Oletko nainen joka asuu suurinpiirtein yksin, ja onko sulla varaa usean huoneen kiinteistöön?
Itse asun yhä opiskelu"boksissa", 40 neliön yksiössä ja turhaudun tilan puutteesta sekä interior suunnittelun rajallisista mahdollisuuksista.
Jo lapsena rakastin kyläilyä tuttujen luona joilla oli jännä asunto.Kadehdin suuresti ikätovereita joilla on funkiskeittiö kaksiossa..Ja vielä kokonainen Ikea-mallisto sohvakalustona..Itsellä ripauksia lapsuudenhuoneesta mukana eli punaista plus pyökkiä ja lasipöytä ja liian valkoiset seinät..Etolasta ostettuja halpoja kylppärisettejä yms.
Haluaisin unelma-asunnon kolmella huoneella, saunalla, ehkä parvekkeella/tai rivari minipihalla..Asuinympäristönä kelpaisi Vantaa tai Espoo läheisillä hevostalleilla.Muuttaisin Hgin ydinkeskustasta mielelläni pois.
Päiväunelmoin marimekkoverhoista, Laura Ashley-tapeteista ja Arabia kulhomallistoista.Kotini pitäisi olla ilmeeltään "hiljainen ja kuin veden elementit" eli käyttäisin väreinä limettiä, sammaleenvihreää, hiekkaa, kermanvalkoista, savenharmaata ja sinapinkeltaista.
En halua takaisin esi-isiemme puutaloihin mutta hyvät viheriöalueet sopisivat koiranhankintaan.
Olen todella saamassa kodinvaihtokipinän, ja rahaa siihen on tasan nolla!! Kertokaa jos onnistutte saamaan unelmakotinne, miten paljon säästätte ja joudutteko tyytymään tylsään kaksioon jossa väliseinänä kirjahyllyt..Ei mulle sopiva kompromissi, ollenkaan.
Vantaassa kiehtoo nimenomaan luonnonläheisyys ja hyvä ilma.Tässä opiskeluasunnossa on ollut paljon häiriötekijöitä: keskeneräisiksi jäävät pitkäaikais-remonttihommat, bailaavat naapurit ja hyvin snobbahtavat vanhukset pitsivaatteissa ja kalevala-koruissa.En jaksa..Katsella heitä kauan enää. Vaalin todella sitä kynnysmattorajaa oman kotini ovessa, ja täällä se ei toimi, vaan naapurit ikäänkuin loikkivat seinien läpi vieraineen.Usein ne remppa-asiat johtavat talkkarin oma-aloitteisiin käynteihin asunnossani ollessani poissa, ja ylläreinä sivuun siirretyt liedet ja jääkaapit ja seiskalta aamulla paikalle saapuvat reiskat työkalupakkiensa kanssa.Ei käy! Ja haluan ne marimekkoverhot..Tänne ne ei mahdu.
Itse asun yhä opiskelu"boksissa", 40 neliön yksiössä ja turhaudun tilan puutteesta sekä interior suunnittelun rajallisista mahdollisuuksista.
Jo lapsena rakastin kyläilyä tuttujen luona joilla oli jännä asunto.Kadehdin suuresti ikätovereita joilla on funkiskeittiö kaksiossa..Ja vielä kokonainen Ikea-mallisto sohvakalustona..Itsellä ripauksia lapsuudenhuoneesta mukana eli punaista plus pyökkiä ja lasipöytä ja liian valkoiset seinät..Etolasta ostettuja halpoja kylppärisettejä yms.
Haluaisin unelma-asunnon kolmella huoneella, saunalla, ehkä parvekkeella/tai rivari minipihalla..Asuinympäristönä kelpaisi Vantaa tai Espoo läheisillä hevostalleilla.Muuttaisin Hgin ydinkeskustasta mielelläni pois.
Päiväunelmoin marimekkoverhoista, Laura Ashley-tapeteista ja Arabia kulhomallistoista.Kotini pitäisi olla ilmeeltään "hiljainen ja kuin veden elementit" eli käyttäisin väreinä limettiä, sammaleenvihreää, hiekkaa, kermanvalkoista, savenharmaata ja sinapinkeltaista.
En halua takaisin esi-isiemme puutaloihin mutta hyvät viheriöalueet sopisivat koiranhankintaan.
Olen todella saamassa kodinvaihtokipinän, ja rahaa siihen on tasan nolla!! Kertokaa jos onnistutte saamaan unelmakotinne, miten paljon säästätte ja joudutteko tyytymään tylsään kaksioon jossa väliseinänä kirjahyllyt..Ei mulle sopiva kompromissi, ollenkaan.
