En oikein tiedä mitä tulisi tehdä. Ollako liitossa, jossa kaikki on periaatteessa hyvin, mutta erotiikkaa ei ole ollut enää vuosiin. En jaksa uskoa tilanteen paranemiseen, koska mies on tilanteeseen tyytyväinen. Toisaalta olen niin paljon jo nyt yksin, että tilanne ei juurikaan muuttuisi. Työ on miehelleni kaikki kaikessa. Toisaalta välittää toisesta niin lujaa, toisaalta on kolmekymppinen ja elää kuin seitkytvuotiaat... En tiedä, olen juuttunut tähän päättämättömyyteeni.
mitäs tehdä?
päättämätön
131279
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Jos Sinulla on lapsia, älä missään nimessä ota eroa noin kevein perustein!!!
noin 50 vuotta elämää jäljellä.. Ehkä seksi alkaa sujua sitten kun mies pääsee eläkkeelle ja irti työpaineista..
Kuulostaa oikeesti karmeelta naiskohtalolta. Oletko kertonut miehellesi että haluaisit enemmän erotiikkaa? Voisitte yhdessä miettiä asiaa, eihän se riitä, että vain toinen on tyytyväinen...
Ei meillä ole lapsia ja tällä tahdilla ei tulekaan ;-)
Onhan asiasta puhuttu, mutta ei se kummene kuin hetkeksi... Aikansa jaksaa olla aloitteellinen ja innovatiivinen, mutta jossain vaiheessa turtuu ja tyytyy kohtaloonsa. Kuten sanottu, on niin ristiriitaista, kun muuten on ihan hyvä olla.
Lapsi voi olla hyvä keino tasoittaa seksihalujanne. Iso osa naisista lähes lopettaa ne touhut lapsen syntymään. On tärkeämpiäkin asioita maailmassa kuin seksi.
Siltä ainakin tuntu hyvin monesta unohdetusta miehestä.
Sinulla kadehdittava mies. Kannattaisi pitää kiinni.
ilman seksiä?
...lapset tulisi tehdä jostain muusta syystä kuin siinä toivossa, että ei yhteiset hetket enää kiinnostaisi ;-)
Oletko keskustelut asiasta ja tuntemuksista miehesi kanssa?
Näillä keskusteluareenoilla on monesta viestistä tulkittavissa se, että asioita haudotaan oman pään sisällä niin kauan että tulee "kaikki on ohi"-tunne. Suhteenne on jonkinasteisessa "kriisissä" ja itsekseen odottelemalla se ei siitä toivu tai miksikään muutu. Ota asia esiin, kotieläin pöydälle ja kerro tunteistasi ja ajatuksistasi.
... olet oikeassa, asioista pitää pystyä puhumaan. Jossakin vaiheessa tulee vaan seinää vastaan, kun sanoilla ei ole enää merkitystä, teot puhuvat puolestaan. Itselläni tulee myös ylpeys vastaan, en enää halua ehdotella tai järjestää virikkeitä. Pallo on nyt toisella ja kun hän valitsee harvoin pelaamisen, jääkö enää vaihtoehtoja? Toisaalta elämässä on paljon muutakin...
Mikä on perimmäinen syy, miksi et halua elää tämän miehen kanssa loppuelämääsi?
...mitään perimmäistä syytä enkä oikeasti tiedä mitä haluan. En halua menettää rakasta ihmistä, mutta en haluaisi jatkaa näinkään.
Tervetuloa vaikka meidän baariin tutustumaan vapaisiin(?) miehiin mitä on tarjolla!
Meillä on tänäänkin tupa täynnä ja kova meno päällä.
Kannattaa ensin katsoa syntyykö kiinnostusta puoleen tai toiseen.
Pieni varoituksen sana; Aika moni on järkyttynyt ensi alkuun.
Oletko vielä se sama hehkeä tyttö jonka mies tapasi ensimmäisillä treffeillä? Jos vähän jaksat katsoa aamulla peiliin, niin senkin luulisi tekevän ihmeitä. Miehesi kaipaa herätystä, kysyt vaikka siltä, onko hän tyytyväinen teidän suhteeseen, seksiin jne. ja sitten sanot, että toivoisit enemmän sitä ja tätä.
Ja sinäkin voit olla aloitteellinen. Tuhmia tekstiviestejä päivän aikana, juuri ennen kun hän lähtee töihin, menet ovelle saattamaan ja teet hänelle 30s mistä hän yleensä syttyy. Luulisi töissä liikenevän ajatus jos toinenkin sinulle päivän aikana. ; )
Suosittelen oikeasti katsomaan Tracey Coxin kirjoja läpi. Tulee myös joskus ihan ohjelmaakin Maikkarilta (?), hyviä, mutta pieniä vinkkejä olen itse sieltä saanut.
Ei vuosien selibaattia voi lopettaa jollakin seksifilmeillä tai tekstiviesteillä. Eikä seksihalut ole kiinni hehkeydestä. Kun lopahtaa niin lopahtaa. Meidän ukolla lopahti vuosi sitten ja siitä asiasta ei puhuta.
Kertokaaskin miehet, kuinka se oikein käy, siis ne, jotka tietää. On meinaan aikamoinen ahdinko elää kuin ei mitään olisi tapahtunut, kun mies niin kamalasti ahdistuu, jos yrittää puhua. Onko rakkaudentunteilla jotain tekemistä sen kanssa vai onko kyse vanhasta kunnon "liikaa töitä ja liian vähän hupia"-syndroomasta?