Mitään hengenheimolaisuutta tai ihastumisen kokemuksia on hirveän vaikea saavuttaa, kun on liian perillä maailmasta, asioista, ihmisistä ja heidän vaikuttimistaan.
Kun ei enää koe asioiden suhteen mystiikkaa, tai ymmärtää mistä mikäkin oma mielihalu kumpuaa, kun ei enää pidä mitään asioita yksiselitteisesti hyvinä ja haluttavina tai pahoina ja vieroksuttavina, ei enää ole suurimman osan kanssa samalla viivalla. Ei enää löydä helposti ihmistä, joka olisi kiinnostava. Mitä suuremmaksi tietoisuus kasvaa, sitä yhdentekevämmältä kaikki näyttää.
Koska sitähän kaikki suurimmaksi osaksi on; yhdentekevää. Turhaa. Tarpeetonta. Siis kaikki mitä ihminen on keksinyt ja mitä useimmiten kutsutaan sanoilla yhteiskunta, kulttuuri jne.
Toteutamme ikiaikaisia alkeellisia viettejämme tavoilla, jotka ovat täysin naurettavia. Ihmisen perustarpeet ovat ravinto, lisääntyminen ja laumakäyttäytyminen, esimerkiksi. Jo näitä varten ollaan kehitetty mitä mielikuvituksellisimpia asioita työelämästä ja uskonnosta lähtien.
Hankimme diplomeja ja meriittejä hampaat irvessä ja verenmaku suussa, jotta voisimme olla laumamme täysiarvoisia jäseniä, käymme läpi luonnottomia kirurgisia toimenpiteitä, jotta voisimme toteuttaa lisääntymistarvettamme jne.
Kaikki pakkomielteet ja asiat joita teemme, voi johtaa johonkin perustavaan, ikiaikaiseen tarpeeseen. Olemme viisaudessamme luoneet maailman mahdottoman monimutkaiseksi, ja vain luultavasti siksi että aivokapasiteettimme mahdollistaa sen.
Kuitenkin lapsina tiesimme asian paremmin. Lapsina pystyi menemään toisen luokse ja sanomaan että "minä tykkään sinusta" ja halata. Ja oikeasti tuntea niin.
Kun ei enää koe asioiden suhteen mystiikkaa, tai ymmärtää mistä mikäkin oma mielihalu kumpuaa, kun ei enää pidä mitään asioita yksiselitteisesti hyvinä ja haluttavina tai pahoina ja vieroksuttavina, ei enää ole suurimman osan kanssa samalla viivalla. Ei enää löydä helposti ihmistä, joka olisi kiinnostava. Mitä suuremmaksi tietoisuus kasvaa, sitä yhdentekevämmältä kaikki näyttää.
Koska sitähän kaikki suurimmaksi osaksi on; yhdentekevää. Turhaa. Tarpeetonta. Siis kaikki mitä ihminen on keksinyt ja mitä useimmiten kutsutaan sanoilla yhteiskunta, kulttuuri jne.
Toteutamme ikiaikaisia alkeellisia viettejämme tavoilla, jotka ovat täysin naurettavia. Ihmisen perustarpeet ovat ravinto, lisääntyminen ja laumakäyttäytyminen, esimerkiksi. Jo näitä varten ollaan kehitetty mitä mielikuvituksellisimpia asioita työelämästä ja uskonnosta lähtien.
Hankimme diplomeja ja meriittejä hampaat irvessä ja verenmaku suussa, jotta voisimme olla laumamme täysiarvoisia jäseniä, käymme läpi luonnottomia kirurgisia toimenpiteitä, jotta voisimme toteuttaa lisääntymistarvettamme jne.
Kaikki pakkomielteet ja asiat joita teemme, voi johtaa johonkin perustavaan, ikiaikaiseen tarpeeseen. Olemme viisaudessamme luoneet maailman mahdottoman monimutkaiseksi, ja vain luultavasti siksi että aivokapasiteettimme mahdollistaa sen.
Kuitenkin lapsina tiesimme asian paremmin. Lapsina pystyi menemään toisen luokse ja sanomaan että "minä tykkään sinusta" ja halata. Ja oikeasti tuntea niin.
