Olen nyt seurustellut reilu 1½ vuotta erään miehen kanssa. Olen ollut tyytyväinen suhteeseemme, mutta nyt on tullut ilmi, että hän on valehdellut minulle monessa asiassa. Pieniä asioita erikseen, mutta yhdessä ne ovat iso asia. Kyse ei ole pettämisestä, en usko hänen pettävän minua(tosin varma en voi olla). Tuo valehtelu on johtanut siihen, että en pysty luottamaan häneen enää. Olenko nyt täysin väärässä, kun olen luullut että suhteessa pitää voida luottaa toiseen? Tuo luottamuksen puute tuo suhteeseen epävarmuutta, mikä taas heijastuu seksielämään. Ja se on todellakin huonontunut. En enää pysty nauttimaan seksistä niin kuin ennen, ja sehän taas vuorostaan heijastuu suhteeseen, niin että se huononee entisestään. Eli siitä siis kehittyy eräänlainen noidankehä: ongelmia suhteessa -> ongelmia seksielämässä -> lisää ongelmia suhteessa -> lisää ongelmia seksielämässä jne. Olisin täysin valmis jättämään hänet, mutta esteenä on opiskeluuni liittyvä työssäoppiminen. Olen työssäoppimassa kaupungissa, jossa poikaystäväni asuu, minulle tämä on vieras kaupunki, eikä ole muutakaan paikkaa jossa majailla työssäoppimisen ajan (asun nyt siis p-ystäväni luona). Ja toinen asia mikä estää lähtemästä, on se, että välitän hänestä kaikesta huolimatta. Mutta juuri nyt tuntuu, että muuta ei ole tehtävissä kuin lähteä. Miten te muut, joilla on ollut suhteessa ongelmia luottamuksessa, olette ratkaisseet asian? Oletteko lähteneet, vai saaneet keskustelemalla asiat selviksi? Meillä ei keskustelu tunnua auttavan. Kiitos jo etukäteen vastauksista.
luottamus suhteessa
asl
5534
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Saisinko täsmennystä että minkälaisissa asioissa hän on sinua puijannut.
Hän on sanonut lopettaneensa tupakanpolton (polttaa tosin vain kun ottaa alkoholia), ja kun kerran kysyin että poltatko kun en näe, hän sanoi että ei tietenkään, mutta satuinpa sitten näkemään hänen tupakkaa vetävän. Tottakai sekin harmittaa että hän polttaa, varsinkin kun on sanonut lopettaneensa, mutta enemmän siinä häiritsee se, että hän valehteli. Olen kysynyt onko hän käynyt jossain paikassa(esim. vaikka jollain rannalla tms.) ja vastaukseksi saan että ei hän ole, myöhemmin tulee ilmi että hän on käynyt siellä. Miksei sitä muka voisi myöntää? Kerran meillä oli puhetta lemmikeistä ja satuin siinä kysymään, että oliko hänen exällään lemmikkieläimiä. Ei kuulemma ollut, mutta myöhemmin sain selville että hänellä oli/on niitä aika paljonkin. Siinä tuskin on mitään pahaa, jos sen olisi sanonut. Ynnä muuta tuollaista. Eli siis pieniä asioita, joista en sinänsä välittäisi, mutta kun niitä on niin paljon.
...hän ei vain haluaisi puhua omista asioistaan.
Nuo ovat mielestäni sellaisia asioita (valheita) joilla hän yrittää tehdä itsestään joko parempaa tai vain pitää omina asioinaan.
Anna hännelle aikaa äläkä kysele niin paljon esim. ex suhteesta tai menemisistä.
Olen seurustellut 2 vuotta ja asunut viime kesästä asti yhdessä muuten aivan ihanan miehen kanssa, mutta suhteessamme on luottamuspulaa..
Itse olen alusta asti ollut hänelle rehellinen pikkuasioissakin, mutta hän on valehdellut minulle alusta asti.
Ensiksi hän valehteli että hänellä olisi ollut 6 seksikumppania, minä kerroin hänelle olevani neitsyt.
Kun hommat sitten eivät sujuneetkaan kunnolla, syytin kaikesta itseäni ja silloin vasta hän paljasti että olin minäkin hänelle eka!
Ihan turhaan jouduin kärsimään useita kuukausia luullen itseäni vialliseksi, kun oikeasti hän se ei tiennytkään miten hommat pitää tehdä!
