Olemme riidelleet mieheni kanssa jo monta vuotta, ja ero on vain ajan kysymys. Ja myös taloudellinen pulma.
Mieheni isällä on menestyvä yritys, mutta hän itse on jo lähes saattohoidossa.
Myös anoppi on huonokuntoinen ja vanha.
Haluaisin viivyttää ero heidän perinnönjakoon asti, sillä olen aina yrittänyt pysyä heidän kanssaan niin hyvissä väleissä kuin suinkin.
Saattaa olla, että saisin sieltä perintöä ainakin miehen kautta.
On vain niin kovin raskasta yrittää sopia miehen kanssa kovan riidan jälkeen.
Onko muilla kokemuksia?
Mieheni isällä on menestyvä yritys, mutta hän itse on jo lähes saattohoidossa.
Myös anoppi on huonokuntoinen ja vanha.
Haluaisin viivyttää ero heidän perinnönjakoon asti, sillä olen aina yrittänyt pysyä heidän kanssaan niin hyvissä väleissä kuin suinkin.
Saattaa olla, että saisin sieltä perintöä ainakin miehen kautta.
On vain niin kovin raskasta yrittää sopia miehen kanssa kovan riidan jälkeen.
Onko muilla kokemuksia?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Eroa kannattaa ehdottomasti viivyttää kunnes puolisosi vanhemmat tai ainakin isä on kuollut. Osituksessa saat sitten osasi miehelle perintönä tulleesta omaisuudesta, jos sitä ei ole avioehdolla tai testamentilla suljettu pois. Muussa tapauksessa et hyödy mitään.
mainita, ettei puolisolla ole oikeutta perintöön, sillä eihän heidän sukuperintönsä todellakaan kuulu sinulle!
Kummeli teksi sketsisarjan "perintöä odotellessa". Katso vaikka aikasi kuluksi se läpi. Mieti samalla sitä, onko oikein että sinä eroa pitkittämällä yrität päästä osalliseksi perinnöstä. Toivottavasti kaikki tajuavat testamenteissa, lahjakirjoissa yms sulkea saajan puolison pois.
... valitettavasti...
Ainakin sinä Ninjushka olet avoimen härskisti rehellisen ahne! Onnittelut siitä :)
Tosin tuollaiset menestyvät liikemiehet ja -naiset osaavat hoitaa yleensä juridiset asiat kuntoon, joten lienevät varmasti tehneet testamentin, joka sulkee puolisot pois, joten voi olla, että olet ihan turhaan satsannut kaikki nämä vuodet. Otan osaa!
Ukko tuli, ja juttu jäi kesken.
Varmaan vaikutti ahneelta, ko en ehtinyt tarkemmin selostaa.
Tässä on tullut raadettua kodin eteen niska limassa ikuisuudelta tuntuvan ajan, ja mikä on kiitos? Haukkuja haukkujen perään.
Miehen vanhempien kanssa en ole juuri riidellyt, vain miehen, joten toivon, että eivät ole minua hylänneet. He pitävät meitä normaalina avioparina.
Kaipa sitä nyt vielä hetken jaksaa tätä peliä.
Onko kukaan samassa tilanteessa? Voitais vaihtaa vaikka ajatuksia, miten kannattaa toimia.
En ole ennen kuullut kenenkään tuomitsevan avioeron lykkäämistä.
Ahneelta täällä tuntuu aika moni.
Minä olen mielestäni oikeasti jotain ansainnutkin tällä raatamisella!
kiire "raha-apajille", oletko harkinnut "nopeuttaa" miehesi vanhempien poistumista kuvioista ?
Hätä keinot keksii
"Minä olen mielestäni oikeasti jotain ansainnutkin tällä raatamisella!"
Juu tottakai sinulle kuuluu osa miehesi vanhempien omaisudesta. Tosi ikävä, että he ovat edelleen hengissä.
Joko tämä on provo tai pakko sanoa,että huh,huh.Meitä on näemmä joka junaan.
suurin osa älyää kuitenkin kätkeä rahahimonsa..
Apua...laskelmointia parhaimmillaan, ja vielä ilman tunnontuskia!!...Odota ihmeessä...avot, kun perintöä ei tuliskaan...miten silloin suu pannaan!!
Et sinä Ninjushka taida paljoa tukea etkä kokemuksellisia komentteja saada. Kovin harvat meistä ovat sinun laillasi noin avoimesti ahneita ja häikäilemättömiä. Tämä ei sentän ole mikään Kauniit ja rohkeat tämä Suomen maa... ...
Kyllä sitä monet miehet ja naiset raatavat vuosikymmeniä toinen toistensa eteen ja saavat ns. "paskaa palkaksi" ilman, että olisivat kenenkään perintörahojen perään kärkkymässä...
