Haluaisin kysyä muiden suhtautumista ja mielipidettä kumppanin kännykän kyttäämiseen. Itse olen tässä se kyttäävä osapuoli. Tarkistan aika ajoin poikaystäväni kännykästä viestit ja puhelutiedot. Tiedän, että teen väärin. Me emme ole keskustelleet asiasta kuin kerran aivan suhteen alussa, kun mainitsin itse, että mielestäni kännykkä ja sen sisältö on henkilökohtaisia.. Eihän viestejä lähettelevät ystäväni kerro salaisuuksiaan poikaystävälleni vaan minulle.
Nyt sitten itse olen alkanut urkkimaan hänen puhelintaan.. ehkä siksi, että hän on antanut aihetta epäilylle. Poikaystäväni ex-tyttöystävä on soitellut hänelle viikonloppuöisin ja pyytänyt yöpaikkaa. Hän käy myöskin paljon baareissa kavereidensa kanssa ja keskinäinen luottamuksemme ei ole vielä puolen vuoden suhteen aikana kehittynyt kovin vahvaksi. Saattaa olla, että olen itse aivan turhaan epäluuloinen.. Mutta onko teidän mielestä kuinka suuri "rikos" tutkia toisen puhelinta ja pitäisikö siitä kertoa? Aluksi tunsin hieman häpeää ja syyllisyyttä, mutta enää en oikeastaan, koska siitä on tullut tapa. Itse en enää loukkaantuisi jos poikaystäväni lukisi viestejäni, sillä mulla ei ole salattavaa, ja jos saan hlö.kohtaisia viestejä ystäviltäni, poistan ne saman tien.
Nyt sitten itse olen alkanut urkkimaan hänen puhelintaan.. ehkä siksi, että hän on antanut aihetta epäilylle. Poikaystäväni ex-tyttöystävä on soitellut hänelle viikonloppuöisin ja pyytänyt yöpaikkaa. Hän käy myöskin paljon baareissa kavereidensa kanssa ja keskinäinen luottamuksemme ei ole vielä puolen vuoden suhteen aikana kehittynyt kovin vahvaksi. Saattaa olla, että olen itse aivan turhaan epäluuloinen.. Mutta onko teidän mielestä kuinka suuri "rikos" tutkia toisen puhelinta ja pitäisikö siitä kertoa? Aluksi tunsin hieman häpeää ja syyllisyyttä, mutta enää en oikeastaan, koska siitä on tullut tapa. Itse en enää loukkaantuisi jos poikaystäväni lukisi viestejäni, sillä mulla ei ole salattavaa, ja jos saan hlö.kohtaisia viestejä ystäviltäni, poistan ne saman tien.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Itse suhtaudun siten, että jos ei ole mitään salattavaa, niin yksi hailee vaikka toinen viestini lukisikin. Jos viestien lukeminen jotenkin aivan älyttömästi häiritsisi, niin sehän vain kertoo siitä, että ei ole ihan puhtaita jauhoja pussissa.
Se on sitten kokonaan toinen kysymys, kuinka järkevää moinen touhu on. Itse syyllistyin tuohon viestien lukemiseen nykyisen suhteen alkuaikoina, mutta nyttemmin on jäänyt vähemmälle, joskin vielä silloin tällöin tulee katsottua mitä sieltä luurista löytyy.
Onhan toi kännykän kyttääminen kyllä väärin. Mitä jos miehesi tekee samoin kuin sinä että poistaa salaiset viestit puhelimestaan? Voit kysyä häneltä suoraankin että miksi exäsi soittelee eikä salaa katsoa kännykkää...selityshän voi olla hyvin viaton että hänen exänsä ei saa taksia yöllä kotiin ja tuntee vain sinun miesystäväsi.
Kysy rohkeasti vaan, ei se tapa :)
Tarkennan vielä sen verran, että tarkkailen poikaystäväni puhelinta häneltä salaa. Ja aavistan, että hän suuttuisi kyllä asiasta, jos saisi tietää. Sen jälkeen ei varmaan jättäisi puhelintaan valvomatta.. Olen jutellut asiasta ystävieni kanssa, ja monet ovat kertoneet tekevänsä samaa. Mutta eihän se tee asiasta sen hyväksyttävämpää. Parasta kai olisi kysyä poikaystävältäni saanko lukea hänen viestejään.. mutta sitten hän ainekin alkaisi poistamaan epäilyttävät viestit ym. Pari kertaa hän on lähettänyt yöllisiä (..känni-) viestejä tytöille, luulen, että satunnaisille baaritutuille, ehkä sellaisille jotka ovat tulleet tutuiksi ennen minua. Tämä on hieman loukannut, mutta en ole ottanut asiaa puheeksi. Siksi epäilyni.
