tuhka tuuleen

mmmmmmmm kirjoitti:

han tietaa ihan hyvin, kuinka hulluna olen haneen. melko pitkaan elin toivossa, ensimmaisen iskun sain silloin, kun oltiin puoli vuotta tapailtu ensin ystavyyden merkeissa ja sitten puhuttu vakavammasta jutusta. olin ja olen edelleen niin rakastunut haneen, en oo koskaan tuntenut mitaan lahimainkaan tallaista ketaan miesta kohtaan. mutta han romantiikan tayteisen viikonlopun loppumainingeissa kertoi mulle hotellihuoneen sangylla, etta hanesta tuntuu, etta han haluaa olla vain ystava, eika tahdo johdattaa mua harhaan. han ei pysty vakisin tuntemaan mua kohtaan mitaan suurempaa. tunsin oloni melko hyvaksikaytetyksi, etta han seksin jalkeen paattaa kertoa. mutta rakastin hanta liikaa, en haunnut menettaa ja sanoin ok, ollaan ystavia. taytyy ymmartaa, etta me ollaan kuin kaksi marjaa, kinastellaan ja naureskellaan, kumpikin tosi temperamenttinen ja hassu kun sille paalle sattuu. kesti jonkin aikaa, jolloin kirjoiteltiin ja soiteltiin, ei just tavattu, kun han sanoi, etta han ei nyt olekaan varma tunteistaan ja on alkanut ajattelemaan, et ehka sittenkin. tietty, kun oon niin tyhma, aloin taas kihelmoimaan onnesta, etta saan hanet. tavattiin ja oltiin taas kuin kaksi marjaa. sitten taas vaikuttaa, et hanelle ei onnistu tallanen ja sanattomasti muodostui meidan ystavyys. vielakin oo tosi rakastunut, mutta koko ajan ajattelin, et kunhan en meneta hanta, koska han on kuitenkin tarkea mulle voiman lahteena ja saanut mut luottamaan itseeni uudella tavalla ja tapaamaan uusia ihmisia ja uskomaan siihen, ettei ihmiset ookkaan niin hirveita ja ilkeita. koko ajan, tyhma, kuvittelin, etta oon hanelle tarkea, mut nayttaa silta, ettei ystavyydesta tule mitaan ja oon menettanyt hanet. ei vastaa enaa puhelimeen, ei vastaa maileihin ja on taysin maan nielema. ja mulla sellainen olo, etta tahdon kuolla. ei me muutenkaan niin usein nahty, mutta edes se, etta han oli aina siella jossain ja puhelun paassa ja antamassa mulle voimia ja nauramassa mun jutuille. oon niin vihainen, etten pysty edes istumaan kunnolla. ravaan mailissa tunnin valein etsimassa jotain viestia, mutta ei. oon niin vitun vihainen, koska kuvittelen naurettavasti, et ehka hanelle on tapahtunut jotain, mutta tietenkin jarki sanoo, et han on paatynyt tallaiseen ratkaisuun. hanelle se on parempi poikkaista kaikki, mutta mulle se on niin vaikeaa. en ymmarra, miksi kaikki taytyy heittaa hukkaan ja on jotenkin epataydellinen olo, kun toinen katoaa. haluisin kanssa huutaa hanelle, et miten voi olla niin julma. koska mieluummin ottaisin sen, etta han sanoisi et haista vittu vaan ja hyvaa elamaa, en kaipaa sun seuraa enaa, sitten ainakin tietaisin ja voisin vihata hanta, kuin tama, etta ehka han ajattelee et nain on parempi mulle ja meille kummallekin. sitten voisin edes ajatella, et mika paskiainen. toisaalta ajattelen niin nytkin, vaikka tiedan etta han valitti musta, mutta eiko tama vasta oo julmaa. mistaan ei tuu mitaan ja oon vaan jotenkin hajalla.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä