Karkisti(ko) ikuisesti?

Sama ongelma minulla aiemmin mutta painon putoamisen myötä sipsit ovat jo aikalailla vastenmielinen ajatuskin... Karkeista en ole päässyt eroon. Itselläni mielestäni rasva tekee enemmän pahaa kuin sokeri (ei sekään tietenkään hyvästä ole) mutta olen siis vaihtanut suklaan ja toffeiden ym kevyempiin karkkeihin; hedelmäpastilleihin, lakuun ym. Itsellä ainakin toimii tämä.

- Jos et voi käydä kaupassa ostamatta karkkia, pyydä joku muu tekemään ostokset puolestasi tai kierrä karkkihylly mahdollisimman kaukaa. Syö hyvin ennen kauppareissua niin ei tule turhia himoja.

- Älä osta ikinä karkkia ja sipsiä samalla kertaa! Jos syö suolaista ja makeaa peräjälkeen niitä tulee syötyä paljon enemmän kuin jos olisi vain toista.

- Karkkipussien kanssa sama juttu kuin edellisessä, osta vain sellaisia pusseja joissa on yhtä makua olevia karkkeja. Erimakuisia karkkeja tulee syötyä paljon enemmän kuin yhdenmakuisia.

pidin atkinstyyppisen rutistuksen kaks viikkoa. Pois kaikki nopeat hiilihydraatit, paljon kasviksia, kohtuudella proteiinia ja hyvää rasvaa. Aluksi olin pari päivää ihan romuna kun teki mieli namia koko ajan, puputin sitten grilli kalaa ja kanaa ja makkaraa ja salaattia koko ajan himooni. Kuullostaa oudolta ja tuntui oudolta mutta kun pysyin totaalisesti erossa nopeista hiilihydraateista himot laantui :D Nyt olen jo vuoden elänyt ilman karkkeja, limua ja sipsejä. Joskus saatan syödä muutaman namun, esim kylässä, mutta kotiini ei valkoiset jauhot, leipä, namut, sipsit enää eksy, ihan jo sen vuoksi ettei enään haluta niitä.

Muuten en noudata mitään vhl diettiä, mutta uskon todellakin että kaikille ei nopeat hiilihydraatit sovi. Tiedetään jo, että jotkut meistä ovat geneettisesti sopeutuneita maitoproteiiniin ruokavaliossa, en ihmetttelis vaikka meistä osa ei olis geneettisesti sopeutunut nopeisiin hiilareihin? Osalle ne tuntuu sopivan, osalle kuten minulle, aiheuttavat hillitöntä makeanhimoa ja mättöä...

aika usein toiseen riippuvuuteen. Eli siis tupakkariippuvuutesi siirtyi karkkiin ja sipsiin! Tupakoin itsekin ja jos jonakin päivänä poltan töissä vähemmän, eksyn automaattisesti kioskille ostamaan SUKLAATA!! Pelkään todella, että itselleni käy samalla tavalla kuin sinulle kunhan jossain vaiheessa saan tupakanpolton lopetettua. Ja siis, vakavassa harkinnassa on. Kuinka sait muuten lopetettua sen tupakoinnin? Itsestäni se tuntuu kauhean vaikealta, vaikka vasta noin vuoden olen tupakoinut..

Olisi kiva jos laittaisit mailia kokemuksistasi, ja jos haluat, niin kaipaisin laihdutuskaveria kipeästi!! osote on: [email protected]

Moi! Olen itse nyt ollut laihiksella tasan kaksi viikkoa. Painoa olen saanut tippumaan 3 kiloa 100 grammaa. Karkkeja ja sipsejä jotka ovat suuret intohimoni en ole syönyt tänä aikana. Mieli kyllä on tehnyt, mutta olen pysynyt lujana. Lenkkeilen joka päivä 6 kilometriä joskus enemmänkin, ja syön päivässä aamupalan, normaalin ruuan ja hedelmän ennen 18.00. Tiedän, että joku voi sanoa, että minun pitäisi syödä enemmän, mutta minä pärjään ihan hyvin näin, ja retkahduksia ei ole sattunut. Tottakai jokaisella on oma laihdutustapansa, jonka tuntee omakseen. Minun pitäisi vielä tiputtaa painostani noin 5,5 kiloa. Toivottavasti onnistun tavoitteessani. Lopuksi haluan toivottaa sinulle tsemppiä laihduttamisen kanssa. Muista vielä, että laihduttaminen on pitkäkestoinen projekti. Se ei tapahdu hetkessä.

heippulis!

olen itse ollut myös aikamoinen addikti suolaiselle ja etenkin makealle :) joskus 7 vuotta sitten en syönyt karkkeja ollenkaan, vaan enemmän jäätelöä, suklaata ja suolaisia juttuja. mutta karkit sitten tuli mukaan kuvioihin..

mutta. se mitä halusin sulle kirjoittaa on seuraavaa. luin tuossa joku aika sitten lehdestä, että aivot eivät ymmärrä sokeria "ruokana" vaan vaativat sitä koko ajan lisää. eli hieman kuin aivot addiktoituisivat sokerista. normaalistihan siis näläntunne helpottaa kun syöt, mutta jos vedät vaan sokeria, näin ei käy. funtsi sitä - ainakin omalla kohdalla tää on ihan totta :)

toiseksi, mun kohdalla se älytön karkkimakeasuolainen-mania helpotti viikossa, kun vaan jätin ne syömättä. söin muuten säännöllisesti kunnollisia aterioita, ja jos tuntui että makea tms himottaa, söin vähän reippaamman annoksen ruokaa. ja teetä join tosi paljon, ihan naturellina tai sitten maidon kanssa.