Täyttyvät toimissasi. Mikäli poikaystäväsi ja sinun luottamus on kaltaisella tasolla, jota kirjoitat, suosittelen eroamista. Parisuhde perustuu luottamukseen..
Miehelläni oli tapana aina puhelun jälkeen kertoa että kuka soitti ja mitä asiaa oli. Epäilykset heräsi kun yhtäkkiä alkoi tulla puheluita ja tekstareita joista oli ihan hiljaa. No kysäisinpä kerran että mikäs soitto se oli niin vastauksena tuli että mitäs se sulle kuuluu. No en voinut vastustaa kiusausta ja tsekkasin miehen puhelimen. Jäi mies kiinni pettämisestä, mutta pahimpana asiana mies piti sitä että olin hänen luuriinsa kajonnut. Olin siis pettänyt hänen luottamuksensa ja tehnyt väärin...
Mielestäni teet väärin niin kuin itsekin mainitsit. Minkä takia et voi puhua miehesi kanssa asioista, jotka sinua painavat? Sen sijaan loukkaat miehesi yksityisyyttä tsekkaamalla hänen puhelintaan.
Suhteessanne on selvästi luottamuspula. Itse luotan mieheeni ja tämän vuoksi en mene hänen kännykkää penkomaan.
Tämä on tää ikuisuuskomentti, että puhelimen/ s-postin tsekkaaminen on väärin, mutta pettäminen ei ole!!!
Sallikaa mun nauraa: Asia vaan käännetään niin, että " perk---en muija, kun tsekkas mun kännyn, teki väärin. Mä oon puhdas pulmunen... ... "
keinoja. Mun mielestä pelkkä puhelimen tai sähköpostin urkkiminen tai muu viestintäsalaisuuden rikkominen riittää suhteen lopettamiseen.
Olipas aika voimakas kommentti. Olisit siis valmis eroamaan suhteesta pelkästään sen takia että kumppanisi lukisi viestit luuristasi? Ei hyvää päivää!
on minulla ja miehelläni..hän on myös mielestäni antanut aihetta epäilyksille vaikka olemme seurustelleet melkein 2 vuotta. mutta kyllä myös minä tutkin mieheni puhelinta välillä enkä pidä sitä rikoksena vaan uteliaisuutena ja mustasukkaisuutena:)ja olen myös sanonut että mun puolesta se saa tarkastaa vaikka joka pv mun puhelimen ei ole mitään salattavaa..
Minusta puhelin- ja kirjesalaisuus on jokaisen oma asia eli ei ole koskaan tullut edes mieleen katsoa miehen (nykyisin ex) kännykkään. Vaikka epäilin hänellä olevan toisen naisen niin en puhelinta tutkinut. Enkä tutkinut senkään jälkeen kun mies tunnusti toisen naisen olemassaolon. Puhelimesta olisin saanut nimen selville mutta sitä en halua koskaan tietää.
Mies siis petti sinua, mutta sinä vain pöhkönä luotat etkä ota asioista selvää. Minua ainakin sinun tilanteessa v-tuttaisi melkoisesti, jos olisin pienellä puhelimen tutkimisella todennäköisesti saanut tietää pettämisestä jo huomattavasti aikaisemmassa vaiheessa, sen sijaan että olisin roikkunut hyväuskoisena jonkun pettäjän kanssa, kunnes hän itse vaivutuu asiasta ilmoittamaan.
Oma mokahan tuo on, että en osannut lukea miestä aikaisemmin. Olisi pitänyt hälytyskellojen toki soida aikaisemmin mutta pistin kaiken työkiireiden piikkiin. Kun on oltu yhdessä melkein 30 vuotta niin ei tule ensimmäisenä mieleen, että mies pettää. Kun siihen asti ei ollut pettänyt ja olin luottanut häneen 100%sti.
Jos joskus olen uudessa suhteessa, niin edelleen olen samaa mieltä ettei toisten puhelimiin kajota.
Siis en osaa varsinaisesta "kyttäämisestä" sanoa, mutta mielestäni suhteessa ei pitäisi olla salaisuuksia. Eräässä suhteessa luimme toistemme tekstiviestit ja vastailimme toistemme puheluihin, samoin tiesimme toistemme sähköpostien salasanat. Siis tämä ihan yhteisestä sopimukseta. Erittäin luontevaa, mutkatonta ja helppoa. Yhteiset ystävät ja yhteinen elämä. Ei ollut tarvetta salailla asioita.
