Hei, mä ja mun kaveri ollaan kummataki 16-vuotiaita ja tunnettu yläasteen alusta alkaen..
Alusta asti meidän ystävyys on ollut vähän vaikeahkoa..
(Alkuun kerron, että tää mun kaveri on ainoa lapsi ja asuu kahdestaan äitinsä kanssa)
Sillon joskus 7. luokalla kun oltiin tunnettu vähän aikaa tää mun kaveri vähän haukku/mustamaalas mua mun toiselle kaverille, mutta tuo loppui aika pian.
Koko yläasteen ajan hän "jätti" minut noin 5 kertaa löydettyään uuden ystävä, silloin meni helposti parikin viikkoa, ettei hän edes tervehtinyt minua. JA jos nyt sitten satuttiin kahdestaan olemaan, niin puheenaiheena oli tietysti hän ja hänen uusi kaverinsa ja se mitä he ovat tehneet/aikovat tehdä..
Kuitenkin jokakerta on käynyt niin, että sitten hän on "jättänyt" kylmästi syytä sanomatta nämäkin kaverit ja aina vaan palannut minun luokseni, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Sitten kun hän on pistänyt kaverisuhteet poikki niitten muitten osalta, en ole saanut minäkään enään heille puhua! Jos olen jotain hänen "entisille ystäville" sanonut, on kaveri ollut sitä mieltä, että inhoan häntä.
Sitten jos minä satun viettämään aikaa jonkunmuun kaverin kanssa, hän tulee hyvin mustasukkaiseksi ja haukkuu kaverini.
Ilmeisesti hän on myös mustasukkainen sisaruksilleni, kun haukkuu nitä, vaikkeivat ole hänelle mitään tehneet. Kaveri monesti sanoo, että sisarukseni vihaavat häntä ja että he vittuilevat hänelle, vaikkei näin todellakaan ole!!
No sit nyt kolmisen vuotta ku ollaan tunnettu, niin aina välillä tää kaveri saattaa alkaa haukkumaan mua, siis ihan ei mistään. Yksikin päivä vaan tuli tekstiviesti missä hän ilmoitti, että olen turha ja huono ystävä ja ettei hän tarvitse minua.
No tuohonhan en tietystikkään osannut vastata mitään muutakuin, että ei meidät tarvitse väleissä olla, jos minusta tuota mieltä kerta olet..
No myöhemmin kaveri vain vastasi ettei tarkoittanut tuota ja että se oli vain testi jolla halusi saada selville miten tuollaiseen viestiin suhatutuisin. Siitä minä sanoin hänelle, että oli aika ilkeä testi, no kaveri tuossa vaiheessa loukkaantui minulle!
En tajua, että miten minun pitäisi häneen suhtautua. Haukkuu minua maailman navaksi ja mitähän hän sitten itse on??
Kokoajan pitäisi puhua hänestä:
Ja jos en yksinkertaisestikkan vain JAKSA kuunnella mitä hän kokoajan itsestään puhuu, niin välillä hän taas saattaa yhtäkkiän vain sanoa, etten minä välitä hänestä ja että kaikki inhoavat häntä ja että MINÄ OLEN ÄÄRETTÖMÄN HUONO KAVERI. Viimeksikkin sain kuulla tuon siitä hyvästä, etten osannut tarpeeksi hyvin neuvoa häntä siitä, että miten hän iskisi yhden pojan. Sitten hän uhkaili itsemurhalla.
Poikien iskemisestä puheen ollen.. Olimme bileissä missä oli eräs poika johon olin vähän ihastunut ja kaverini tiesi sen, mutta lupasi, ettei yrittäisi häntä. No loppuillasta kaverini teki tosi nilkkimäisesti ja kiehnäsi pojassa kokoajan kiinni.. Selityksenä hän sanoi, että yritti sillälailla hankkia poikaa minulle. Just just..
Ois voinu mulle sentään tän pojan jättää, ku tällä kaverilla on tälläkin hetkellä ilm. 3 poikaa joilla se leikkii. Ja niitäkin se vaan jättää aina ilman selitystä. Mun mielestä tosi kylmää..
Oon jutellu joskus äidin kanssa tästä kaverista ja äiti on sanonut ettei hän mikään todellinen ystävä ole, kun haukkuu ja syyllistää minua ja muita.
Mietin äitini kanssa, että osittain tälläinen käyttäytyminen voi johtua siitä, että hänen äitinsä oli alkoholisti kun hän oli pieni, vaikkain nykyään jo kunnostautunut, mutta hän tekee paljon töitä ja on lähes aina töissä, jonka seurauksena kaverini on TODELLA paljon yksin. On ollut vähän aina.. Hänen isänsä kuoli auto-onnettomuudessa hänn ollessaan vauva..
JA HUOM!! MÄ OLEN HÄNEN AINUT KAVERI, jonka takia en myöskään häntä uskalla "jättää"..