Vastaukset 11
Vanhimmat
ymmärryksen lisääntyminen ei suinkaan ole vähentänyt ihastuksen kokemuksia, pikemminkin päinvastoin. Jos sinä olet menettänyt tämän kyvyn, uskon sen liittyvän muihin asioihin elämässäsi kuin tietoon. Joskus nuorempana ihastuin aika pitkälti naisen ulkonäköön ja sen jälkeen uskottelin hänet mukavaksi muutenkin. Sittemmin olen alkanut tuntemaan yhä enemmän vetoa hengenheimolaisuuteen ja kun omaa peruspositiivisen avoimen asenteen toisiin ihmisiin, niin ainakin itse kohtaan sellaisia ihmisiä. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan...
"Ihmisen perustarpeet ovat ravinto, lisääntyminen ja laumakäyttäytyminen" Meidän perustarpeitamme ovat niitä mitä itse haluamme. Tietenkin vain ne lisääntyvät, joilla on jonkinlainen vietti lisääntymiseen, mutta mitä pahaa siinä on? Toisekseen vaikka biologinen pohjimmainen syy seksiin on lisääntyminen, niin käsi ylös kuinka moni ajattelee sitä seksiä harrastaessaan? Kyllä sitä harrastetaan siksi, koska se tuntuu mukavalta:-) ...ja se tuntuu hyvältä siksi, koska nautinto on luonnon konsti saada meidät lisääntymään.
Mitä pahaa on hyvässä ruuassa? Tarvitsemme ruokaa elääksemme, mutta ruuasta nauttiminen on taas luonnon tapa saada meidät pitämään itsemme kunnossa;-)
Mitä pahaa on sosiaallisuudessa (jota kutsut laumakäyttäytymiseksi)? Toisista välittäminen, kiinnostus toisia kohtaan, juoruaminen, fiksu keskustelu, huumori jne. ovat elämän suurimpia iloja.
Jotenkin saan sinusta sen mielikuvan, että ongelmasi ei ole tiedon määrä, vaan kyvyttömyytesi hyväksyä itsesi ja kanssaihmisesi. Tunnut halveksuvan kaikkia niitä asioita, jotka tekevät elämän elämisen arvoiseksi. Ja voin vakuuttaa...tämä asenne ei ole peräisin tiedoistasi. Jos näin olisi, esim. yliopistojen biologian laitokset olisivat pullollaan neuroottisia itsemurhan partaalla keikkuvia ihmisraunioita. Ihan samanlaisia ihmisiä siellä kuitenkin hiippailee kuin muuallakin. Luet biologiaa samalla tavalla kuin fundamentalistit raamattua. Valitset sieltä vain ne "rusinat", jotka pönkittävät ahdistunutta ihmis/minä kuvaasi ja unohdat kaiken muun.
Nyt taisi käydä niin, että ymmärsit kirjoitukseni hieman väärin.
"Meidän perustarpeitamme ovat niitä mitä itse haluamme."
No ihmisellä on kyllä tiettyjä perustarpeita, jotka esittäytyvät tietyillä tavoilla.
"Tietenkin vain ne lisääntyvät, joilla on jonkinlainen vietti lisääntymiseen, mutta mitä pahaa siinä on?"
Ei mitään. Missä olen niin väittänyt?
"Toisekseen vaikka biologinen pohjimmainen syy seksiin on lisääntyminen, niin käsi ylös kuinka moni ajattelee sitä seksiä harrastaessaan? Kyllä sitä harrastetaan siksi, koska se tuntuu mukavalta:-)"
En ole väittänyt että ihmisen tulisi harrastaa seksiä lisääntymisen takia.
"Mitä pahaa on hyvässä ruuassa? Tarvitsemme ruokaa elääksemme, mutta ruuasta nauttiminen on taas luonnon tapa saada meidät pitämään itsemme kunnossa;-)"
En ole väittänyt että hyvässä ruuassa olisi mitään pahaa. Tai sellaisen syömisen nauttimisessa.
"Mitä pahaa on sosiaallisuudessa (jota kutsut laumakäyttäytymiseksi)? Toisista välittäminen, kiinnostus toisia kohtaan, juoruaminen, fiksu keskustelu, huumori jne. ovat elämän suurimpia iloja."
En ole väittänyt, että sosiaalisuudessa olisi mitään pahaa.
En ymmärrä mistä nämä oletukset löysit?