Olen sanonut nykyiselle kumppanilleni että saa katsoa mun posteja, meilejä ja puhelinta niin paljon kun sielu sietää. Tosin hän on omasta yksityydestään eri mieltä...
Mutta pääperiaatteessa en pidä pahana jos vaikka vilkaisetkin toisen puhelinta silloin tällöin. En pidä sitä edes "rikoksena". Enkä ymmärrä ihmisiä jotka vaativat parisuhteessa jotain ihmeen "yksityisyydensuojaa" tms. Jos ei omat asiat kestä kumppanin suuntaan päivän valoa, niin jo on kumma!
kertoo sinulle henkilökohtaisen asian, salaisuuden, niin se kuuluu siis mielestäsi myös kumppanillesi?
Jos kuulisin, että joku omista läheisistä ystävistäni antaa myös miehensä lukea sähköpostinsa/tekstarinsa, niin luulenpa että välimme viilenisivät melkoisesti.
Kysymys ei ole ystävieni yksityisten asioiden jakamisesta kumppanin kanssa. Tällaista mainitsemaasi tilannetta ei tuolloin koskaan edes tullut vastaan.
Kyse on lähinnä siitä, että jos puhelin soi, ja käteni ovat taikinassa, niin voin hyvin pyytää kumppaniani vastaamaan puolestani. Se mitä ystävälläni on asiaa, hän kertoo ne minulle henkilökohtaisesti, ei kumppanilleni. Kyse on siitä, että puhelin voi olla vapaasti pöydällä, ja jos se soi, enkä pääse vastaamaan, voin vapaasti antaa puolisoni vastata ja kysyä kenellä on ja mitäkin asiaa.
Sähköposteissa en yleensä käy ystävieni henk.koht. asioita läpi, vaan kasvotusten tai puhelimitse.
Se, että minulla oli mieheni sähköpostin salasana, sekä toisin päin, ei tarkoita että olisimme aktiivisesti lukeneet toistemme viestejä, eikä siihen ollut tarvetta. Se oli mielestäni osoitus avoimuudesta ja myös luottamuksesta. Tiesin ettei mieheni mene ilman lupaani lukemaan viestejä tai meilejä. Ja tämä nimenomaan siviilielämässä.
Työsähköposti on asia erikseen, samoin mahdollinen työpuhelin.
Siis mitä ihmeen salaisuuksia kerrot ystävillesi tekstareilla?
Olen NIIN samaa mieltä! Meillä on myös yhteinen elämä, yhteiset asiat!Ei salaisuudet kuulu parisuhteeseen
todella suuri rikos. Ystävieni minulle lähettämät tekstarit (ja sähköpostit) ovat vain ja ainoastaan minun silmilleni tarkoitettuja, pettäisin heidän luottamuksensa pahasti, jos päästäisin jonkun muun ne lukemaan. Lisäksi työkännyyni tulee työhön liittyviä luottamuksellisia viestejä, jotka kyllä poistan mahdollisimman pian, mutta niiden leviäminen ulkopuolisten silmille olisi vaitiolovelvollisuuden rikkomista. Työsähköpostini joutuminen "vääriin käsiin (silmiin)" ei olisi mitenkään puolusteltavissa, saisin varmaan lähtöpassit nykyisestä tehtävästäni jos sellainen kävisi ilmi.
Pettyisin todella pahasti, jos kumppanini jäisi kiinni viestieni lukemisesta. En tiedä pystyisinkö ja haluaisinko edes sen jälkeen saada luottamusta rakennettua takaisin. Mikään, MIKÄÄN, ei oikeuta mielestäni toisen viestien lukemista. Jos on niin suuri pelko petetyksi tulemisesta, ettei sen kanssa pysty elämään, niin sitten pitää miettiä onko parisuhteella ylipäänsä tulevaisuutta. Koska jos se toinen haluaa pettää, niin kyllä se sen pystyy tekemään ihan varmasti.
Ja vielä: kännykässäni on lukuisia miesten nimiä. Soittohistoriassa on soittoja minulta heille ja heiltä minulle. Siellä on myös miehiltä viestejä tyyliin "ok, nähdään silloin". Jos kumppanini lukisi ne, niin mitä hän siitä hyötyisi? Joko hän kärsisi kuvitellessaan, että minulla on joku toinen, tai hän joutuisi paljastamaan lukeneensä viestini kysyessään kuka ko. viestin lähettäjä on ja miksi tapaamme. Todellisuudessa minulla ei tosiaankaan ole ketään toista, joten hän kiduttaisi vain itseään vakoilullaan.
