Poikakaveri jätti viikko sitten ihan yllättäen, vaikka oltiin suunniteltu yhteistä elämää vaikka kuinka pitkälle. Ja taas mä oon nollapisteessä!! Miten sitä jaksaa taas orientautua uuteen, kun alkaa yhä enemmän ja enemmän pelkäämään, miten taas saa kuitenkin pettyä. Ihan kamalia ahdistuksen tunteita vähän väliä. Milloinkohan sinkkuelämä alkaa tuntua mielekkäältä vai tuleekohan sellaista tunnetta enää ikinä? Olisko parempi hankkia joku väliaikamies, että pääsis näistä rakastamisen tunteista eroon?
Ahdistaa!!!
Jätetty
5739
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kinuaa muutaman viikon päästä takaisin, just silloin kun sä olet päässyt jutusta yli. Tsemmpiä.
päällänsä
sopeutumisaikaa, niin huomaat sinkkuelämän hyvät puolet ja osaat arvostaa niitä. Varsinkin jos vähänkään seurailet minkälaiseen pensaaseen monet avioliitossa ja velkavankeudessa elävät ovat päänsä työntäneet.
Ajattele järkevästi. Eikö ole parempi että häippäsi tässä vaiheessa, kuin myöhemmin. Sattuuhan näitä.
"Yks kun jättää, niin toinen ottaa". Ajattele näin. No se tekee jonkin aikaa kipeetä, mutta entäs jos löydät paljon paremman? Pitkällä tähtäimellä ajateltuna, oli varmaan sinun onni, että kävi näin. Hän ei vain ollut nyt se. Murehdi jonkin aikaa ja katsele eteenpäin! Lainaa joku oikein nyyhkykirja tai video ja itke surusi. Sillä tavalla lähtee uutta liikkeelle!
Miehet on kuin junia: koko ajan tulee uusia junia.
Toi piristi:) Pitäisi vaan ajatella, että kaikella on tarkoituksensa, tälläkin yhtäkkisellä erolla, vaikkei siitä tällä hetkellä osaakaan löytää mitään hyvää. Eroaminen tuntuu vaan niin pahalta, kun on niin rakastunut ja täysillä heittäytynyt suhteeseen. Surua saa vielä itkeä kyllä pitkää pois, mutta jos se vaikka joulun jälkeen helpottaisi...