Jos tekstini voisi jotenkin kiteyttää, tai sen perusajatuksen tuoda julki, niin se voisi ehkä olla jotakuinkin seuraavanlainen:
"Joskus silloin tällöin olisi hyvä itse kunkin hypätä ulos ja tarkastella elämää yksinkertaisemmin. Se, mitä me haluamme ei löydy tutkinnoista, uusista autoista, isoista taloista, silikonista, punttisalilta, tietoverkoista, monimutkaisista ihmissuhdepeleistä tai mistään turhan monimutkaisesta. Ne ovat vain meidän perustarpeidemme pitkälle kehitettyjä, jalostettuja toteuttamis- ja hankkimismuotoja. On vaara että hukumme niihin, jos emme tunnista mistä on kysymys. hukumme epäolennaisuuteen.
Mitä me haluamme on yksinkertaista ja kaunista. Kosketusta ja läsnäoloa. Kauniita sanoja. Yksinkertaisia asioita. Sellaisia "tyhmiä" asioita. Asioita, millaisista lapsina pidimme."
No, tuo ei ollut kovinkaan kiteytetty sitten kuitenkaan.
Ja se, miksi en kovinkaan helposti tunne ihmisten kanssa sielunyhteyttä tai ihastu toisiin johtuu juuri siitä, että näen enenevissä määrin ympärilläni ihmisiä, jotka juoksevat ties minkälaisten asioiden perässä, vaikka haluavat jotain hyvin yksinkertaista. En voi ihastua tai tuntea yhteyttä ihmisiin, jotka ovat sokeita eivätkä näe asioiden läpi.
nyt taidan olla osin samoilla linjoilla kanssasi. Ehkä ymmärsin alkuperäistä kirjoitustasi hiukan väärin. Se on minustakin totta, että suuri osa ihmisistä (minäkin pääosin) riuhtoo sokkona elämäänsä eteenpäin. Tavoitellen milloin sitä ja milloin tätä... se tyytyväisyys mitä me asiota saavuttaessamme saamme jää kuitenkin yleensä väliaikaiseksi.
Mukautamme odotuksiamme vastaamaan sitä mitä olemme jo saavuttaneet niin, että mikään ei ole koskaan riittävää kovin pitkää. Tämä piirre on luultavasti osin luonnonvalinnan tuotetta, koska vaikka riuhtojat eivät saavuttaisikaan onnea he saavuttavat joko suuremman määrän jälkeläisiä tai paremman kasvuympäristön pienemmälle lapsimäärälle. Kaikkein varmimmin "evoluution orjina" elävät ne, jotka sen taipumuksen heikoimmin tiedostavat. Tässä mielessä tieto ja ymmärrys on vapauttava tekijä. Jos lajityypillisen käytöksensä tunnistaa, voi geeneilleen helpommin näyttää takapuoltaan.
On myös totta, että erikoiselle mielelle on hankalaa ihastua kehen tahansa, mutta kyllä sellaisiakin on:-)...sekä miehissä ja naisissa. Mikään ei sitten olekaan niin ihanaa kuin henkinen yhteys toisen erikoisen mielen kanssa.
nimimerkillä: kokemusta on parhaillaan;-)
..vaan antaa parastaan, ei se tyhmyys häpeä ole, yritä vaan elää sen kans, kyllä se siitä.
Eipä tainnut se viesti mennä sinnekään perille. Taikka sitten kysymyksessä on epäonnistunut huumori.
Mä en ole ajatellut noita juttuja (eli kiitti vaan, nyt varmaan on vähän pakko) mutta samantyyppistä on mullakin ollut.
Jotenkin olin tajuavani koko ihmiskunnan ja itse asiassa koko maapallon turhuuden (siitä eteenpäin en päässy) ja sen jälkeen oli vähän hankaluuksia yrittää elää normaalia arkea ihmisten kanssa, jotka huolehti jostain laskuistaan tai suhteistaan. Mutta nykyään elän sitä samaa pienistä ongelmista ja niistä selviämisistä koostuvaa normaalia arkea, mielialalääkkeiden avulla. Suosittelen! On se kuitenkin mukavaa kun ei tarvi ajatella ihan koko aikaa, halutessaan kuitenkin siihenkin ihan hyvin vielä kykenee :)
Kulttuureissa ja trendeissä on aina ollut kyse siitä, että alaiset seuraavat johtajaansa. Jos joku pitää tätä naurettavana ja ei halua näin tehdä, niin hänet syrjäytetään pois yhteiskunnasta. Perseennuolijat pääsevät ainakin näennäisesti pitkälle.