Jos jo tekstiviestien lukeminen on eräiden mielestä "todella suuri rikos" niin mikähän sitten esimerkiksi raiskaus olisi? liioittelun makua ilmassa jälleen kerran.
verrattuna raiskaus on pikkujuttu, joten eiköhän senkin voisi katsoa läpi sormien... Siis jos tuota logiikkaa halutaan jatkaa.
meni vejenikin.soitti itse .
ei ole mitään epäilyttävää löytynyt, niin etköhän lopeta koko tämän turhan tavan? Ei sinun kannata sitä kertoa (lisää vaan epäluottamusta hänen puoleltaan) mutta kyllä sinun täytyy tuo urkkiminen lopettaa. Ei ole kyse siitä, että löytyykö sieltä mitään vaan siitä, että se on kuin toisen kirjeitä lukisi ilman lupaa.
Kyttää sinä vaan ja kaikki muutkin! Sain miehen kännykkää katsomalla selville, että olin ollut vuoden kakkosnaisena. Hänelle tuli iltaöisin puheluita ja tekstareita ja vihdoin selvitin numeron ja soitin sille naiselle: mies oli seurustellut hänen kanssaan neljä vuotta ja minun kanssani vuoden. Mies menetti kaksi naista kerralla, mutta me naiset ystävystyimme, niin että eiköhän se kelpaa syyksi kytätä seuraavallakin kerralla.
Samperi että osaakin ärsyttää ihmiset, jotka ovat niin ala-arvoisia, että menevät kollaamaan toisen tavaroita.
Jos parisuhde on niin heikoilla jäillä ,ettei enää osata kommunikoida tai luottaa toiseen, olisi parasta joko mennä parisuhdeterapiaan tai erota. Tämä puhelinkollausasia kuuluu samaan kastiin, kun entisen elämän (kuten valokuvat, muistot jne) hävittäminen. Kyllä ihminen (mieskin) ansaitsee jonkinlaisen yksityisyyden myös suhteessa ollessaan.
Pahimpia tapauksia mitä on teidän puhelinkollaajien kanssa on tullut eteen onkin ollut sairaalloisen naisen, eli puhelinkollaajan, minulle lähettämät viestit. Kollegani, eli hänen avomiehensä kännykästä. Ja aivan aiheettomia.
En voi sanoa muuta kun että sääliksi käy ihmiset, jotka teidän kanssanne joutuvat elämänsä jakamaan!
Hulluttahan se on jos toisen ei voi luottaa ollenkaan ja jos on pakko penkoa toisen tavarat!
En näe miksi toinen pitäisi lukea sähköpostini, avata kirjeeni tai selata tekstiviestini. Ne ovat minun henkilökohtaisia asioita. Ja tietysti toisella pitää olla oma yksityistavaransa. Aiovan kuten minullakin. En pitäisi siitä että toinen penkoisi minun tavaroitani, joten yritän myöskin kunnioittaa toisen tavaroita.
Eri asia sitten jos jostain syystä pyydän toista tekemään niin. Ja niin voisin hyvinkin tehdä, jos en itse pääsisi tietokoneen ääreen tai avaamaan kännykkäni. Ystäväni eivät kerro salaisuuksia tekstarilla tai sähköpostilla. Ja työasiat pidän aina erillään muista asioista. Kenen kanssa olen ollut yhteydessä ei ole mikään salaisuus. Hulluutta se on nimittäin myöskin jos ei osa olla avoin toiselle! Parisuhde ei toimi jos toinen osapuoli haluaa pitää liian paljon etäisyyttä. Sillä tavalla syntyy helposti mustasukkaisuutta. Asia pitäisi toimia luonnollisesti ja asioista pitäisi voida keskustella. Täytyy muistaa sen että ihmisillä on eri tarve yksityisyyteen, parisuhteessa on pakko sopeutua.
ON kuitenkin olemassa tilanne jolloin ymmärrän että voi penkoa toisen tavaraa. Jos VAHVASTI epäilee että toisella on suhde, mutta keskusteluissa EI saa vastausta siihen, eikä toinen halua erotakaan, niin voi ehkä olla yhtä hyvin että tarkistaa miten asiat ovat. Jos toisella on suhde niin voi jopa olla kysymys omasta terveydestäkin, joten näen että silloin on oikeus mennä rajojen yli. Luottamus ei ole silloin enää tärkeä asia, onhan toinen jo pettänyt luottamuksen jos on valehdellut.