ja ehkäpä noita karkkeja voisi miettiä sitten siltäkin kannalta - siis tätä epäterveellisyysaspektia - että nehän on täynnä kaikkia lisäaineita ja väriaineita ja ties mitä muuta roskaa. jos jotain makeaa tahtoo syödä, olisi parempi syödä sitten jotain enemmän "luonnon tuotetta". vaikkapa korpun päälle pikkuisen hunajaa, tai omatekoisella hillolla maustettu rahka tai ihan puhdasta suklaata. suolaista voisi sitten olla ehkäpä pala ruisleipää ja siihen ohut siivu esim vuohenjuustoa tms.

ja lisäksi, yksi juttu joka kovasti mun kohdalla vaikuttaa makean/suolaisen himoon on liikunta. RUNSAS LIIKUNTA. kun liikkuu, tekee mieli oikeata ruokaa, täyttävää ruokaa, kunnollista ruokaa :) mä liikun noin 4-6 kertaa viikossa vähintään tunnin kerrallaan, eikä kovin paljon jää aikaa edes makeanhimolle :D

viimeisenä, nuku tosi hyvin :) ei liikaa, ei liian vähän. ajoissa nukkumaan illalla, ennen sitä joku hyvä proteiinipitoinen iltapala (esim rahka) ja aamulla ylös kellon soidessa. aamupalaksi jotain enempi hiilaripitoista, vaikka puuro.

niin ja vielä yksi juttu, jolla mä "Huijaan" itseäni. teen paljon erilaisia salaatteja ruuaksi tai lisukkeeksi, ja laitan niihin usein jotain hedelmää! esim omenaa, melonia tai viinirypäleitä. siinä saa suuhun sen kivan hieman makean maun, mutta terveellisessä muodossa :)

tsemppiä tosi paljon sulle, onnistut varmasti! :) mukavaa kesää!

Itselläni n.35 kg ylipainoa ja sama ongelma. Jos yritän ottaa vain muutaman karkin esim. karkkipussista niin siinä menee sitten kyllä koko pussi ja enemmänkin.. :/

kun on tarpeeksi tahtoa. Itsekin olen jo muutaman vuoden yrittänyt olevinaan laihduttaa, ja aina vaan kertyi lisää painoa, kunnes tänä keväänä.. Ensin tuli kova kiukku, sitä itkettiin, tapeltiin, syyteltiin poikaystävää jne. ja sitten tajusin, että itsestäni se vaan on kiinni. Sellainen asenne piti pttaa, etteivät sipsit ole sen arvoisia, mutta mun terveys ja ulkonäkö on. Otin sellaisen asenteen, ettei ole mitään väliä kuinka kauan joudun olemaan laihdutusruokavaliolla, vaikka koko elämäni, mutta takaisin ihannemittoihin on päästävä.

Nyt olen noin 6 kuukauden aikana laihtunut n.6 kiloa, ja se alun sinnikkyys (ei yhtään karkkia eikä sipsiä, ei edes viikonloppuisin tai karkkipäivinä) kannatti, koska ei siinä mene kuin joitakin viikkoja, kun tästä riippuvuudesta pääsee eroon. Sen jälkeen kaikki on ollut aika helppoa. Nykyisin jo pidän joka toinen tai kolmas viikonloppu herkuttelupäivän, mutta varon silti, etten paljon ylittäisi todellista energiantarvetta.

Ihan tosi, se himo sipseihin ja karkkeihin loppuu vain sillä, että on esim. noin 4 viikkoa syömättä niitä lainkaan. Sen verran kun jaksat, niin siitä tulee helpompaa.

tsemppiä

Tässä kirjoittelen. Itseinho - maha täynnä juustolla kuorrutettuja nachoja. Tulin lenkiltä ja oli PAKKO saada nachoja. Olen niin usein päättänyt, että kevennän syömisiäni, mutta itsekuri pettää. Tänään nachoja, eilen rasvaisia juustoja, jäätelöä (n. 1 litra/päivä) lounaaksi täytetty patonki, illalla taas juustolla kuorrutettua piirakkaa, voissapaistettuja vihanneksia ja kermakastiketta ja iltapalaksi pussillinen irtokarkkeja. Rasvanhimoni on käsittämätön! Veren kolestroli- ja triklyseroliarvot ovat viitearvojen puitteissa, terkkarin mukaan hyvät.

Olen 30-vuotias ja salakavalasti viimeisen muutaman vuoden aikana lihonut, ylipainoa ei paljoa ole mittani ovat noin 163/56, mutta mahamakkarat ällöttävät. Takapuoli ja reidet eivät enää ole kiinteät.Olen aina syönyt erittäin paljon, mutta vuosia paino pysytteli n. 50 kg tienoilla ilman ponnisteluja.

Aiemmin pystyin herkutella laskematta kaloreita ja vaatekoko oli XS ja S, nyt useimmiten menee M-kooksi. En ole koskaan nauttinut liikunasta harrastuksena, mutta olen arkiliikkunut paljon: kävelen, pyöräilen ja olen melko paljon "menossa", joten kävelykilometrejä kertyy useita päivässä.

Nykyisin sen sijaan istun pitkät päivät toimistossa: palaveripullia ja kun tulen kotiin, olen melko väsy ja silloin kokkailu ei innosta. Se jotenkin niin helppoa repsahtaa, kun koko päivän itsekuri pitää mm. työasioitten suhteen. Ja en yksinkertaisesti pysty pitää näppejäni erossa, jos tiedän, että kaapissa on avattu sipsi/nacho/karkkipussi. Tunnen syyllisyyttä päivittäisestä herkuttelustani.

Kiitos, että sain avautua.