Ihminen kuuntelee poppia, koska muutkin kuuntelevat (oma mielipide/musiikkimaku on irrelevanttia tässä asiayhteydessä). Ihminen tapaa muitakin ihmisiä, jotka tästä pitävät (ja tuntee olonsa vahvaksi samaistumisen vuoksi). Ihminen menee festareille kuuntelemaan poppia ja tuntee olonsa taas vahvemmaksi, siellähän nimittäin on tuhansia samanlaisia/"samanlaisia" ihmisiä. Festareilla ihminen saattaa löytää seksikumppanin.
Aika hölmö esimerkki, mutta koitan vain vahvistaa alkuperäisen kirjoittajan teoriaa oman ymmärtämykseni mukaan.
Vapaus on vankila (miten voit olla vapaa, kun kerran ympäristö, opetetut asiat yms. muokkaavat sinua?). En tiedä elämän tarkoitusta (tämä oli muuten aivan turha lause, mutta en jaksanut muuttaa seuraavan lauseen ulkoasua, niin jätin tämänkin lauseen paikalleen). Tiedän vain sen, että ihmisen, kuten muidenkin eliöiden, ainoa tarkoitus on lisääntyä ja jatkaa omia geenejään. Ja minua masentaa se, mitä kaikkea keinotekoista ja hölmöä pitää tehdä saavuttaakseen sen aseman, että on mahdollista jatkaa sukuaan. Ja koska tietoisesti ajattelen niin, että en halua jatkaa sukuani, niin en myöskään pääse asemaan, jossa olisi mahdollista jatkaa sukua, koska en todellakaan jaksa elää niin kuin ihmiset, jotka haluavat jatkaa sukuaan (ja tehdä niitä asioita joita ne toiset haluavat tehdä jatkaakseen sukuaan).
"Ei enää löydä helposti ihmistä, joka olisi kiinnostava. Mitä suuremmaksi tietoisuus kasvaa, sitä yhdentekevämmältä kaikki näyttää."
Kukapa oikeasti tietoinen ihminen jaksaa kiinnostua biologian pelinappuloista. ja toisin päin.
"Kuitenkin lapsina tiesimme asian paremmin. Lapsina pystyi menemään toisen luokse ja sanomaan että "minä tykkään sinusta" ja halata. Ja oikeasti tuntea niin."
Tätähän voi verrata tietokonepeleihin. Ei sillä pitkälle kehittyneellä grafiikalla ole mitään väliä, jos sisältö ei kiinnosta yhtään. Voisin melkein väittää, että nettipelit ovat uusin trendi, jolla ei ole mitään tekemistä ilon kanssa, joka saavutetaan yksilöllisillä ratkaisuilla. CS ja WoW pahimpina esimerkkeinä.
"Hankimme diplomeja ja meriittejä hampaat irvessä ja verenmaku suussa, jotta voisimme olla laumamme täysiarvoisia jäseniä, käymme läpi luonnottomia kirurgisia toimenpiteitä, jotta voisimme toteuttaa lisääntymistarvettamme jne."
Väitän kuitenkin, että vaikka sinä pidät noita asioita turhina, niin saat kuitenkin kicksejä siitä, jos pääset mahtailemaan muille omista saavutuksistasi (vaikka kuinka perillä olisitkin maailmasta yms.). Vaikutus kuitenkin lakkaa hyvin nopeasti, kun olet yksin. Paitsi jos on täysin sinut itsensä kanssa.
"Mitä suuremmaksi tietoisuus kasvaa, sitä yhdentekevämmältä kaikki näyttää."
Entäs sitten joku Super-Buddha-Man, joka meditoidessaan on yhtä kaiken (tai lähinnä sinut oman) tietoisuuden kanssa? En todellakaan tiedä tarkalleen, minkälaisesta ihmisestä kirjoitin, mutta tarkoitan yleisesti ottaen "valaistuneita ihmisiä, jotka kuitenkin ovat onnellisia".