Ja haloo: Avioeron lykkäämiselle on yleensä eettisesti kestävämmät syyt kuin appivanhempien perinnön odottaminen"
Ilmeisesti et itse yhtään tajua missä kuljet?
Vai olet sinä Ninjushka oikeasti ansainnutkin jotain raatamisellasi?!!!
Kuule, niin ovat sadat ja tuhannet muutkin ihmiset ansainneet vaikka mitä! Mutta tämä maailma kun ei ole aina oikeudenmukainen.
Antaessaan jotakin ihminen ei aina voi odottaa saavansa jotain takaisin!!! Pitää antaa vain sen verran kuin pystyy katkeroitumatta tekemään.
Ehkä tämä on sinun läksyksi - sen opit, kun huomaat, että sitä perintöä ei sinulle tullutkaan.
Miksi ihmeessä appivanhempasi sinulle erikseen jotain testamenttaisivat? Luuletko, että ihmiset eivät sisimmässään vaistoa, jos joku on heille "mielin kielin" heidän varakkuutensa tai rahojensa takia?
Sellainen ärsyttää ja on halveksittavaa!
Ko. poika on heidän ainoa lapsensa, eikä välttämättä niin malli-ihminen.
Rahoista riittää taatusti hänellekin yli tarpeen, vaikka saisin niistä jopa puolet.
Minä käyttäisin rahat heidän lapsenlapsiinsa. Miehestäni en ole niinkään varma.
Kyllä minä yritän ihan oikeasti olla kaikkien kanssa hyvissä väleissä, enkä vain teeskentele.
Miehen kanssa se vain alkaa käymään jo terveydenkin päälle.
Elämä tuntuu usein niin synkältä, että en näe mitään valoa missään.
Ajattelen riitojamme aamulla ensimmäiseksi herättyäni ja koko päivän aamuyöhön asti, kunnes torkahdan jonkinlaiseen horrokseen. Ei se mitään unta ole.
Lapsien takia minä kuitenkin jaksan edes nousta vuoteesta, ja hoitaa asioita vähän kuin irti ruumiista.
Jos ja kun eroamme, lapset jäävät minulle ilman muuta.
Itse en välitä rahasta tuon taivaallista, mutta lapsia käy sääliksi jos he joutuvat yhtäkkiä köyhään, rikkinäiseen kotiin.
Se on pelottava ajatus.
Olen nähnyt niitä liiankin kanssa, enkä pidä avioeroa mitenkään suositeltavana ratkaisuna, mutta joskus vaihtoehto on vielä pahempi.
Toivoisin, että saisimme liittomme kuntoon, mutta usko on mennyt jo kauan sitten.
Jos ei lapsia olisi, olisin varmaan jo päättänyt päiväni.
"Itse en välitä rahasta tuon taivaallista"
Älä puhu paskaa. Tilitit sen heti ekassa viestissä.
"köyhään, rikkinäiseen kotiin"
Entäs köyhä mutta ehjä koti.
"Se on pelottava ajatus"
Köyhyys pelottaa mutta lapsien pitäminen rikkinäisessä kodissa sopii sinulle oikein hyvin ainakin niin kauan kuin appivanhempasi elossa kitkuttavat.
"lapset jäävät minulle ilman muuta"
Olet narsistinen psykopaatti, kärsit masennuksesta ja haudot itsemurhaa. Hyvä lähtökohta huoltajuusneuvotteluun.
"Jos ei lapsia olisi, olisin varmaan jo päättänyt päiväni"
Älä nyt sulje pois tuota vaihtoehtoa liian hätäisesti.
Kyllä ne rahat sitten aikanaan sinun lapsillesi tulevat... ei kai mies nyt sentään kaikkea saa hassattua?
Ja jos olet noin depressiossa niin kehoitan sinua kääntymään ammattiavun puoleen. Ei sinusta taida lapsillesikaan äidiksi olla tuolla mielialalla? Etkä sinä sitä psyykeäsi sillä rahalla (mikä kenties olisi tulossa?) korjautuksi millään saa!
Ja tarkista nyt ainakin se, että ovatko appivanhemmat tehneet testamentin ja jos niin minkälaisen? Jos siellä on aviopuoliso suljettu pois, niin turhaan siinä kärvistelet ja itseäsi tuhoat!
Näet nyt vain rahan ainoana pelastajana, mutta totuus on kuitenkin vallan toinen... sen tulet vielä huomaamaan
Ei minua itseäni vaivaa köyhyys tai rikkaus.
Minulle kaikki on yhdentekevää, paitsi lapset.
He ovat tottuneet kohtuullisen mukavaan elämään, ja heillä se on vielä edessäpäin.
