Mä en oikeastaan tiedä mitä mun pitäs tehdä.....meillä on kaksi lasta toinen täyttää ens kuussa 2 vuotta ja sillä on uhma ikä ja nuorimmainen on kohta 2 kk ikäinen sit meillä on kissa!
Mua masentaa se kun mies on päivisin töissä ja mä olen sit päivät lasten kans!Mies kuitenkin pääsee yksin joka paikkaan......se on spr:ssä niin se on vähän väliä jossakin kursseilla mitkä siihen liittyy tai päivystämässä jossakin!Juhannuksena se oli taas päivystämässä ja lupasi kun minä jäin sitten koko juhannukseksi lasten kans kotia että hän jää lapsia vahtimaan että minäkin pääsen johonkin.....mutta eipä se ole viel toteutunut!
Sit sillä on sokeritauti niin se aina vetoaa siihen että hän ei muka millään jaksa olla lasten kans!Ja se ei kuulemma ole sen takia lasten kans kun vanhimmalla lapsella on uhm ikä niin sit kun sitä kieltää niin se alkaa heti huutamaan ja miehelläni menee hermot ja sit sekin huutaa!
Kyl mä ymmärrän sen että kun annan viel rintaa nuorimmaiselle että se ei viel sen kans oikein pitkiä aikoja pärjää......mutta kun mies ei päästä mua edes lenkillä käymään aina pitäisi olla lapset mukana!
No ei tämä viel mitään mutta kun anoppi on niin ihmeellinen se ei edes tullut ensimmäisen ristiäisiin eikä synttäreille.....enkä usko että tulee tämän nuorimmaisen ristiäisiin!
Sit minä en pääse mieheni serkun tykö kylään......sekn masentaa minua!
Siis mua masentaa se että kun minä joudun aina olemaan lasten kans ja mies aina on jossakin menossa ja mua se ei päästä minnekkää lähtemään!
Toivottovasti jaksoit lukea ja ymmärsit mitä tarkoitin!Saa kommentoida
Mua masentaa se kun mies on päivisin töissä ja mä olen sit päivät lasten kans!Mies kuitenkin pääsee yksin joka paikkaan......se on spr:ssä niin se on vähän väliä jossakin kursseilla mitkä siihen liittyy tai päivystämässä jossakin!Juhannuksena se oli taas päivystämässä ja lupasi kun minä jäin sitten koko juhannukseksi lasten kans kotia että hän jää lapsia vahtimaan että minäkin pääsen johonkin.....mutta eipä se ole viel toteutunut!
Sit sillä on sokeritauti niin se aina vetoaa siihen että hän ei muka millään jaksa olla lasten kans!Ja se ei kuulemma ole sen takia lasten kans kun vanhimmalla lapsella on uhm ikä niin sit kun sitä kieltää niin se alkaa heti huutamaan ja miehelläni menee hermot ja sit sekin huutaa!
Kyl mä ymmärrän sen että kun annan viel rintaa nuorimmaiselle että se ei viel sen kans oikein pitkiä aikoja pärjää......mutta kun mies ei päästä mua edes lenkillä käymään aina pitäisi olla lapset mukana!
No ei tämä viel mitään mutta kun anoppi on niin ihmeellinen se ei edes tullut ensimmäisen ristiäisiin eikä synttäreille.....enkä usko että tulee tämän nuorimmaisen ristiäisiin!
Sit minä en pääse mieheni serkun tykö kylään......sekn masentaa minua!
Siis mua masentaa se että kun minä joudun aina olemaan lasten kans ja mies aina on jossakin menossa ja mua se ei päästä minnekkää lähtemään!
Toivottovasti jaksoit lukea ja ymmärsit mitä tarkoitin!Saa kommentoida
Vastaukset 12
Vanhimmat
Sinuna keskustelisin joku ilta oikein kunnolla miehesi kanssa, itse en ainakaan tuollaista meno katsoisi päivääkään. On selvää, että miestäsi ei kiinnosta lasten hoitaminen, eikä hän halua ottaa sitä vastuuta, mikä hänelle kuuluisi. Ja niin kauan kun suostut tuollaiseen, ei hän varmasti omaehtoisesti luovu tuosta vapaudestaan.
