ärsyttää olla tämmönen paskakasa.
harrastan paljon liikuntaa ja nautin oikeasti liikunnasta enkä vain urheile kilojen takia. Olen aina ajatellut että kai pirteä ja iloinen olemus olisi mun vahvuus ja voisin sillä kompensoida sitä että en ole mikään missi kasvoista. Mutta turhaan... Tässä sitä ollaan...yksin sateessa, pian 24-vuotiaana, ainoana kaveriporukasta joka ei seurustele..enkä ole koskaan seurustellut...
Kesäkin on kohta jo mennyt..eikä tänäkään kesänä löytynyt ketään. Ja miksi nyt löytyisikään kun ei ole aiemminkaan löytynyt? Oltiin tässä vähän aikaa sitten tyttöporukalla baarissa ja näin se ilta vaan mun kohdalla aina menee...miesten päät kääntyy kavereideni kohdalla, heille tullaan juttelemaan, heitä pyydetään treffeille, he suorastaan imevät miehiä luokseen jne. Taas kerran mä jäin yksin orpona seisoskelemaan yökerhoon, josta sitten jonkin ajan kuluttua kierreltyäni läksin yksin pois (taas kerran). Baarin ovella sentään portsarit huomasivat mun olemassa olon ja kiittivät käynnistä..(illan kohokohta siis)
Niin ja olen mä mennyt itsekin juttelemaan miehille joskus. Yleensä käy niin, että miehet kyllä lähtee treffeille (lupaavat pienessä huomalassa ja baarin hämyssä, kun eivät näe mun kasvoja kunnolla) ja sitten treffien päätteeksi saan tällaisen viestin: jäi vähän semmonen kaverifiilis...
en vaan herät mitään palavaa intohimoa. en vaan sytytä. en ole semmoinen nainen jota kukaan tahtoisi tyttöystäväkseen. ei mussa ole mitään kaunista, ei mitään kiinnostavaa, ei mitään seksikästä. Ja tottakai kavereiden tehtävänä on kiistää tämä kaikki ja yrittää tsempata ja kannustaa.
Ja kun vielä itsekin ajattelen näin, niin kuinka voisin löytää kumppanin? Ruma ihminen vielä menee, mutta ruma ihminen harrastamassa seksiä..se on jotain todella vastenmielistä. En vaan voi kuvitella että harrastaisin seksiä, näyttäisin varmasti ihan tajuttoman rumalta. Joku hekuman ilme mun kasvoilla - voi vitsit näyttäisin varmasti typerältä pelleltä! Sitten voisin suostua seksiin, jos kumppani pitäisi silmät kiinni tai olisi ihan pimeää...eikä toikaan kovin eroottinen tilanne olisi...
Ainoat joilta joskus olen kehuja ulkonäöstäni saanut ovat vanhoja miehiä (yli 70-v).
No täytyy kai vain rypeä täällä itsesäälissä, mennä nukkumaan ja herätä huomenna aamulla pirteänä töihin. Saan taas kuulla vanhojen miesten kehuja. Kiitos edes siitä.
harrastan paljon liikuntaa ja nautin oikeasti liikunnasta enkä vain urheile kilojen takia. Olen aina ajatellut että kai pirteä ja iloinen olemus olisi mun vahvuus ja voisin sillä kompensoida sitä että en ole mikään missi kasvoista. Mutta turhaan... Tässä sitä ollaan...yksin sateessa, pian 24-vuotiaana, ainoana kaveriporukasta joka ei seurustele..enkä ole koskaan seurustellut...