Olen siis yritäänyt kestää häntä ajatellen hänen elämäntilannettaan, mutta nyt mullakin alkaa tulla mitta täyteen..
Mitähän ihmettä mun pitäs tehä tämmösen "ystävän" kanssa?
Alusta asti meidän ystävyys on ollut vähän vaikeahkoa..
(Alkuun kerron, että tää mun kaveri on ainoa lapsi ja asuu kahdestaan äitinsä kanssa)
Sillon joskus 7. luokalla kun oltiin tunnettu vähän aikaa tää mun kaveri vähän haukku/mustamaalas mua mun toiselle kaverille, mutta tuo loppui aika pian.
Koko yläasteen ajan hän "jätti" minut noin 5 kertaa löydettyään uuden ystävä, silloin meni helposti parikin viikkoa, ettei hän edes tervehtinyt minua. JA jos nyt sitten satuttiin kahdestaan olemaan, niin puheenaiheena oli tietysti hän ja hänen uusi kaverinsa ja se mitä he ovat tehneet/aikovat tehdä..
Kuitenkin jokakerta on käynyt niin, että sitten hän on "jättänyt" kylmästi syytä sanomatta nämäkin kaverit ja aina vaan palannut minun luokseni, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Sitten kun hän on pistänyt kaverisuhteet poikki niitten muitten osalta, en ole saanut minäkään enään heille puhua! Jos olen jotain hänen "entisille ystäville" sanonut, on kaveri ollut sitä mieltä, että inhoan häntä.
Sitten jos minä satun viettämään aikaa jonkunmuun kaverin kanssa, hän tulee hyvin mustasukkaiseksi ja haukkuu kaverini.
Ilmeisesti hän on myös mustasukkainen sisaruksilleni, kun haukkuu nitä, vaikkeivat ole hänelle mitään tehneet. Kaveri monesti sanoo, että sisarukseni vihaavat häntä ja että he vittuilevat hänelle, vaikkei näin todellakaan ole!!
No sit nyt kolmisen vuotta ku ollaan tunnettu, niin aina välillä tää kaveri saattaa alkaa haukkumaan mua, siis ihan ei mistään. Yksikin päivä vaan tuli tekstiviesti missä hän ilmoitti, että olen turha ja huono ystävä ja ettei hän tarvitse minua.
No tuohonhan en tietystikkään osannut vastata mitään muutakuin, että ei meidät tarvitse väleissä olla, jos minusta tuota mieltä kerta olet..
No myöhemmin kaveri vain vastasi ettei tarkoittanut tuota ja että se oli vain testi jolla halusi saada selville miten tuollaiseen viestiin suhatutuisin. Siitä minä sanoin hänelle, että oli aika ilkeä testi, no kaveri tuossa vaiheessa loukkaantui minulle!
En tajua, että miten minun pitäisi häneen suhtautua. Haukkuu minua maailman navaksi ja mitähän hän sitten itse on??
Kokoajan pitäisi puhua hänestä:
Ja jos en yksinkertaisestikkan vain JAKSA kuunnella mitä hän kokoajan itsestään puhuu, niin välillä hän taas saattaa yhtäkkiän vain sanoa, etten minä välitä hänestä ja että kaikki inhoavat häntä ja että MINÄ OLEN ÄÄRETTÖMÄN HUONO KAVERI. Viimeksikkin sain kuulla tuon siitä hyvästä, etten osannut tarpeeksi hyvin neuvoa häntä siitä, että miten hän iskisi yhden pojan. Sitten hän uhkaili itsemurhalla.
Poikien iskemisestä puheen ollen.. Olimme bileissä missä oli eräs poika johon olin vähän ihastunut ja kaverini tiesi sen, mutta lupasi, ettei yrittäisi häntä. No loppuillasta kaverini teki tosi nilkkimäisesti ja kiehnäsi pojassa kokoajan kiinni.. Selityksenä hän sanoi, että yritti sillälailla hankkia poikaa minulle. Just just..
Ois voinu mulle sentään tän pojan jättää, ku tällä kaverilla on tälläkin hetkellä ilm. 3 poikaa joilla se leikkii. Ja niitäkin se vaan jättää aina ilman selitystä. Mun mielestä tosi kylmää..
Oon jutellu joskus äidin kanssa tästä kaverista ja äiti on sanonut ettei hän mikään todellinen ystävä ole, kun haukkuu ja syyllistää minua ja muita.
Mietin äitini kanssa, että osittain tälläinen käyttäytyminen voi johtua siitä, että hänen äitinsä oli alkoholisti kun hän oli pieni, vaikkain nykyään jo kunnostautunut, mutta hän tekee paljon töitä ja on lähes aina töissä, jonka seurauksena kaverini on TODELLA paljon yksin. On ollut vähän aina.. Hänen isänsä kuoli auto-onnettomuudessa hänn ollessaan vauva..
JA HUOM!! MÄ OLEN HÄNEN AINUT KAVERI, jonka takia en myöskään häntä uskalla "jättää"..