Olen toki masentunut. Kuka tahansa olisi tässä tilanteessa.
Itsemurhaa en tosiaankaan haudo, koska minulla on lapsia.
Masennus ei estä ajattelemasta lasten etua.
Tiedän kyllä, miten mieheni tulee käyttäytymään erottuamme.
Ei hänkään mikään unelmahuoltaja tule olemaan silloinkaan.
Minusta eroperhe muodostaa rikkinäisen kodin.
Riitaisakin koti on kuitenkin oikea koti.
Lapsella pitäisi olla perusturvallisuus, mutta yksin sitä on kovin vaikea turvata.
Oli muuten fiksu veto yllyttää itsemurhaan. Eikö?
Nyt sinä puhut ristiin: alussa kerrot haluavasi avioeron, kunhan appivanhempien perintö on käsissäsi.
Sitten kerrot, että raha ei muka ole sinulle tärkeää?
Sitten kerrot, että riitaisa koti on parempi kuin eroperhe?
Sitten kerrot, että lapset ovat sinulle tärkeitä?
Sitten kerrot, että peruturvallisuus on lapsille taattava? Ja ajatteletko, että RAHA on se, mikä sen lapsille antaa?
Hei haloo! Koeta jo selivittää pääsi ja panna arvot ja elämäsi järjestykseen.
En minä HALUA erota, mutta en enää jaksaisi yksin pitää kaikkea kasassa!
Kuten olen kertonut, haluaisin suhteemme kuntoon, mutta tilanne on jo kauan ollut aivan toivoton.
Jos eroamme nyt, ja mies juo itsensä hengiltä muutamassa vuodessa, joudumme lasten kanssa seuraamaan sitä sivusta köyhinä ja nöyrinä.
Tiedän, että mies panee haisemaan oikein kunnolla, ja tuhlaa järjettömästi myös lapsiin ostaen kaikkea mitä he eivät todellakaan tarvitsisi. Ihan vain näyttääkseen, että minusta ei ole ostamaan mitään.
Jos nyt sattuisi käymään niin onnellisesti, että appivanhemmat pitävät minusta niin paljon, että eivät ole sulkeneet minua pois testamentistaan, voisimme elää kuin ennenkin lähes normaalia elämää kunnollisessa asunnossa.
Ei se minusta ole liian paljon vaadittu.
En välitä itsestäni, miten minun käy, mutta lapsia käy sääliksi. Heidän kärsimyksiään en kestäisi.
Joka kodissahan riidellään joskus, mutta joku raja siinäkin on oltava.
Mies on mukava isä selvin päin, mutta se alkaa olla harvinaista herkkua.
Olisi hyvä jos olisi jokin muukin paikka kuin turvakoti, minne voisi vetäytyä rauhaan.
Minun varoillani ei vain sellaista osteta, eikä edes vuokrata.
Taidatte olla vain kateellisia MAHDOLLISESTA perinnöstäni, kun ette halua ymmärtää?
Hyvä ystävä! En usko, että kateellisuudella on osaa näissä kommenteissa mitä olet saanut. Ei tuntematonta ihmistä kohtaan juuri kateutta tunneta.
Koska tilanteesi on mikä on, lienee kuitenkin lastesi ja itsesi kanntalta parempi elää rauhallista elämää ilman sitä isää, vai?
Et sinä minnekään katuojaan joudu! Jos sitä rahaa perheessänne on, niin toki siitä kaikesta omaisuudesta ja muista varoista mitä teillä NYT on, kuuluu sinulle puolet, jos eroatte.. Kaipa sinä sen ymmärrät...
Mutta jos katsot hyväksi elää suhteessanne niin kauan kuin perintö tulla tupsahtaa, niin sitten sinun on valittava se tie. Eipä sinua kukaan siitä tuominne? Luulisin.
Koeta jaksaa ;)
no voi itkujen itku :(
Kyllähän sinä toki sen ymmärrät, että et sinä taivasalle jää jos nyt eroat. Uskallan olettaa, että perheenne ei nytkään ole rutiköyhä, vai onko?
Sinulle jää luonnollisesti erossa puolet siitä kaikesta omaisuudesta ja varoista mitä teillä NYT on! Ja lisäksi saat lasten elatusmaksut isältä ja yksinhuoltajakorotukset lapsilisiin. Ja kaipa sinullakin jokin ammatti ja työ on, vai onko?
Ei ihmisten arvoa osteta rahalla eikä tavaralla. Ja lapset varsinkin haistavat tällaiset yritykset varsin helposti. Rakkaus on tärkein :)
viivyttele -. et kuitenkaan muuten ole vahvoilla. Tosin testamentti voi sulkea sinun avio-oikeutesi - oletko tietoinen?
nim " joskus oikkarin opiskelija"