Kokemuksia

naimisiin menosta, tai oikeastaan häistä ensi kerran kunnolla kun olimme kimpassa olleet noin kolme vuotta. Kihloihin mentiin jo yhdeksän seurustelukuukauden jälkeen. Nyt yhteisiä vuosia takana 4 ja puoli.
Noin puoli vuotta sitten päätimme että menemme naimisiin 12.6. (vuotta ei määritelty), koska menimme kihloihin 6.12. (helppo muistaa sitte). Sitten aloimme miettimään asiaa tarkemmin ja totesimme että emme halua isoja häitä järjestää, ja 12.6. olisi lauantai seuraavan kerran vuonna 2010 ja sinne tuntui olevan turhan pitkä aika.. Niinpä kävin maistraatissa ja meidät vihittiin siellä 12.6.2007. Emme kertoneet sukulaisille etukäteen mitään, emmekä myöskään pitäneet juhlia.

Itse olen kosinut miestäni viime karkauspäivänä, vaikka olimmekin jo kihloissa silloin.. En pidä mitenkään sanottuna sitä, että miehen pitää olla kosija ;)

Olimme olleet yhdessä viisi vuotta, kun kihloihin. MIehelleni asia ei ollut tärkeä, mutta yritimme silloin lasta ja se oli minusta sopivaa. Ei mitään kosintoja silloin. Lapsi oli vuoden, kun toivoimme toista lasta. Tuntui järkevältä se avioliitto taloudellisesti. Eli sovittiin ihan järkisyistä tämä avioliitto. Muodon vuoksi vaadin kosintaa, joka nyt rehellisesti sanottuna oli aika köyhä esitys. Sängyssä vaan halasi ja kysyi tulenko vaimoksi. Vihkiminen maistraatissa, ei juhlia. Eli eipä erityisen romanttinen tarina ; ) Siinä vaiheessa yhteisoloa seitsemän vuotta. Olemme nyt tavanneet juhlia kihlapäivää, joka on myös tapaamispäivämme päivämäärä. Hääpäivä yleensä unohtuu molemmilta. Kertonee jotakin siitä, ettei se kummallekaan niin tärkeä ollut. Romantiikkaa ja kivaa on muulloinki.