Hei,
tarttisin kipeästi neuvoa miten yksi ongelma pitäisi saada hoidettua...
mulla on iso ongelma nimeltä isoveli(puoli). Hän on minua 13 vuotta vanhempi, ja siis isäni aikaisemmasta liitosta, joka päättyi siihen, että minun äitini tuli mukaan kuvioihin. Liitto äitinkin kanssa päättyi tosin myöhemmin siihen, että hänestä tuli alkoholisti (eli olemme siis molemmat vanhempien eron kokeneita).
Tilanne on se, että minusta tuntuu jatkuvasti siltä, että isoveljeni yrittää "kiusata" minua nälvimällä kaikista sellaisista asioista, missä hän kokee olevansa minua parempi. Aiheeksi sinänsä tuntuu kelpaavan mikä tahansa, alkaen naisista, opiskelusta tai työelämästä. Hyvä esimerkki on, että än joka kerta muistaa kysyä minulta milloin olen ajatellut siirtyä työelämään (tuo alkoi jo lukioaikana...). itse hän ei koulussa menestynyt, mm. adhd:nsa takia. Toinen hyvä esimerkki (edellistä karkeampi) on se, että erosin keväällä pitkäaikaisesta suhteesta (vertailun vuoksi isoveljelläni ei noin pitkää ole koskaan ollutkaan) ja kaveri soitti muina miehinä yksi päivä ja kyseli mun kuulumisia ja miten meillä on mennyt. Sitten hän kysyi,että vieläkö olet x:n kanssa. Sitten kun kerroin, että oli eronnut joku aika sitten, hän alkoi inttää, että mistä syystä (niinkuin se nyt olisi hänen asiansa, ,kun emme ole todellakaan läheisiä). Sitten hän kysyi, että minulla taitaa olla kuulemma joku uusi tyttöystävä, joka ei ole suomalainen (joka tietysti paljasti, että hän oli tiennyt koko jutun, mutta esitti tietämätöntä). Sen jälkeen hän alkoi haukkua venäläisiä naisia minun kuulleni, eivät kuulemma tuo mitään hyvää tullessaan...
siinä sitten kuuntelin tollaista käytöstä, enkä oikein osannut sanoa mitään vastaan, koska hänellä on aina ollut tietynlainen auktoriteetti minua kohtaan. Olen huomannut, että on hirveän vaikea nousta omia vanhempiaan tai perheenjäseniä vastaan, jos tuntee kokevansa vääryyttä. Surullisinta koko hommassa on se, että vuosikausien nälviminen on ajanut meidät käytännössä täysin erilleen, enkä tunne edes hänen pientä lastansakaan juuri ollenkaan. Haluaisin niin kovasti, että meillä olisi lämpimät välit, mutta miten se on enää mahdollista kaiken tämän jälkeen..
Tilanteen outoutta pahentaa se, että minun hieman nuorempaa siskoani hän ei ole nälvinyt. Isäni ei ole myöskään puuttunut koskaan tilanteeseen mitenkään.
Miten siis pitäisi toimia, lähteäkö avoimesti sanomaan asiat suoraan häntä vastaan, vai alkaako itsekin ns. kiusaamaan toista? vai mitä?
tarttisin kipeästi neuvoa miten yksi ongelma pitäisi saada hoidettua...
mulla on iso ongelma nimeltä isoveli(puoli). Hän on minua 13 vuotta vanhempi, ja siis isäni aikaisemmasta liitosta, joka päättyi siihen, että minun äitini tuli mukaan kuvioihin. Liitto äitinkin kanssa päättyi tosin myöhemmin siihen, että hänestä tuli alkoholisti (eli olemme siis molemmat vanhempien eron kokeneita).
Tilanne on se, että minusta tuntuu jatkuvasti siltä, että isoveljeni yrittää "kiusata" minua nälvimällä kaikista sellaisista asioista, missä hän kokee olevansa minua parempi. Aiheeksi sinänsä tuntuu kelpaavan mikä tahansa, alkaen naisista, opiskelusta tai työelämästä. Hyvä esimerkki on, että än joka kerta muistaa kysyä minulta milloin olen ajatellut siirtyä työelämään (tuo alkoi jo lukioaikana...). itse hän ei koulussa menestynyt, mm. adhd:nsa takia. Toinen hyvä esimerkki (edellistä karkeampi) on se, että erosin keväällä pitkäaikaisesta suhteesta (vertailun vuoksi isoveljelläni ei noin pitkää ole koskaan ollutkaan) ja kaveri soitti muina miehinä yksi päivä ja kyseli mun kuulumisia ja miten meillä on mennyt. Sitten hän kysyi,että vieläkö olet x:n kanssa. Sitten kun kerroin, että oli eronnut joku aika sitten, hän alkoi inttää, että mistä syystä (niinkuin se nyt olisi hänen asiansa, ,kun emme ole todellakaan läheisiä). Sitten hän kysyi, että minulla taitaa olla kuulemma joku uusi tyttöystävä, joka ei ole suomalainen (joka tietysti paljasti, että hän oli tiennyt koko jutun, mutta esitti tietämätöntä). Sen jälkeen hän alkoi haukkua venäläisiä naisia minun kuulleni, eivät kuulemma tuo mitään hyvää tullessaan...
siinä sitten kuuntelin tollaista käytöstä, enkä oikein osannut sanoa mitään vastaan, koska hänellä on aina ollut tietynlainen auktoriteetti minua kohtaan. Olen huomannut, että on hirveän vaikea nousta omia vanhempiaan tai perheenjäseniä vastaan, jos tuntee kokevansa vääryyttä. Surullisinta koko hommassa on se, että vuosikausien nälviminen on ajanut meidät käytännössä täysin erilleen, enkä tunne edes hänen pientä lastansakaan juuri ollenkaan. Haluaisin niin kovasti, että meillä olisi lämpimät välit, mutta miten se on enää mahdollista kaiken tämän jälkeen..
Tilanteen outoutta pahentaa se, että minun hieman nuorempaa siskoani hän ei ole nälvinyt. Isäni ei ole myöskään puuttunut koskaan tilanteeseen mitenkään.
Miten siis pitäisi toimia, lähteäkö avoimesti sanomaan asiat suoraan häntä vastaan, vai alkaako itsekin ns. kiusaamaan toista? vai mitä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minulla oli samansuuntaisia ongelmia myös, eli olin jatkuvan nälvimisen kohteena, mut sitten havaitsin että olin kasvanut yhtä isoksi kuin veljeni ja aloin puollustaa itseäni. Väittelimme hetkisen ja minä lyödä tempaisin häntä kunnolla turpaan et hän sai siitä vielä mustan silmän kaupan päälle. Sen jälkeen on tullut kunnioitusta, eikä ole tarvinnu kuunnella enää naaman aukomista. Ja välit ovat nykyisin kunnossa. Menneitä ei enää muistella.
Mun mutsi ja sisko oli kovia puutumaan mun asioihin kunnes sanoin et nyt on parempi ettette koskaan enään kommentoi mun juttuja jos en kysy....Kommentit on kyl loppunut ..mut sääli siskojen miehiä...Ne kuulemma kuulee mun juttuja puitavan...Mut mulle ei puhuta...sopii hyvin=)
Outoa...melkein kuin MINUN tekstiäni, paitsi että olen itse naispuolinen eli pikkusisko. (Ja veljen kanssa on samat vanhemmat.)
Mutta juuri tuo outo, ylimielinen ja arrogantti asenne minua ja tekemisiäni (ja tekemättä jättämisiäni) kohtaan..!