Vantaassa kiehtoo nimenomaan luonnonläheisyys ja hyvä ilma.Tässä opiskeluasunnossa on ollut paljon häiriötekijöitä: keskeneräisiksi jäävät pitkäaikais-remonttihommat, bailaavat naapurit ja hyvin snobbahtavat vanhukset pitsivaatteissa ja kalevala-koruissa.En jaksa..Katsella heitä kauan enää. Vaalin todella sitä kynnysmattorajaa oman kotini ovessa, ja täällä se ei toimi, vaan naapurit ikäänkuin loikkivat seinien läpi vieraineen.Usein ne remppa-asiat johtavat talkkarin oma-aloitteisiin käynteihin asunnossani ollessani poissa, ja ylläreinä sivuun siirretyt liedet ja jääkaapit ja seiskalta aamulla paikalle saapuvat reiskat työkalupakkiensa kanssa.Ei käy! Ja haluan ne marimekkoverhot..Tänne ne ei mahdu.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Itse vieroksun marimekkoverhoja, Laura Ashley-tapeteita ja Arabia kulhomallistoja. Juuri niitä, joita löytyy varmaan joka toisesta suomalaisesta taloudesta. No, ei ehkä Laura Ashley-tapeteita:) Mutta siis, ehdottomasti mua viehättää sisustuksessa mielummin kaikki erikoiset asiat ja huonekalut. Kaikki pienet yksityiskohdat, jotka on jollain tavalla persoonallisia ja sellaisia, joita ei ole ihan joka asunnossa.
Oma sauna olisi ihana, mutta sekin voisi olla vaikka ulkosauna. Tai sekä että...Talvella tietysti sisäsauna helpottaa paljon.
Ja se olisi tärkeää, että olisi helppo tarpeen tullen pistää koko sisustus uusiksi. Ettei aina tarvitsisi muuttaa, kun alkaa oma koti kyllästyttämään. En voisi kuvitellakaan asuvani samannäköisessä asunnossa vuosikymmeniä, jos aina vaan olisi ne samat tapetit ja sama huonekalujärjestys jne, niin tulisin varmaan hulluksi:D
Sä paljastit tossa vastauksessa suunnilleen missä asut, tai ainakin mistä olet kotosin ;)
marimekkoverhoista ja muista. Ne vaan ei viehätä kun niitä on joka paikassa. Niin moni koti tuntuu olevan kopio toisesta samanlaisesta. Omaksi kodikseni haluaisin jotain ihan erilaista. Tuskin silti koskaan on varaa asua juuri sellaisessa talossa, kun haluan mutta tavoite olisi ainakin saada kodistani mahdollisimman omannäköiseni, eikä sellainen tyypillinen asumus, mikä "kaikilla muillakin" on.
Nii? Mulla on tilaa ja varaa sisustaa joko tuttavien (sisustussuunnittelija), tai ulkopuolisten ammattilaisten ammattitaitoon luottaen. Tosin olen mies eikä tuo sisustaminen niin hirveästi nappaa, mutta tilaa tästä funkistyylin arkkitehdin suunnittelemasta kämpästä kyllä löytyy ja ihan Helsingin kupeesta. Ei kai siinä muuta kuin teet parit hyvät sijoitukset tai kinuat lisää liksaa pomolta, rahalla kato saa ja BMW 700 - sarjalla pääsee.
Naisten palkka oli suomessa keskimäärin pienempi kuin miesten?
Eli työ josta saa rahaa kunnolla ja viihtyy itse?
Tässä alkaa jo omatkin seinät kyllästyttää ja kaatua niskaan. Pois olisi päästävä ja oma asunto himottaa mutta talouselämää seuraavana, alkaa nämä skenaariot vähän hirvittää. Eli pitäisi lienee vielä lykätä asunnonhankintaa.
Asuisin mieluiten ehkä Espoon suunnalla kans. Siellä on paljon viehättäviä ja vielä vehreitä seutuja. Olen ahdistunut nykyisessä luukussani joka ei uskalla mennä oikeaan järjestykseen koska se haluaa sieltä pois. Minä kampean vastaan kun en pääse ratkaisuun. Oikeestaan ei jaksa ees kirjottaa tästä...