Olen siis yritäänyt kestää häntä ajatellen hänen elämäntilannettaan, mutta nyt mullakin alkaa tulla mitta täyteen..
Mitähän ihmettä mun pitäs tehä tämmösen "ystävän" kanssa?
Vastaukset 6
Vanhimmat
No onpas siinä oikeen biatch.... olis mullakin hermot kireellä tommosen kanssa. Tosi hyvin sulta kun oot jaksanu noinkin pitkään tommosta käytöstä. Onnitelut!! itellä olis menny hermot jo ajat sitten. Sä OOT todellinen ystävä sano se kaveris mitä vaan.
Aika pitkälti syy on varmaan kaveris taustassa. Se ei saa tarpeeks huomiota kotoo jos äiti on paljon töissä eikä tunne kotonaan tulevansa välitetyks niin paljoo kun haluis tulla ja hakee sit huomiota ja välittämistä kavereiltaan. Se on varmasti todella yksinäinen ilman sisaruksia ja jos äiti on tosiaan paljon töissä. Ei se silti oikeuta millaseen käytökseen tahansa...
Onko sulla paljon muita kavereita? Tee tälle kiukuttelevalle kaverilles selväks et jos käytös ei muutu, sun mustamaalaaminen lopu, ihastuksien vokottelut jää ja muutenkin toi "hylkääminen" lopu niin välit on sitten poikki. Ei sunkaan mitä tahansa tarvi kestää. Anteeks vaan, oot tainnu olla liian kiltti sille. Tee hänelle selväks ettet aio tommosta käytöstä enää sietää ja jos se jatkuu pysy päätöksessäs äläkä anna tota tinttailua anteeks. Sulla on oikeus muihinkin kavereihin ja vietä aikaas niidenkin kanssa niin saat vähän välimatkaa tähän kiukuttelijaan.
Oon itekin huomannut että monesti ainoot lapset on aika hankalia (en tarkota yleistää) ja itsekeskeisiä. Kyllä ne varmasti oppii jossain vaiheessa ettei maailma pyöri niidne ympärillä, mutta koville se voi ottaa... Kokemusta on :) Tsemppiä sulle!!! Ja ihan hyvä että oot voinu äitis kanssa puhua tästä :)
just ton takii se tulee ja menee!
sä aina annat sille anteeks teki se sit mitä teki
hanki uus kaveri ja unohda toi typerys
Kiitos vastauksista..
Olen päättänyt että heivaan hänet varmaankin sitten seuraavasta kiukuttelusta, mittani on niin täynnä.
Muita kavereita minulla nyt ei kovinkaan paljoa ole, mutta olen päättänyt niitä jostain kyllä yritää saada. :)
Uuh, aivan puistatti tuo avauskirjoituksesi mitä olet joutunut kokemaan tällaisen ystävän (vai sanoisinko ystävän irvikuvan) taholta. Ei kellään ole oikeus käyttäytyä noin tai kohdella toisia noin kuin tämä idiootti on käyttäytynyt sinua kohtaan. Vaikka tilanteesi olisikin sellainen, että sinulla ei ole paljoa ystäviä niin jopa yksin on parempi kuin sietää tällaista. Tuollainen ei tee hyvää kenenkään mielenterveydelle. Tiedän mistä puhun, sillä minulla on ollut tällainen haukkuja/mustamaalaaja -"ystävä" aikoinaan. Olin itsekin yksinäinen ja alennuin kuuntelemaan kaikki nuo loanheitot ja siinä menee kuule oma itsetunto ihan nollaan sillä jotenkin sitä alkaa uskoa noita haukkuja ja mollaamisia että näin se kait sitten on. Ei tuollaisen päälle voi rakentaa hyvää ystävyyttä, ei koskaan. Usko pois niin on parempi ratkaisu laittaa välit poikki. Olet siitä päätöksestä kiitollinen jokusen vuoden päästä.
Itse en ole tämän mustamaalari-ystäväni kanssa tätä nykyä edes tervehtimisasteella. Minulla on sen sijaan tätä nykyä muita hyviä ystäviä eikä paremmista väliä - niin on vielä sinullakin :)
sulta häntä kohtaan. Usko pois, parempia ystäviä löydät :). Kun ystävyytenne on kestänyt noin kauan, paikallaan voisi olla kunnon keskustelu. Tai ainakin se, että sanot, miltä hänen käytös tuntuu susta. Omaan egoaan hän vain pönkittää sun kautta. Tuntuu haluavan, että olisit vain häntä varten. Siksi kiehnäsi ihastuksesi ympärillä sekä kieltää tapaamasta muita kavereita. Ihminen ei muutu, parempi yrittää eroon koko kaveruudeta.
Melekosen,ja pitää sanoa,että TODELLA rankkaa!Eäpä se tämän ihmisen elämä on sellaista,että pakko purkaa tunteita johonkin,ehkä ikävä kyllä sinuun