Onhan se noin, mutta toisaalta herää kysymys, onko parisuhde ihan kunnossa, jos täytyy toiselta salata asioita?
Itse ainakin jaan mieheni kanssa kaikki asiani, jos en hänen kanssaan niistä voisi keskustella niin kenen sitten?!? Näin ollen minulla ei todellakaan ole mitään salattavaa häneltä, joten on aivan sama, vaikka hän puhelintani lukisikin.
En oikein tajua noita parisuhteita, joissa henkeen ja vereen toitotetaan tuota yksityisyyttä ja omia asioita. Eikö parisuhteen tarkoitus juuri ole jakaa elämänsä jonkun kanssa, ei kynsin ja hampain pitää omaa reviiriään?
En minäkään ymmärrä miksi pitäisi olla hirveän paljon omia yksityisiä asioita parisuhteessa.
Puolisoni on myös ystäväni ja luotettuni, joten avoimuus on tärkeää.
Samoilla linjoilla ollaan, vaikket yksityisyysasiaani ymmärtänytkään :)
Minullakin on ihan normaali parisuhde. Jaan hänen kanssaan suurimman osan asioista. Usein kerron jopa mitä saapunut viesti koskee. Usein saan kuitenkin viestejä ystäviltäni, ja ne on tarkoitettu vain minun silmilleni.
En halua siksi alkaa poistelemaan viestejä, että pitäisi pelätä mieheni lukevan niitä salaa.. Enhän minäkään hänen puhelintaan tarkastele.
Ei ole parisuhteen tarkoitus minun mielestäni, että pitäisi jakaa KAIKKI elämään liittyvät asiat.
Se ei kuitenkaan tarkoita, että olisi jotain varsinaisia salaisuuksia.
Meillä ei myöskään ole tapana soitella ja "häiritä" jatkuvalla viestittelyllä, jos toinen on kavereidensa kanssa juhlimassa tms.
Sekin tuntuu kuuluvan tähän kaiken jakavaan parisuhteeseen, kun ei uskalleta antaa toiselle yhtään siimaa.
Jotkut ystäväni joutuvat tasaisin väliajoin raportoimaan puolisolleen missä ollaan, ketä muita on ja mitä siellä tehdään.. Eipä käy katteeksi :)
Ihmiset kirjottaa että älä kyttää kännykkää tms vaan kysy suoraan mieheltä miten asiat on ja niin päin pois. Onko tullut mieleen että ehkä mieheltä ei voi kysyä???? Silloin tällöin katson mieheni kännykkää, aihetta on ollut epäillä jonkin sortin pettämistä tms epäluotettavaa käytöstä. En voi mennä miehelleni suoraan juttelemaan näistä asioista. Hän on sen luonteinen että se ei vain onnistu. Täytyy itse saada selville asiat jotenkin jos mitään asioita on. Että näin meillä. Ei se ole aina niin helppoa.
Mulla on ollu aivan sama juttu, ks. "Hullua mustasukkaisuutta". Ja kännykän tutkimisesta on tullut paha tapa. Siihen vaikuttaa just se, ettei osaa luottaa 100%:sti ja on mustasukkainen ja haluaa tietää jos toisella jotain onkin meneillään. Mäkin oon löytäny eri eksien viestejä ja ne ei oo kivalta tuntunu, ja kun mun mies ei tosiaankaan kerro jos sille joku viestin laittaa, niin sit mua jää vaivaa ja luen sen myöhemmin salaa. Tai joskus vaikka se sanoiskin että "Pekka" laitto viestin, niin en välttämättä usko...
Mutta siis, onhan se väärin. Kun osais lopettaa sen vaan!
"Tarkistan aika ajoin poikaystäväni kännykästä viestit ja puhelutiedot."
ja
"emme ole keskustelleet asiasta kuin kerran aivan suhteen alussa, kun mainitsin ITSE, että mielestäni kännykkä ja sen sisältö on henkilökohtaisia"
"mulla ei ole salattavaa, ja jos saan hlö.kohtaisia viestejä ystäviltäni, POISTAN ne saman tien."
sekä
"Aluksi tunsin hieman häpeää ja syyllisyyttä, mutta enää en oikeastaan"
Ymmärräthän että tuo ei ole ihan terveen ihmisen käytöstä? Ettet vaan itse ole aiemmissa suhteessa ollut se jolla on "lipsahtanut" ja nyt pelkäät että karma tasaa tilit tässä suhteessa?