Että ihanneluukku pitäs saada vaikka rahaa ei ole! Vai päiväuniko toi oli?
kullankallis :)
Minulla on 41m2 yksiö, jossa sauna ja parveke metsään. Aamulla kuuluu linnunlaulu ikäänkuin asuisi jossain keskellä metsää, vaikka todellisuudessa asun n. 5 km keskustasta :)
Rakastan kotiani, oon sisustanut sen pyökillä, tumma parketti ja valkoinen sohva ruskeet / valkoiset verhot sekä turkooseja pieniä yksityiskohtia:)
Minulle riittää tämä yksiö vallan mainiosti, vaikka välillä sitä haaveileekin isommasta, mutta sitten kun asiaa tarkemmin miettii, eipä ole kuitenkaan tarvetta sellaiseen :)
Oishan tietysti kivaa jos ois kattohuoneisto jossain ihan keskustassa isolla parvekkeella ja omituisilla yksityiskohdilla, vanhassa mieluiten joskus 1900-luvun alussa rakennetussa kivitalossa, missä olisi sitä todellista tunnelmaa :)
Mun täytyy sanoa, että asun aikalailla mukavasti. 2,5 vuotta sitten ostin lähes uuden kerrostaloasunnon puolen tunnin matkan päästä Helsingin keskustasta. Maalasin seinät mieleisikseni ja ostin tiskikoneen. Erossa meni kaikki huonekalut, joten niiden hankinnassa piti käyttää vähän mielikuvitusta ja lainarahaa.
Sohvan ja sängyn sain lahjaksi, kirjahyllyn kasasin 2-laadun paloista ja pöydän hankin kierrätyskeskuksesta. Pöytää hioin ja lakkasin monta päivää, mutta nykyisin se on rakkain huonekaluni. Petsasin vanhat klaffituolit.
Mä en haaveile mistään tietyn teeman kodista, vaan mulle tärkeintä on se, että viihdyn, on kotoista ja siistiä.
Paljon on puuta ja tekstiilejä erittäin niukasti, kk sitten laitoin ensi kertaa elämässäni verhot ("puiset" paneelit) olohuoneen ikkunaan. Kirjahylly on kotini sydän.
Minulla on paljon astioita, jotkut sarjaa, jotkut eivät. Jääkaappi-pakastin on valkoinen ja tiskari rosterinen, mutta ei se yöuniani ole vienyt.
41 neliötä, sauna ja todella aurinkoinen, iso, lasitettu parveke. Joskus haluaisin ehkä pienen pihan, mutta muuten tämä on tässä elämäntilanteessa unelmakotini.
Jos haaveilee, niin kannattaa tehdä asialle jotain! Ja edetä pienin askelin; korjata, maalata, kierrellä, miettiä. Laske mihin rahasi riittävät ja juttele ystäviesi ja pankkineuvojasi kanssa. Voi olla että vaihtoehtoja on enemmän kuin tiesitkään. Kannattaa muutenkin listata asiat tärkeysjärjestykseen, esim. sijainti vai sisustus.
Olen nainen, asun suurin piirtein kaksin. Asumismuoto on omakotitalo, huoneita vähän reilu kymmenen keittiö, sauna & khh. Tilaa aivan liikaa kahdelle ja siivoamiseen saa tuhrattua aikaa niin paljon kuin huvittaa. Sisustamiseen uppoaa pitkä penni ja vielä pari lisää. (Siitä huolimatta, että meistä kumpikaan ei huoli tänne marimekkoa, laura ashleytä tai mitään muutakaan "huomaattekste! mullon rahaa!" -sisustuskrääsää. Ei tosin shoppailla Ikeassakaan.) Arabian astioita löytyy, mutta kaapissahan ne suurimman osan ajastaan viettävät.
Ei minulla yksin tähän varaa olisi, mutta enpä ilman miestä olisi edes harkinnut tällaisen kämpän ostamista. Nyt ei pahemmin ollut vaihtoehtoja. Joko asutaan tässä, tai asutaan erillään. Ennen tänne muuttoa asuin vähän pienemmässä yksiössä kuin sinä, ja nautin siitä täysin rinnoin. Se oli Minun Asuntoni. Tilaa oli juuri riittävästi yhdelle, ei tullut jemmattua turhaa krääsää nurkkiin ja siivoamisen sai hoidettua puolessa tunnissa. Jos halusi pistää sisustuksen uusiksi, vaihtoi vähän tekstiileitä, muutti jalkalampun paikkaa ja se oli siinä. Parveketta ei ollut, mutta puisto oli ihan lähellä. Jälkeenpäin ajateltuna se taisi olla minun unelma-asuntoni.