Kerro siis suoraan miehellesi, miten paljon tilanne sinua masentaa ja miten sinäkin kaipaa omaat aikaasi ja apua lastenhoitoon. Nuo miehesi selitykset sokeritaudistaan kuulostavat melkoiselta pupulta, kummasti hän jaksaa muissa riennoissa käydä, joten miten ei jaksaisi muka lapsia hoitaa.
Jokatapauksessa, voimia sinulle, ei kyllä kateeksi käy tuo tilanteesi.
tuo nyt on sitä tyypillistä suomalaista isäkulttuuria.
minä elin 7 vuotta samantyylisessä tilanteessa: mies näet oli työnarkomaani. mutta onneksi minulla oli ihana anoppi, joka hoiti lasta, kun minä iltaisin opiskelin työn ohella. ja sitten muina aikoina minä otin lapsen mukaan joka paikkaan: kokouksiin, kampaajalle, teatteriin jne. jne...
erohan siitä liitosta tuli.
miehesi kanssa asioista ja kerro heti myös huolistasi neuvolassa!!! Siellä sinua voidaan auttaa ja ongelmasi otetaan todesta. Tarvitset todella apua. Olin itse melkein samassa tilanteessa...
Juu me käytiin kyl neuvolassa juttelemassa mieheni kasn yhdessä kun otin yhteyttä sinne ja kerroin tilanteen!Ja hekin oli sitä mieltä että mieheni pitäisi minutkin päästää ulos yksinään......mutta eipä se ole vieläkään tapahtunut!Alkuun se autto minua kotitöissä sen keskustelun jälkeen....mut sit se on lopahtanut!En tiedä kannataisiko valittaa kun mies kuitenkin huoltaa auton, hoitaa tietokoneen että se toimii ja muutkin korjaukset tekee!Mut silti sen pitäisi päästää minutkin ulos!
Mut en tiedä tuleeko keskustelusta mitään kun siitä aina tulee riita!?
Mut jotenkin meidän pitää keskustella!
No miten sinä selvisit täsätä ongelmasta ja olettako te viel yhdessä?
Kyllä mies ymmärtää että mä en kerkiä päivisin yksin kotihommia tehdä!pitäis vain rauhallisesti puhua asioista!
rakastaa lapsiasi, he ovat viattomia ja Jumalan lahja (luottamustehtävä) Sinulle.
Miehesi niittää vielä sitä mitä kylvää, aivan varmasti! Toivon että, malli muuttuisi. Tosi vaan on ettet sinä voi sitä miestä muuttaa.
Omista oikeuksista pitää sinun silti pitää tiukasti kiinni. Minä muutin muualle ja tein selväksi ellei hän "järkeisty" en tule takaisin. Viisi kuukautta ehti kulua ja miekkoseni osoitti teoillaan (jätti viinan ja naiskokelaan) rakastavansa meitä. Ei se kaksista ole tämä pelon alla oleminen mutta, lapsilla on kuitenkin kaikki mitä tarvitsevat.
Rukoile, huokauksesikin kuullaan.
Jaksoin lukea ja ymmärsin. Jos haluat annan sp osoitteen sinulle kirjoitellaan, elä masennu vaikka nyt synkältä näyttääkin! Et todellakaan ole ainoa tapaus. Mustasukkanen mies ja pienet lapset on huolestuttava yhdistelmä. Mutta toivoa on niin kauan kuin on elämää ja ei ole pelkkä "fraasi".
Kirjoita tänne, puhu jollekin johon luotat nyt et saa jättäytyä yksin. Tsemppiä ja ystävän hali!!
Saat sä laittaa mulle [email protected]
....minulta on itseluottamus kadoksissa ja vähän epäilenkin sit että mulla ei jostain syystä ole itseluottamusta!Miten minä saisin itseluottamuksen takaisin?
Voisiko jouku kertoa!
Kiitos jo etukäteen!
Itsellesi rehellinen, Kiitä, palkitse ja kannusta itse itseäsi ellei muita löydy jotka ymmärtäisi.