Naurettavaa että piti vielä oikein esittää olevansa joku superrakastaja!
Toinen esimerkki on hänen "koulunkäyntinsä", yhteen aikaan hän esitti minulle käyvänsä siellä ahkerasti, mutta tosiasiassa jäikin kotiin makaamaan kun minä lähdin töihin raatamaan.
Epäilen että hän tekee sitä samaa edelleenkin, vaikka väitti että se loppuu.
Olen joskus tullut yllättäen töistä aikaisin ja siellä hän on jo kotona odottamassa.
Kyselyihini asiasta hän vastaa vältellen.
Jurppii todella, kun ei voi luottaa toiseen ja sen takia seksielämämmekin on todella voisi sanoa kuollut ja kuopattu.
En ymmärrä miksi ei pikkujutuissa voi olla rehellinen? Miksi pilata hyvä suhde älyttömien valkoisten valheiden takia?
Ei luottamus vain pelkästä pettämisestä pilalle mene.
Monta pikkuasiaa on yhdessä yhtä kuin iso emävalhe.
Ja se loukkaa kun toinen pystyy suoraan silmiin katsomaan ja puhumaan paskaa, jos pikkuasioista niin miksei sitten isommistakin?
Mun miehelleni valehtelu on arkipäivää. Hän päästelee jatkuvasti suustaan turhanpäiväisiä valheita tutuille ja tuntemattomille. Hänen suuri huvinsa on kertoilla perättömiä juttuja itsestään ja elämästään. Olemme puhuneet paljon asiasta ja olen koittanut takoa hänen päähänsä järkeä, että valhteleminen ei kannata, valhe saattaa paljastua vaikka olisi mielestään kuinka hyvä valehtelija. Miksi puhua paskaa kun totuudekin voisi kertoa.
Suhteemme alkuvaiheessa hän puhui minullekin perättömiä juttuja itsestään. Uskoin tietenkin kaiken, koska itse olen umpirehellinen ja lähden aina siitä että ihminen jonka kanssa keskustelen puhuu totta. Hänen lööperijuttunsa tulivat ajan myötä ilmi, kun aloin funtsimaan itsekin että kaikki hänen tarinansa ei oikein stemmaa... Oltiin suhteessa jo niin pitkällä etten halunnut erotakaan, vaikka aloin pikkuhiljaa tajuamaan millainen paskanjauhaja hän on. Rakastan häntä kuitenkin. Hän itse selitti valheensa sillä, että halusi tehdä minuun alkuaikoina vaikutuksen hienoilla jutuillaan...Sinänsä harmittomia juttujahan ne oli. Olen kuitenkin pyöritellyt päässäni ajatusta että perustuuko suhteemme valheeseen...
Olen tehnyt diagnoosin hänen valehtelustaan ja päätynyt siihen että kaikki johtuu huonosta itsetunnosta. On tarve esittää jotain muuta kuin on; pitää itseään ja elämäänsä niin "huonona" ja mielenkiinnottomana, että sen takia sitä pitää hieman värittää. Minusta se on erittäin kiusallista. Joskus hävettää kuunnella vieressä kun hän jauhaa ihan turhaa paskaa esim. kodinkoneliikken myyjälle näyttääkseen itse muka jotenkin hienommalta ja fiksummalta tyypiltä. Älytöntä, eikö?
Itse hyväksyn valehtelun (ja teen sitä itsekin jos tarve vaatii) tietyissä tapauksissa. Valkoinen valhe on ok, jos totuus voisi loukata tai pahoittaa kuulijan mielen aivan turhaan. Kyllähän sitä tulee myös joskus pelastettua oma nahkansa kiperässä tilanteessa valkoisella valheella. Mutta ikinä ei tulisi mieleen valehdella saadakseni itseni näyttämään jotenkin paremmalta ja erikoisemmalta kuin olenkaan.
Onhan tämä jokseenkin häirinnyt suhdettamme niin että olen alkanut hieman epäillä hänen juttujaan...Saatan useinkin tokaista että älä nyt jauha paskaa. Luottamus ei ole meillä todellakaan 100% mutta jotenkin tässä vain on selvitty...Tietenkin tilanne menee uudelleen harkintaan jos hän vielä jää kiinni MINULLE valehtelusta. Yritän kaiken aikaa saada häntä lopettamaan myös tuon kiusallisen tapansa kusettaa muita ihmisiä...