Minua hieman askarruttaa ihmismielen kulku. Esim sellainen kuinka jotkut ihmiset eivät pysty olemaan yksinään laisinkaan kun taas jotkut pystyvät olemaan vuosikausiakin yksin.
Itselläni on tuttu kaveri, joka jäi leskeksi 25-vuotiaana, vaimo kuoli auto-onettomuudessa. Heiltä jäi yksi poikalapsi, silloin 2v. Tuosta on kulunut nyt 10v aikaa ja lapsi on siis 12v.
Olen joskus varovaisesti tunnustellut tältä tutulta että onko hänellä aikomustakaan löytää uusi suhde. Hän tekee selväksi, että ei ole halukas keskustelemaan asiasta mutta sen verran sanoo, että hänellä ei ole vaimonsa kuoleman jälkeen ollut ketään eikä koskaan tule olemaankaan. Lapsi on nyt etusijalla häen elämässään.
No, en minä tietenkään enempää käy tankkaamaan koska ei halua asiasta puhua mutta onko tuo yleistä, että leski tekee kuolleesta puolisostaan pyhimyksen jonka muistoa kunnioitetaan uhraamalla omakin elämä loppuelämän suhteettomuudelle. Jotenkin vaan kauhean surullista.
Itselläni on tuttu kaveri, joka jäi leskeksi 25-vuotiaana, vaimo kuoli auto-onettomuudessa. Heiltä jäi yksi poikalapsi, silloin 2v. Tuosta on kulunut nyt 10v aikaa ja lapsi on siis 12v.
Olen joskus varovaisesti tunnustellut tältä tutulta että onko hänellä aikomustakaan löytää uusi suhde. Hän tekee selväksi, että ei ole halukas keskustelemaan asiasta mutta sen verran sanoo, että hänellä ei ole vaimonsa kuoleman jälkeen ollut ketään eikä koskaan tule olemaankaan. Lapsi on nyt etusijalla häen elämässään.
No, en minä tietenkään enempää käy tankkaamaan koska ei halua asiasta puhua mutta onko tuo yleistä, että leski tekee kuolleesta puolisostaan pyhimyksen jonka muistoa kunnioitetaan uhraamalla omakin elämä loppuelämän suhteettomuudelle. Jotenkin vaan kauhean surullista.
Vastaukset 5
Vanhimmat
onko se yleistä, mutta äitini oli tuskin 30 kun isäni kuoli. Pian hän on 80, ja edelleen Isä on se kaikki kaikessa.
Jos minä kuolisin huomenna, niin toivoisin, että mieheni löytäisi uuden rakkauden.
Jokainen tehköön niinkuinn parhaakseen näkee, mitäpä tuota neuvomaan.
Joka haluaisi hänet.Onpa sinulla ongelma toisten
elämisen normaalius tai ei.Hanki elämä itsellesi
niin saat muuta pohdittavaa.Ei kannata yrittää olla avulias aatu kenenkään muun kuin omassa elämässään.Siinä on varmasti jokaiselle tarpeeksi normaalia ja epänormaalia.
Ei (pari)suhde vastakkaiseen sukupuoleen tee ketään onnelliseksi, varsinkaan jos on kiinni täysin entisessä. Surullista se olisi sitä toista kohtaan, joka melko helposti varmaan tuntisi olevansa vain korvike.
Parempi käyttää oma aika johonkin muuhun kuin toisen valintojen tai ajatusten surkutteluun. Miehen mieli ja ajatukset muuttuu sitten ajallaan jos muuttuu. On myös ihmisiä jotka haluavat suhteen muttei sellaista saa, sellaisia jotka ovat pettyneet niin pahasti ettei halua ketään, tai sellaisia joita asia ei edes kiinnosta.
Kaveri varmaan tietää mitä tekee tai on tekemättä. Ei kannata alkaa sorkkimaan toisten elämää. Omassakin on jokaisella tarpeeksi tekemistä.