Kesäkin on kohta jo mennyt..eikä tänäkään kesänä löytynyt ketään. Ja miksi nyt löytyisikään kun ei ole aiemminkaan löytynyt? Oltiin tässä vähän aikaa sitten tyttöporukalla baarissa ja näin se ilta vaan mun kohdalla aina menee...miesten päät kääntyy kavereideni kohdalla, heille tullaan juttelemaan, heitä pyydetään treffeille, he suorastaan imevät miehiä luokseen jne. Taas kerran mä jäin yksin orpona seisoskelemaan yökerhoon, josta sitten jonkin ajan kuluttua kierreltyäni läksin yksin pois (taas kerran). Baarin ovella sentään portsarit huomasivat mun olemassa olon ja kiittivät käynnistä..(illan kohokohta siis)
Niin ja olen mä mennyt itsekin juttelemaan miehille joskus. Yleensä käy niin, että miehet kyllä lähtee treffeille (lupaavat pienessä huomalassa ja baarin hämyssä, kun eivät näe mun kasvoja kunnolla) ja sitten treffien päätteeksi saan tällaisen viestin: jäi vähän semmonen kaverifiilis...
en vaan herät mitään palavaa intohimoa. en vaan sytytä. en ole semmoinen nainen jota kukaan tahtoisi tyttöystäväkseen. ei mussa ole mitään kaunista, ei mitään kiinnostavaa, ei mitään seksikästä. Ja tottakai kavereiden tehtävänä on kiistää tämä kaikki ja yrittää tsempata ja kannustaa.
Ja kun vielä itsekin ajattelen näin, niin kuinka voisin löytää kumppanin? Ruma ihminen vielä menee, mutta ruma ihminen harrastamassa seksiä..se on jotain todella vastenmielistä. En vaan voi kuvitella että harrastaisin seksiä, näyttäisin varmasti ihan tajuttoman rumalta. Joku hekuman ilme mun kasvoilla - voi vitsit näyttäisin varmasti typerältä pelleltä! Sitten voisin suostua seksiin, jos kumppani pitäisi silmät kiinni tai olisi ihan pimeää...eikä toikaan kovin eroottinen tilanne olisi...
Ainoat joilta joskus olen kehuja ulkonäöstäni saanut ovat vanhoja miehiä (yli 70-v).
No täytyy kai vain rypeä täällä itsesäälissä, mennä nukkumaan ja herätä huomenna aamulla pirteänä töihin. Saan taas kuulla vanhojen miesten kehuja. Kiitos edes siitä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
"Olen aina ajatellut että kai pirteä ja iloinen olemus olisi mun vahvuus..."
Ei se ainakaan tekstin perusteella ole se vahvuutesi.
sama mieleen. Teksti oli jotenkin niin apean tuntuista. Se pirteä ja iloinen olemus oikeesti tekee paljon, mutta ton kirjoituksen perusteella se vaatii vähän petraamista.
Helvetin itsesääli suohon ja hyväksy itsesi sellaisena kuin olet, siitä se lähtee !
Lähes jokaisella on kuule noita kausia elämässä, kun tuntuu, että on ruma/lihava/tyhmä/ei kelpaa kenellekään jne jne. Tuon kirjoitustyylisi perusteella vaikutat kuitenkin ihan järkevältä ja fiksulta ihmiseltä, joten en nyt sinuna vielä heittäisi toivoa romukoppaan.
Itse veikkaisin, että ongelmasi miesten kanssa on pikemminkin kiinni itsetunnostasi kuin naamastasi. Vaikka olisit päällisin puolin pirteä ja iloinen, saattaa epävarmuuteesi heijastua ehkä jossain määrin torjuvana käytöksenä, mikä voi olla esim. syynä näille "kaverifiilis"-pakeille.
Ja anteeksi, mutta nuo pohdintasi seksin harrastamisesta kuulostivat kyllä hiukan naurettavalta dramatisoinnilta. Ruminkin nainen on ihan varmasti kauneimmillaan juuri seksiä harrastaessaan.
SInuna lopettaisinkin tuon itsensä vertaamisen muihin, ole tyytyväinen siihen mitä sinulla on ja korosta siinä parhaita puoliasi, kuten esim. urheilullista kroppaasi.
."kauniimpi" kylläkin-)) seksiä olisi-