http://fi.wikipedia.org/wiki/Karma
"Näiden oppien mukaan jokaisen elävän olennon nykyinen olotila on suoraa seurausta menneisyydessä tehdyistä teoista. Karma on näiden tekojen alati muuttuva summa. Monesti karman katsotaan säilyvän myös kuolemassa, vaikkei varsinaiseen jälleensyntymään uskottaisikaan. Samaan tapaan nykyiset teot vaikuttavat tulevaisuuteen, myös tuleviin jälleensyntymiin. Pahat teot voivat johtaa jälleensyntymään huonommissa oloissa, jopa eläimenä. *Teoiksi lasketaan myös ajatukset ja sanat, ja mielentila, jossa teot tehdään, voi vaikuttaa kertyvän karman määrään ja laatuun.*"
Oletko sinä kerännyt itsellesi pahaa karmaa jo pelkillä ajatuksillasi? En tiedä mitä mieltä olet uskonnoista, mutta käytin tuota vain esimerkkinä. Hyvä tuo hyvää ja paha tuo pahaa. Vaikka et kirjoittaessasi maininnut positiivisuutta ja negatiivisuutta, niin ajatusmaailmasi näyttää lipsuvan kuitenkin tuohon negatiivisen puolelle.
Mielestäni mietit asiat väärin. Haluat toteuttaa yksinkertaisia halujasi (joita suurin osa ihmisistä haluaa toteuttaa) ilman turhia välikäsiä, vaikka fiksumpaa olisi opetella olemaan riippumaton omista haluistaan. Tai siis opetella olemaan huolehtimatta. Tieto lisää tuskaa vain, jos kaikkea sitä tiedon määrää koittaa prosessoida pakkomielteisesti.
Sanoisin, etta olet harvinainen tapaus. Itsekin olen alkanut jossain maarin tajuamaan noita asioita, mita kirjoitit. Mutta olen sinua 7 vuotta vanhempi, ja lisaksi olen lukenut aiheesta jonkin verran kirjallisuutta. Minulla on siis mennyt 7 vuotta enemman aikaa samaan, sita paitsi olen ymmartanyt joitain asioita vain lukemalla niista ensiksi.
Ala katkeroidu. Mina olen elanyt elamaani muiden ihmisten vaatimusten mukaan, ja katkeroitunut. Nyt yritan parantua siita, ja valita sen tien, jolla olen hyva ja joka tuntuu omaltani.
Sinulla on aikaa viela, mikaan ei ole myohaista. Sinun ei tarvitse katkeroitua. Vaikutat kyvykkaalta jatkalta, se on rehellinen mielipiteeni. Jos pystyt kayttamaan kykysi mahdollisimman tehokkaasti, valitset oikean alan etka muutenkaan valita muiden ihmisten mielipiteista mm. naiselaman suhteen, niin voi olla etta paaset korkeallekin (vaikka onko sillakaan sinansa mitaan valia sitten jos on tarpeeksi valaistunut :D ). Joka tapauksessa, monet naiset pitavat miehista, jotka ovat alansa huippuja, oli ala tai jopa harrastus melkein mita tahansa. Siispa nain, 27-vuotiaana, itse alani vaarin valinneena ja muutenkin liikaa muiden ihmisten ohjeita ja tuomioita liikaa kuunnelleena, annan sinulle yhden neuvon. Tavoittele sita missa olet paras. Etsi asia missa olet hyva ja mista nautit, ja tee sita. (tietenkin aina parempi myos karman kannalta, jos olet hyva jossain hyvassa asiassa, ei pahassa :) )
Kylla asiat sitten sujuvat, kun olet loytanyt oman juttusi, oman juttusi mita tuotat tahan omituiseen oravanpyoraan. Hyva tulee hyvan luo, ehka silla on jotain tekemista karman kanssa.
tullut itselle ihan samoja ajatuksia...
Myös ehkä syyttäminen itseä siinä mielessä että mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän viitsin/jaksan puhua... Jotenkin kun ymmärtää, että toinen ei tule kuitenkaan ymmärtämään, ei edes jaksa nähdä vaivaa. Toteaa mielummin, että onpa synkkää kun sataa taas
"Jotenkin kun ymmärtää, että toinen ei tule kuitenkaan ymmärtämään, ei edes jaksa nähdä vaivaa."
Tämä pätee varsinkin naisiin. Naista on vaikea saada ymmärtämään miehiä, joista he eivät pidä. Ja kaiken lisäksi he eivät halua edes yrittää TARPEEKSI ymmärtämään toista ihmistä, koska he eivät jaksa ajatella SYVÄLLISESTI. Naiset hilluvat aikansa yhden miehen kanssa ja siirtyvät sitten taas seuraavaan, ajattelematta mitään siinä välissä.