaista perusteellista tai luotettavaa selontekoa, mutta kuitenkin hänen romanttisiin juuriinsa kontrastoituvine tulevaisuuteen tähtäävine ja harmonisen järjestelmän asteittaiseen romuttamiseen ja hylkäämiseen viittaavine lähes atonaalisen vaikutelman synnyttävine piirteineen yhdistettynä selkeään molliin, duuri-mollitonaliteettiin, kuten hänen Debussyn ihailustaan kielivät impressionismin värimaailmaa heijastelevat kokosäveliset ainekset, joita tapaa tuon tuostakin vähälukuista pianomusiikkia myöten, ja joita hän ryhtyi viljelemään musiikissaan käsittääkseni Sibeliusta jo paljon aiemmin,
Hämärän laulu
Pax romana
3331
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mielestäni Toivo kuulan ansioluetteloon olisi liitettävä muiden saavutusten lisäksi kuin sulkana hattuun yksi tunnustus lisää: säveltaiteemme huomattavin orkesteriteknikko, sen lisäksi että hänen nimensä pätee ainakin koto-Suomessa taitavimpana kuoro-ja liedsäveltäjänä sekä kenties epäilemättä kamarimuusikkonakin ajatelkoon vain hänen lähes orkestraalisiin mittoihin kohoavia suurteoksiaan, viulusonaatti e-molli, jota hurmaantuneena taasen kuuntelin ja Sibeliuksenin ylistämää pianotrioa A-duuri, todeten maailmassa olevan hyviä pianisteja kuin harmaita kissoja mutta Kuulan pianotrion kaltaisia teoksia vähän Kuulan käydssä esittelemässä hänelle teoksiaan.
Sitä paitsi sen tiedon hyväksyminen vaatii enemmän älynä kuin sen hylkääminen, katsottaessa Kuulan yltäneen jokaisella säveltaiteen ja sävellystekniikan osa-alueella ikoniaan päätä pidemmäksi, yhtä hyvin orkesteriteknikkona kuin kontrapunktikkonakin. Sinfonisessa kehittelytekniikassa nämä molemmat mestarit olivat joksenkin samalla tasolla, tekijä, jonka vertailu vaikeutuu ymmärrettävistä syistä; kulan absoluuttinen orkesterituotanto jäi varsin suppeaksi, ja aiotusta Jupiter-sinfoniatakaan, op. 36 vain noin kymmenminuuttinen upea johdanto, joka osoittaa hänen kulkeneen ehkäpä ikoniaan edistyksellisempiä, uudistuksellisempia ja modernistisempia polkuja kuin saattaisi kansallisromanttiselta miniatyyrien luojalta odottaa pikemminkmin lavean sinfopnisessa mahleriaanisessa hengessä, joka edusti vastapoolia sibeliaaniselle klassisemmalle sinfoniselle tyylille ja mitä kontrapunktiseen satsiin tulee, siinä määrin harvoin voi Sibeliuksen kuulla edes orkesterikontrapunktia viljelevänkään että näiden 2 eri säveltäjän ambitiot osuisivat yksiin samalle lähtöviivalle ja heidän vertailunsa sillä meduimilla olisi järin mielekästäkään, lisäksi voidaan todeta Kuulan soinnunkäytön olleen edellistä rehevämpää ja dissonoivampaa, ja sävelkieli kuten todettua yhtä aikaa pateettisempaa. Jo nyt tiedetöään myös ettei Sibelius oolut se uudistushenkinen modernisti joksi hänen kannattajansa hänet kaun sitten julistivat erään Kuulan kriitikon puolestaan toivoneen Kuulan pääsevän sen modernismin kritiikittömän karikon ohitse, jota II-sarjan tietyt impressionistisesti värittyneet piirteet leimasivat hänen sävelkieltään jo sangen varhain Hämärän laulun perustuen 2 kontrastoivalle melodiselle idealle jne,
ja mikä oli se asia tässä ketjussa?
Totta puhuen Ruotsalainen 1800-luvulla ellänyt sinfonikko, oopperasäveltäjä ja kamarimusiikin säveltäjä Franz Berwald sekä suomalainen Toivo Timoteus Kuula ovat ansiokkaimmat ja huomattavimmat skandinaaviset säveltäjät. Juuri nyt ei ole aikaa perusteluille, vaikka niitä paljon onkin ja mielenkiintoiselle henkilökuvalle tästä omana akanaan hyvin oikukaaksi luonnehditusta, kannustusta vaille jääneestä ja hyvin omaperäisestä ja soinnunkäytöltään rohkeasta säveltäjästä, jonka jokainen tahti pulppuaa ja tulvii rytmisen draivin lisäksi vankkumatonta elinvoimaa ja energisyyttä, ja joka muutoin hyvin omaperäisissä sävel-ja sointukuluissaan tuo mieleen Schubertin varhaisen sinfoniatuotannon sijoittuen tyylillisesti jonnekin Mendelssohnin ja Schubertin välimaastoon, joista hän edelliseen tutustuikin Berliinin matkoillaan, ja jonne sävellettyjä oopperoita Estrella di soria mukaan luetuna ei milloinkaan esitetty. Siksi perin pohjin musiikista ja huonosta menestyksestään tarpeekseen saatuaan jätti säveltämisen kahteen otteeseen ja ryhtyi harjoittamaan monia muita ammatteja suunnittelemaan lääketieteellisiä apuvälineitä, toimittamaan musiikkilehteä, ortopediosen laitoksen ja lasitehtaan johtajaksi jne. Kunnes aivan viimeisinä elinvuosinaan sai ansaitsemaansa tunnustusta kotimaassaan ja toimi lyhyen aikaa sävellyksen professorinakin. kuulan edellöä mainittua säveleposta kuuntelin eilenkin illalla poltetta ja kuumostusta sydänalassani tuntien