Siitä se lähtee nousemaan. Kuulostaa ehkä hölmöltä mutta ajattele toisinpäin. Piiskaat ja hakkaat itseäsi henkisesti. Olet vihainen kun et saanut jotain tehtyä just tänään. Haukut kenties tai mollaat itseäsi tyhmäksi tms. Jokainen on läheisin itselleen, täytyy oppia hyväksymään omat luonteen heikkoudet; äkkipikanen: sanoo mitä mieleen juolahtaa päin "pläsiä" tämä oli minun luonteen heikkous. Aloin miettiä aina kahdesti jos joku toinen sanoisi minulle noin miltä se minusta tuntuu. Yllätys oli suuri kun ympärillä alkoivat ihmiset kysellä: mitä on tapahtunut "olet niin kiva" Arvata saatat se Tuntui upealta. Kun näin etenet pikkuhiljaa saat itsekunnioituksesi takaisin. Siihen kuluu koko elämä kun alkaa muita yrittään muuttaa. EI, jokaisen pitää muuttaa itseään kun tuntee olevan jonkun hankalasti.
En ole kouluja käynyt auttamiseen, ihan elämän kokemuksesta omalta kohdalta.
....vähän tarkemmin kun en oikein ymmärätnyt miten parataa itseäni.....anteeksi kun kysyn uudestaan!voisitko kertoa vähän tarkemmin!
Kiitos jo etukäteen
Kaikkea en ymmärrä aina minäkään ja kysyvähän ei tieltä eksy!
Joten yritän..
Toisin sanoen älä yritä petkuttaa edes itseäsi. Älä valehtele itsellesikään. Näin elät rehellisesti eikä tarvitse katua eli tehdä hyvitystä itselle tai muille.
Oletetaanpa näin esim. Et millään jaksaisi alkaa siivoamaan.Lupaat itsellesi vaikka että haet. suklaapatukan kaupasta pakkioksi kun olen siivonnut koko kodin.. Siivoat ja saat siivottua mutta sitten toteat ettet jaksa lähteä kauppaan enää hakemaan palkintoa syy vaikka sehän lihottaakin. Näin olet valehdellut itsellesi ja sinulla on paha mieli joten tunnet syyllisyyttä jonka puet sanaksi "heikko itsetunto".
Alkaako valjeta mitä ajan takaa?
Voisitko kertoa itsestäsi jotakin voisin yrittää auttaa? Tietäisin mistä "kenkä" puristaa. Helpin mielelläni.
se aika ikävää tuollainen itse koin taannoin oloni hyvin yksinäiseksi kun mies meni koko vkl yksin festareille työhön, ja tuli kotiin vasta aamuyön tunteina ja heti aamulla aikaseen takas sinne.
että soitat kuntasi kotipalveluun / perhetyöhön ja kerrot tilanteen. Voisit saada kodinhoitajan edes hetkeksi avuksesi, että voit levätä. Kauemmaksihan et voi lähteä kun vielä imetät. Mutta pelkkä tilanteesi kauhistelu jne. ei auta mitään vaan pitää tehdä jotain. Jollei miehesi auta niin pyydä apua muualta. Kukaan ei varmaankaan sitä tule ovelle tarjoamaan, jollei tiedä millainen on tilanteesi. Omat vanhempasi?
Kaikki mitä kerrot kuulostaa tutulta ja luonnolliselta. Valta osa äideistä tuntee alakuloisuutta synnytyksen jälkeen väsymyksen ym. vuoksi. Masennus on sitten astetta vaikeampi ja vaatii jo jonkinlaista ammattiapua.
Onko lähellä mitää srk tai muun järjestön tai kunnan äiti-lapsikerhoa? Kotipalvelu osaa kertoa siitäkin, jos itse et tiedä. Kesällä toiminta voi kyllä olla tauolla. Mutta siellä voisi samassa löytyä elämän vaiheessa juttuseuraa. itselleni ainakin oli todella suuri apu, että tiesin pääseväni kotoa ulos vähäksi aikaa vaikka lasten kanssakin.
Anopin käyttäytymisen voit jättää miehesi huoleksi. Se ei ole sinun ongelmasi vaan anopin oma. Jollei tule ristiäisiin niin sitten ei tule. Älä murehdi sitä, mille et voi mitään.
Miehen diabetes on kyllä ihan tekosyy. Jaksaahan hän sitä SPR homaakin tehdä. Miksei jaksaisi olla omien lastensa kanssa? Ainakin sen vanhemman ja sinä hoitaisit vain sitä vauvaa. Sekin helpottaisi olla hetkeksi.
Tärkeinä että nyt kysyt apua jostain. vaikea neuvoa enempää kun en itedä kuinka suurella paikkakunnalla asut. Mutta jos et teidä mitään muuta paikkaa, soita neuvolaan vaikei lapsen kanssa vielä lähiaikoina pitäisikään mennä. Sitä varten se terkka on siellä.